Päivä 1 - Matkalla Dodekanesiaan

Matkamme alkoi puoli yhdeksän aikaan perjantai iltana. Tänä vuonna emme ottaneet hotellihuonetta ennen matkaa, sillä olisimme ehtineet nukkua siellä vain muutaman tunnin, sillä koneemme lähti kuudelta aamulla kohti Kosia. Itse olin pyytänyt yövuorot ennen matkaa, jotka matkan tekeminen onnistuisi paremmin. Olin suunnitellut, että nukkuisin ainakin kolmeen iltapäivällä, jotta jaksaisin ajaa Helsinkiin. Virhe. En todellakaan nukkunut kolmeen. Heräsin vähän jälkeen kahdentoista odottamaan lähtöä. Toki vielä viimeiset pakkaukset oli tekemättä ja kissat piti viedä hoitoon.

Ensimmäinen pysähdyksemme oli vielä Kuopion rajojen sisäpuolella, sillä kävimme hakemassa Pitkälahden ABC:ltä kahvit mukaan. Siitä ajelimme Juvalle, jossa söimme hyvin myöhäistä päivällistä. Viimeinen pysähdys ennen autoparkkia oli vielä Kuortin ABC:llä, jossa joimme kahvit ja vaihdoimme kuskia. Ajoin itse tuon viimeisen pätkän. Täytyy sanoa, että oli melko helvetillinen ajo-osuus. Ajoittain oli paljon sumua ja Lahden moottoritiellä kun ei ole valoja koko matkalla, niin hitusen pelotti, että koska joku elukka loikkaa tielle. Lähestyimme kuitenkin Lentopysäköintiä ilman minkäänlaisia havaintoja elukoista. Vitostieltä Lentopysäköintiin navigaattorin ohjeilla oli enemmän kuin mielenkiintoinen. Siinä tuli Tuusulan kärrytiet kyllä hyvin tutuiksi. Kolme kaniakin nähtiin.

Auto jätettiin Lentopysäköinnin huomaan ja odoteltiin bussia saapuvaksi. Puoli kolmen aikaan hyppäsimme bussiin ja suunnistimme lentokentälle. Olimme tehneet check-innin valmiiksi jo torstai iltana heti sen avauduttua. Tarkoitus oli viskata laukut baggage droppiin ja hipsiä vähin äänin puhtaalle puolelle. Ongelma oli kuitenkin siinä, että baggage drop tiskit avautuivat vasta hieman kolmen jälkeen. Odottelimme siis ensin sitä. Vaihtoehtona olisi ollut checkata laukut itse koneeseen aparaatin avulla ja sen jälkeen käydä viskaamassa ne vain hihnalle. Ei jaksettu nyt ruveta sitä opettelemaan, vaikka löysin Finnairin sivuilta Youtube videonkin aiheesta.

Puhtaalla puolella haahuilimme päämäärättömästi. Yksi kahvila olisi ollut auki ja kävimmekin katselemassa hintatasoa. Minä olisin halunnut teetä ja Marko limun. Tee muki olisi maksanut 3,40 ja limu 3,90. Jäi ostamatta. Kävin vessassa täyttämässä oman vesipullon. Joimme siis ilmaista vettä ja söimme omia eväitämme – budjettimatkailua parhaimmillaan.

Neljältä avaantui duty free kauppa ja menimmekin heti sinne katselemaan. Olisin ollut vailla hajuvettä, joka oli tämän syksyn uutuus. Jostain syystä nämä uutuudet tulevat todella jälkijunassa kentän myymälään, sillä tarjolla ei ollut ainuttakaan uutuutta. Lisäksi olisin halunnut Lumenen uuden Lähde seerumin tai Cliniquen Super charge moisturiser seerumin – kumpikin tämän syksyn uutuuksia. No ei löytynyt niitäkään. Lopulta ostin alennuspöydästä Calvin Kleinin hajuveden ja Estee Lauderin lemppariripsarini. Olisin halunnun Lancômen Monsier Big ripsarin, mutta sitäkään ei ollut saatavilla – uusi kun oli sekin. Piipahdimme myös Muumi kaupassa, sillä Marko osti minulle viime talvena uuden käsipeilin, jonka onnistuin hukkamaan. Olisin halunnut samanlaisen tilalle. En raaskinut ostaa, sillä hinta oli kentällä kaksinkertainen laivaan verrattuna.

Lopulta tuli boardingin aika ja pääsimme koneeseen. Finnair oli jo valmiiksi arponut meille exit paikat, joten emme niitä joutuneet check innin yhteydessä itsellemme varaamaan. Kone oli aivan täynnä. Olin toivonut nukkuvani lennon ajan, mutta sain ehkä puoli tuntia yhteensä unta. Yritin kyllä kovasti koko lennon ajan.

Koneessa sain sitten vihdoin teetä ja Marko limua. Kyyti oli melko tasainen, pieniä töyssyjä lukuunottamatta. Perillä olimme aikataulun mukaan varttia vaille kymmenen. Suomesta lähtiessä lämmintä oli seitsemän astetta. Perillä Kosilla lämpöasteita oli 27, eikä oltu vielä edes puolessa päivässä.

Kosin kenttä oli onnettoman pieni – niinkuin kentät täällä yleensäkin ovat. Samaanaikaan oli laskeutunut kaksi muutakin konetta, jotenka matkalaukkuhihnojen ympäristössä kävi melkoinen kuhina. Meidän laukkumme tulivat samalle hihnalle Stuttgartista tulleen koneen kanssa. Molempien laukut pääsivät perille ja mekin löysimme oppaan ulko-oven pielestä ja hän neuvoi meidät oikeaan bussiin.

Bussimatka itse Kosin kaupunkiin kesti noin puolisen tuntia. Tosin istuimme bussissa reilusti toista tuntia, sillä meidän hotellimme oli jättölistan loppupäässä. Matkalla omalle hotellille ehdimme nähdä hulppeita lomalukaaleja – neljän ja viiden tähden täyden palvelun hotelleja. Osassa hotelleissa oli jopa kuljetus eri rakennuksien välillä. Itse en voisi tulla Kreikkaa all inclusive lomalle, sillä nautin niin paljon pikkuisten tavernojen koluamisesta. Toki jokainen matkustaa itselle sopivalla tavalla (ja hinnalla). Saimme samalla myös kaupunkikierrosta ja näimme esimerkiksi paikallisen vankilan (tulen varmasti palaamaan tähän aiheeseen vielä). Opas puhui kuin Runeberg koko matkan ajan ja saimmekin paljon hyödyllisiä vinkkejä.

Yhden aikaan pääsimme lopulta omalle hotellille. Täytyy kyllä myöntää, että yhtään ei harmita hotellin vaihto – on nimittäin paljon hienompi kuin meidän normaalit hotellimme. Toki kaikki on uutta ja puhdasta, niin sekin tekee osansa. Astron Suites & Apartments on avattu heinäkuun alussa. Tähtiä hotelilla on paikallisen luokituksen mukaan kolme, meidän mittapuulla viisi. Meillä on täällä oikein paljon tilaa, nimittäin huoneistossamme on kaksi makuuhuonetta ja keittiö. Tallelokero ja ilmastointi kuuluvat hintaan. Emme kuitenkaan saaneet huonetta ihan heti, sillä sitä ei ollut vielä siivottu. Päätimmekin lähteä etsimään jotakin syötävää läheltä hotellia.

Päädyimme hetken käveltyämme Salt & Pepper nimiseen tavernaan. Marko tilasi itselleen pita gyroksen ja minä otin salaattia. Lisäksi tilasimme puoli litraa viiniä ja vettä. Ruoka tuli pöytään ja havaitsin hyvin pian, että en millään kykene syömään koko lautasellista. Salaattia oli valehtelematta vadillinen. Lopulta noukin suuhuni vain tomaatit ja jätän osan syömättä. Talo tarjosi meille alkuun paahdettua paprikaa valkosipulilla ja jälkiruuaksi vesimelonia. Ihan kelpo lounas, mutta tuskinpa mennään uudelleen.

Lounaan jälkeen taaperrettiin kauppaan ostamaan vettä ja katsomaan, olisiko huoneemme jo valmistunut. Onneksi oli, niin pääsimme viemään tavarat huoneeseen. Päätimme käydä myös uimassa uima-altaalla, sillä tässä kohtaa lämpömittari näytti jo 35 astetta. Ei varmaan tarvitse erikseen sanoa, että oli aika lämmin. Oikeastaan mukavan lämmin. Matkalla hotellille bongasimme myös läheltä hotellia leipomon, josta on kätevä käydä hakemassa aamiaista. Kakkuvitriini näytti myös siltä, että jotakin leivonnaista voi joutua maistamaan…

Uima-allas oli rakennettu hotellin katolle. Se ei ollut kovin suuri, eikä kovinkaan syvä, joten varsinaisesti siinä ei voinut uida, mutta ainakin siinä pystyi viilentymään. Uima-altaalta oli myös hienot näkymät kaupungille, sekä suoraan Turkin rannikolle. Kos on lähimmillään vain viiden kilometrin päässä Turkin rannikosta. Se aiheuttaa sellaisen ongelman, että matkapuhelin saattaa välillä yhdistää Turkin verkkoon, mikäli sitä ei ole pakotettu käyttämään vain Kreikan verkkoa. Kreikan verkossa me molemmat surffataan ja puhellaan samaan kuukausi hintaan, mutta Turkin verkossa puhelu on yli euron minuutti, datasiirron hinnasta nyt puhumattakaan.

Uima-altaalta palasimme takaisin huoneeseen. Kolmen valvotun yön jälkeen olin niin poikki, että nukahdin vahingossa. Pikku-unosten jälkeen siistiydyimme ja lähdimme katselemaan kaupunkia. Lämpö oli hieman helpottanut ja kävelimme pitkin pikkuisia katuja. Poikkesimme välillä kauppoihin katselemaan ja ihastelimme ympäristöä. Maanjäristyksestä johtuen täällä on suljettu useita arkeologisesti merkittäviä kohteita sortumisvaaran vuoksi. Näimmekin paljon sortumia, sekä oranssein nauhoin eristettyjä paikkoja, joihin ei ollut asiaa sortumisvaaran vuoksi. Harmillisesti myös Kosin linna on suljettu, eikä kuumille lähteille oli nyt asiaa lainkaan seismisen toiminnan vuoksi. Järistyksiä on ollut täällä jatkuvasti ison järistyksen jälkeen, viimeksi aamulla kolmen magnitudin vahvuinen. Tämä kuitenkin kuuluu asiaan.

Kävelimme vanhalle torille ja piipahdimme juomaan lasilliset paikallista viiniä yhteen torin kahviloista. En valitettavasti muista paikan nimeä, mutta siellä oli töissä pelkästään naisia ja paikan idea oli tarjota töitä syrjäytyneille naisille. He myös käyttivät paljon paikallisia tuotteita kahvilassaan.

Kahvilasta suunnistimme niin sanottuun kauppahalliin. Se pursusi vihanneksia, paikallisia oliivituotteita, hunajaa ja yrttejä. Emme kuitenkaan vielä ostaneet mitään, vaan olimme lähinnä katselukierroksella. Torilla oli vanha mies syöttämässä ja hellimässä kissoja. Ensin mies tarjoili kisuille ruokaa ja sen jälkeen jäi istuksimaan kissojen kanssa torille. Lopulta yksi kissoista makasi kerällä sedän sylissä, toinen hartioilla ja kaksi kissaa molemmin puolin setää. Siinä hän niitä vuoron perään rapsutteli ja silitteli. (Arvatkaa kenen sydän syli…)

Torilta tassuttelimme juomaan yhdet drinkit XL cocktail bariin. Hinnat olivat edulliset, mutta palvelu jätti kyllä toivomisen varaa.

Drinkkien jälkeen kello alkoi olla sen verran, että alkoi olla illallisen vuoro. Valitsimme Mummy’s cooking tavernan. Matkalla hotellille opas kehui paikkaa ja kertoi, että paikan omistaja Ilias on välillä hyvin pahalla tuulella ja antaa sen näkyä. Tämän ei kuitenkaan kannata antaa häiritä, sillä ruoka on erinomaista. Muutama pöytä oli vielä vapaana meidän saapuessa, joten saimme suoraan ruokalistat eteemme. Se oli oikeastaan aika tuhraa, sillä Ilias tuli pöydän viereen esittelemään ruokiaan ja käytännössä kertoi, mitä me syömme illalliseksi. Marko ehti väliin tuumata, että oli ajatellut ottaa giouvetsia ja se näyttä Iliakselle sopivan. Minulle hän järjesti paahdettuja paprikoita fetalla täytettynä ja voipapuja pinaatin ja purjosipulin kanssa. Lisäksi tietenkin tsatsikia ja leipää. Juomaksi valitsimme Malamatina Retsinaa ja vettä. Ruoka oli taivaallista! Aivan varmasti menemme paikkaan uudelleenkin syömään ja aion kyllä silloinkin antaa Iliaksen päättää evääni. Hän suositteli ensin itseasiassa minulle artisokkaa sitruunakastikkeella, mutta koska en pidä artisokasta sain muuta syötävää. Hetken myös arvelin, että millainenhan lasku tästä tulee, mutta koko kattaus maksoi 28 euroa. Talo tarjosi jälkkäriksi Ouzot.

Jälkiruuaksi oli tietenkin saatava jäätelöä. Opas kertoi matkalla kentältä, että Special nimisissä paikoissa on erinomaista kreikkalaista jäätelöä tarjolla. Sellainen bongattiinkin aikaisemmin päivällä ja nyt käytiin se kokeilemassa. Otin kaksi palloa, josta opin, että yksi riittää. Valitsin kuppiini kinder buenoa jätskiä ja jogurtti-appelsiinijäätelöä. Molemmat olivat todella hyviä.

Hotellilla oltiin yhdeksän jälkeen ja muutaman sivun lukemisen jälkeen oli pakko sammuttaa valot. Valvominen ja matkustus oli tehnyt tehtävänsä.