Päivä 6 - Rannalla ja shoppailemassa

17.8.2012

Tämänkin päivän aloitimme kipittämälllä kauppaan ostamaan tuoretta leipää. Valitettavasti tänä aamuna ei ihania seesamin siemenillä kuorrutettuja sämpylöitä ollut lainkaan tarjolla, oli vain isoja leipiä ja patonkeja. Tyydyin croisanttiin – ehkäpä siitä syystä kaikki ruokavalinnat...

Outi

Tämän matkapäivän sisältö on tuotu vanhasta blogista. Joten tämä voi näyttää hieman hassulta verrattuna uusimpiin matkapäiviin verrattuna.

20:27

Tämänkin päivän aloitimme kipittämälllä kauppaan ostamaan tuoretta leipää. Valitettavasti tänä aamuna ei ihania seesamin siemenillä kuorrutettuja sämpylöitä ollut lainkaan tarjolla, oli vain isoja leipiä ja patonkeja. Tyydyin croisanttiin – ehkäpä siitä syystä kaikki ruokavalinnat ovat tänään menneet ihan pieleen…

Aamiaisen jälkeen kiiruhdimme rannalle etsimään sopivaa pistettä loikoiluun. Tällä kertaa jäimme lähemmäs hotelliamme, sillä tässä kaupungin puoleisessa rannan päässä hiekka ei ole kuumaa, sillä se on kosteaa, ja toisekseen löysimme aurinkotuolit, joissa oli todella iso lehtivarjo. Se siis takasi suojaa auringolta meille molemmille. Vaikka olenkin epätoivoisesti yrittänyt saada nahkaani näyttämään siltä, että olisi edes näyttänyt nenäni auringossa, on se ollut aika hankalaa. En yleensäkään rusketu, vaan palan. Siksi viihdynkin mieluusti varjon alla. Tällä reissulla olen kuitenkin ottanut aurinkoa hieman enemmän kuin normaalisti. Tosin se tarkoittaa sitä, että aurinkorasvaa on lisättävä melkeinpä tunnin välein – kuumimpaan aikaan päivästä edes se ei riitä. Lopputulos melkein viikon auringossa olon jälkeen on varsin laikukas… Olen täynnä pisamia – jopa varpaissa ja sormissa on niitä. Rusketunein kehon osani on jalkapöydät, eli tällä rusketuksella ei hirveästi voida hurrata. :D

Rannalla viihdyimme melkein kahteen saakka, jonka jälkeen suunnistimme hotellille vaihtamaan vaatteita ja lounastamaan keskustaan. Matkalla ruokapaikkaan ohitimme hautausmaan.

20120817-225047.jpg
Kreikassa on tapana antaa vainajien olla noissa maanpäällisissä marmoriarkuissa noin muutaman vuoden verran, jonka jälkeen arkusta kaivetaan luut pois ja ne viedään eri paikkaan säilytykseen. Tämän tekee haudankaivaja. Jotenkin hävisi kaikki hohto näistä kauniista marmorihaudoista tämän tarinan jälkeen, eikä kalmistossa kuljeksiminen hirveästi enää kiinnostanut. Oppaamme kertoi, että jotkin lääkeaineet (mm. syöpälääkkeet) heikentävät maatumista ja välttämättä ihminen ei olekkaan hävinnyt luitten ympäriltä siinä parissa vuodessa. Enpä todella haluaisi olla kreikkalainen haudankaivaja…

Lounastimme Gyros Gyros paikassa nauttien pita gyroksista ja ranskalaisista.

20120817-225405.jpg
Lounaan jälkeen kiertelimme hetkisen vanhan kaupungin ihanilla pikkukujilla. En tiedä paljonko kuvat kertovat, mutta tuolla kulkiessa voi aistia menneen ajan ja toivoo, että vanhimmat talot voisivat kertoa tarinansa.

20120817-225536.jpg

20120817-225615.jpg

20120817-225644.jpg
Kuten kuvasta näkyy, on vanhoja ovia esimerkiksi jätetty paikoilleen, ilman että ne päätyvät yhtään mihinkään. Löysimme myös tulevan kesämökkimme kierreltyämme sokkeloisilla kujilla.

20120817-225831.jpg
Pientä pintaremonttiahan tämä lukaali hieman kaipaa, noin niinkuin rappauksia myöten olisi kaikki tehtävä. Osa vanhan kaupungin taloista on todella huonossa kunnossa, ehkä talot eivät enää kuulu kenellekään tai ei ole vain yksinkertaisesti rahaa huoltaa.

20120817-230045.jpg
Vanhan kaupungin istutukset ovat ihania, en voi olla sivuuttamatta kauniita puita, jotka ovat täynnä kukkia. Vahingossa saatan kamerani kanssa jäädä haahuilemaan kukkapuskiin Markon homppastessa edellä. :D

Tänään sain vihdoin maistaa frozen yoghurtia, sillä sähköt ovat toimineet normaalisti. Ostin jogurttini My yoo itsepalvelupaikasta rantakadulta. Kuppiin laskettiin ensin omavalintaiset jogurtit – minä valitsin maustamatonta ja bubble gum versiota (joka maistui Valion hedelmäpommille…), jonka jälkeen sai valita vielä extratäytteet. Minä kasasin jogurttini päälle tuoreita mansikoita ja tuoretta ananasta. Ei varmaan tarvitse sanoa kuinka namia tämä oli…

20120817-230529.jpg
Päädyimme kävelemään jogurtin jälkimainingeissa hotellille rauhoittumaan. Illan suussa käveltiin rannankautta kohti keskustaa hirmuisessa tuulessa. Iltapäivällä alkoi tuulla todella navakasti ja minä toivon, ihan jo kanssamatkustajiakin ajatellen, että tämä tuuli laantuu sunnuntaiksi kun me matkustamme sillä jollalla takaisin Santoriinille…

20120817-230746.jpg

20120817-230813.jpg
Ihailimme myös rantaan tuotua marmorista veistettyä sfinksiä.

20120817-230916.jpg
Auringonlaskun aikaan tepastelimme pitkin rantakatua miettien kuinka iltamme oikein haluaisimme kuluttaa. Auringonlaskua kävimme ihailemassa satamalaiturilta, jolloinka huomasimme jotakin, minkä ei olisi pitänyt kuulua katukuvaan.

20120817-231047.jpg
Näettekö, hattaroita!! Taivaalla on pilviä. Niiden on parempi hävitä ennen huomisaamua, sillä haluan nauttia viimeisestä päivästä tällä saarella auringonpaisteessa, enkä pilvenhahtuvien alla.

Auringonlaskettua bongasimme muutaman kaupan, joissa emme olleet aikaisemmin vielä käyneet. Mukaan tarttui lisää tuliaisia kotiväelle, sekä myös itselle kotiinviemisiä. Metsästimme jo viime kesänä Kreetalta keraamisia lasin alusia niitä löytämättä. Nyt sellaiset saatiin – vieläpä kauniilla kuvilla. Jääkaapin oveen löytyi myös muutama magneetti lisää.

Syömään menimme Irini's tavernaan, josta olimme kuulleet kehuja varsinkin pastitsion osalta. Otimme alkuun tsatsikia (pakollista näköjään joka ilta…) ja grillattua fetaa. Talo tarjosi leivät. Pääruuaksi otimme molemmat pastitsiot. Ensinnäkin pääruoka tuli ennen alkupaloja, siitä jo iso miinus ja toisekseen, odotimme ruualta paljon enemmän, niin tämä oli nyt hienoinen pettymys. Pastitsio oli ihan hyvää, mutta olen todellakin saanut parempaa. Huuhdoimme ruuat alas talon valkoviinillä ja vedellä. Viinistä täytyy kyllä sanoa, että se oli parasta tynnyriviiniä tähän asti tällä saarella. :)

20120817-231714.jpg

20120817-231738.jpg
Talo tarjosi jälkkäriksi palat jotakin kakkua, jota en meinannut saada nieltyä, sillä se oli kyllästetty ruusuvedellä. Markon mielestä se oli hyvää…

20120817-231840.jpg
Pahaa kakkua lapioidessani päätin, että haluan jälkkäriksi jäätelöä. Rantakadulla sijaitsi toinen kotitekoista jätskiä mainostava paikka, jotenka päätimme mennä hakemaan jätskin sieltä. Valitsin jäätelöiksi omenasorbetin ja pistaasipähkinäjätskin. Pettymys oli kirjaimellisesti KARVAS – nimittäin pistaasipähkinä jätski oli saanut lisämakua karvasmanteliöljystä, jota en voi sietää. Niinpä vain omppusorbetti katosi kupista ja pahanmakuinen loppujäätelö joutui roskiin. En varmaan koskaan ole laittanut jätskiä roskiin… Kerta se on näköjään ensimmäinenkin.

20120817-232233.jpg
Jätskiä syödessämme katselimme marionettitaiteilijaa työssään. Musiikki soi taustalla ja marionettinukku tanssi mm. sirtakia.

20120817-232344.jpg
Huomenna onkin ohjelmassa rantaelämää ja raivokasta pakkausta!

Outi
Kommenttisi odottaa hyväksyntää! Osa kommenteista ohjataan tarkistukseen roskapostin välttämiseksi. Tarkistuksen jälkeen kommenttisi tulee tänne näkyviin!

Mainoksesi tähän?
Blogimme on aktiivimmillaan matkojen aikana ja tällöin myös kävijöitä on eniten. Monet selailevat myös kokonaiset matkat kerralla ahmien ja tietenkin tutkivat missä on käyty, mitä on syöty ja mitä on tehty. Mikäli mainospaikka voisi kiinnostaa niin lähetä sähköpostia [email protected] osoitteeseen!

© Auringon alla 2024