Päivä 1 - Matkakertomus Georgioupolista (2011)

Julkaisemme hieman luettavaa vuoden 2011 reissulta Georgioupolista. Tämä artikkeli julkaistiin ensin Outin blogissa, mutta halusimme sen laittaa tännekkin jakoon.

Meidän lomamatka alkoi periaatteessa jo torstaina, kun ajeltiin Maaningalle auton vaihtoa varten. Illalla saunottiin kunnon puusaunassa ja yö meni oikeastaan pyöriessä ja odotellessa aamua. Kahdeksan jälkeen startattiin Boran nokka kohti etelää ja sen huvituksia.

Matkalla pysähdyttiin Juvalle, jonne on ABC:n yhteyteen avattu kiva tavarapuoti. Ostettiin vahingossa kallista viemistä edulliseen hintaan, nimittäin Leonardon vaasi, jossa oli sisällä sipulikynttillä. Illalla netissä surffailtua havaittiin, että oltiin tehty edukas löyty ja varmaan paluu matkalla on haettava sellainen kotiinkin.

Lauantai aamu valkeni kirkkaana ja aurinkoisena ja me suunnattiin Korkeasaareen tapaamaan sukulaisia. Ihanat kääpiömangustit ja norsupäästäinen (ei kyllä varmaan ollu sen oikea nimi) varastivat ehdottomasti miniapinoiden kera minun sydämeni ja olisin ollut valmis viemään ne kotihoitoon. Kissaelukat vetelivät ilmeisesti aamupäivä unia, sillä vain leijona viitsi viihdyttää meitä kävelemällä ympyrää häkissään. Tiikeristä näin vähän kylkeä ja lumileobardissa hännän – kai nekin lasketaan?

Jellona niin lähellä, mutta onneksi hyvin kaukana

Kääpiömangustit puuhastelemassa

Norsupäästäinen melkovarmasti

Matkamuistoksi käytiin hakemassa pöllölle pöllö Safari kaupasta ja kortti lumileopardista. Magneetti jäi taas saamatta, sillä semmoisia minua miellyttäviä yksilöitä ei kertakaikkiaan sieltä löytynyt.

Matka jatkui ostoskeskus Jumboon, jossa kierreltiin hieman kaupoissa, eikä erityisempiä ostoksia mukaan tarttunut valkoista pipoa lukuun ottamatta. Syömään mentiin viihdekeskus Flamingon puolelle, tarjontaa oli vaikka minkälaista, mutta muutaman kokemuksen ja ruokalistojen perusteellä päädyimme syömään Amarilloon (tylsää eikö totta?).  Ruoka oli kuitenkin takuuvarmasti namia – ainakin kun valitsi vuohenjuustoa sisältävät annokset. :D

Olimme varanneett huoneen hotelli Pilotista, joka kyllä osoittautui tällä kertaa hieman pettymykseksi. Hotelli kulta-aika on todellakin ollut silloin 14 vuotta sitten, kun viimeksi täällä vierailin. Auto saatiin kuitenkin pitkäaikaisparkkiin hotellin edustalle. Huoneessa oli sängyt ja telkkari, josta ei kuulunut lainkaan ääntä(?). Kylpyhuone oli pohjanoteeraus. Se oli ehkä neliön kokoinen, jossa piti sitten sopia käymään vessassa ja suihkussa. Peruuttamalla sekin onnistui…. :D

SUNNUNTAI 14.8

Yö meni kutakuinkin kohtalaisesti, tosin en kyllä varmaan kovin montaa minuttiia silmiäni ummistanut. Neljältä soi kello ja silloin olisi kyllä nukuttanut. Kasailtin viimeiset tavarat ja pakattiin Suomi-laukku loppuun. Mentiin varhaisaamiaiselle, joka oli enemmän kuin tuttu minulle, sillä Best Western hotellien aamiaiset ovat aina samanlaisia – konseptin mukaisia.

Siirryttiin pihalle odottamaan lentokenttäkuljetusta – oli kylmä, 14 astetta vain, joten kesämekossa meinasi tulla vähän vilu. Minibussilla huristeltiin terminaali kakkoseen, joss piti hieman odotella check-in:n avautumista. Koska olimme ajoissa, ei tarvinnut kauhean kauaa jonottaa ja turvatarkastuksestakin päästiin jouhevasti menemään eteenpän. Ensimmäisenä piti tietenkin kipittää ostamaan hajuvettä. Lempparikauppani oli suljettu tai siis purettu ja siirretty, joten jouduin tällä kertaa tyytymään Finnair shopin tarjontaan. Apua sain myyjältä, sillä minulla ei ollut aavistustakaan mitä hajuvettä haluaisin. Halusin jotakin uutta, mitä minulla ei ole koskaan ollut. En itseasiassa ole varmaan koskaan ostanut samaa hajuvettä uudestaan. Noin kymmenen haistelun jälkeen löytyi Kenzon l’amour fuksian värisessä pullossa ja olin todella myyty sille. Mukaan tarttui myös Diorin huulikiilto, sillä entinen oli ihan lopuillaan. Koostumus oli muuttunut enemmän Lancômen Juicy tubes suuntaan, mikä on huippua, sillä nyt sekin pysyy paremmin huulissa.

Boarding alkoi vasta 7:10, joten meillä oli hyvää aikaa katsella tulevia ja lähteviä koneita ja nauttia kauniista loppukesän aamusta. Minä kyllä keskityin lähinnä hengittämiseen, jotenkin oli ahdistava olo tulevasta lennosta, vaikka aikoihin en ole enää lentämistä pelännyt. Hieman helpotti, kun päästiin nousemaan koneeseen, jossa bongasin ensitöikseni vanhan tutun suertin, joka oli noussut nyt purserin asemaan. Heti alkoi hymyilyttää. :D Valitettavasti istuimme koneen takaosassa, joten tämä henkilö ei meitä palvellut.

Koneessa kaikki sujui oikein hyvin. Otimme molemmat käyttöömme viihdejärjestelmät, joista pystyi omalta ruudultaan katsomaan elokuvaa. Oma elokuva valintani tosin meni vähän pieleen, sillä en jaksanut katsoa leffaa kuin reiluun puoleen väliin, sillä se oli niin huono. Kertoi australialaisista teineistä, jotka menivät viikonloppua viettämään johonkin korpeen, ja sillä aikaa syttyi sota. Jälkeen päin ajateltuna ideakin kuulostaa hirmuisen tylsältä.

Lentokoneen evästarjoilussa ei kyllä tällä kertaa ollut mitään kehumista. Aikaisen lennon takia meille tarjoiltiin lämmin aamiainen. Siis munakasta ja pekonia. Yök. Sämpylä ja mustikkajogurtti olivat ainoat positiiviset asiat teen lisäksi tarjottimella. Juomahuolto pelasi kuitenkin hyvin ja maisteltiin vähän ruotsalaista siideriä ja teen kanssa tilasin Amarulaa, jonka tosin join kauan ennen teen tulemista. :D

Kone oli noin puoli tuntia aikataulusta edellä. Laskeutuminen Kreetan kentälle oli – noh pomppuista. Tuntui, että laskeutumistelineet rysähtivät syvälle koneen runkoon, kun kone pamahti kiitoradalle. Turvallisesti kuitenkin päästiin perille. Odoteltiin ennakkotilaus tavaroita vielä hetki, sillä Kreikan lainsäädännön mukaan niitä ei saa antaa matkustajille kuin vasta koneen laskeuduttua. Vihdoin pääsi koneesta ulos – se lämmin ihanan tuoksuinen henkäys löi vasten kasvoja, se mitä olin todella kaivannut kolme vuotta! Kiireesti raastoin villatakkia pois päältä, sillä lämmintä oli hieman enemmän kuin koti Suomessa.

Hipsittiin hakemaan laukkuja hihnalta. Koska olimme olleet melko etupäässä lähtöselvityksessä, kostautui se nyt, sillä meidän laukkumme olivat aivan viimeisten joukossa. Tulivat kuitenkin molemmat hihnalla, vaikka minulle meinasi jo epätoivo iskeä, että olenko viikon samassa mekossa ja ilman uimapukua?!

Kiivettiin vielä jatkamaan matkaa bussiin, joka vihdoin vei meidät Georgioupoliin. Matka sinne kesti noin 45 minuuttia. Alkumatkasta jaksoin vielä katselle ympärilleni, mutta neljän aikaan herääminen vei mehut kyllä minustakin ja torkahdin. Perillä olimme aika lailla kahden jälkeen.

Hotellimme sijaitsi melkolailla keskellä kylää. Asuimme huoneisto hotelli Zorbaksessa, jonka yhteydessä oli myös taverna.  Saimme huoneemme nopeasti ja otimme käyttömme tallelokeron sekä ilmastoinnin. Käytiin lähinnä viskaamassa tavarat huoneen ovelta huoneeseen (en koskaan ole jaksanut purkaa matkalaukkua) ja lähdettiin tutustumaan ympäristöön. Taaperrettiin ympäri kylää ja käytiin mm. ostamassa eväitä seuraavan päivän aamiaista varten.

Eukalyptuspuut kukkivat

Kävimme testaamassa myös hotellin uima-altaan, sillä rannalle emme enää kehdanneet siihen aikaan lähteä. Allas oli siisti, mutta hurjan pikkuinen, sekä allasalue oli varjoinen, sillä talojen seinät ympröivät sitä. Mielestäni vesi oli myös kylmää…. Virkisti kuitenkin ja ajoi asiansa.

Geoegioupolin rantakatu

Väsyneinä ja nälkäisinä mentiin syömään Valentino tavernaan jo seitsemän jälkeen. Tilattiin alkuun tsatsikia, friteerattuja kesäkurpitsa ja munakoiso viipaleita, pääruuaksi otin stifadon (naudan lihaa ja pikkusipuleita haudutettuna punaviinitomaattikastikkeessa) ja isäntä valitsi pastitsion (kreikkalainen lasagne). Ruoka oli T-A-I-V-A-A-L-L-I-S-T-A. Liha oli niin mureaa, etä se suorastiin suli suuhun. Juotavaksi valikoitui 1/2 litraa talon valkoviiniä ja iso pullo vettä. Talotarjosi vielä ruuan päätteeksi pannacottaa ja rakia (paikallista pontikkaa). Koko lysti maksoi 26 euroa yhteensä. Napa täynnä vyöryttiin hotellille nukkumaan. Valot sammuivat jo 20 vaille kymmenen.

Unelmien stifado

MAANANTAI 15.8

Arvatenkaan ei kovin myöhään nukuttanut ottaen huomioon edellisen illan nukkumaanmenoajan. Kello oli soimassa yhdeksältä, mutta minä heräsin jo puoli kahdeksalta lukemaan ja odottamaan, että koska toinen osapuoli mielee nostaa päätään pieluksista.

Lähdettiin hakemaan tuoretta leipää leipomosta. Sämpylöiden (á 30 snt) lisäksi mukaan tarttui myös kaksi tiropitaa (á 1,20 euroa), eli pientä juustopiirasta, jotka päätyivät rantaevääksi. Kahdeksan maissa puuhasteltiin aamupalaa edellisen päivän ostoksista. Tehtiin salaattia tomaateista, kurkusta ja punasipulista ja keitettiin kananmunia. Tämän lisäksi olennaisesti aamiaiseen Kreikassa kuuluu valkoiset pavut tomaattikastikkeessa. Niitä siis lämmitimme pannulla myös. Tämän lisäksi tarjolla oli myös kreikkalaista juustolevitettä, oliivipateeta, mehua ja kahvia, sekä tietenkin fetaa. Valitettavasti olin ostanut väärää kirsikkamehua edellisenä päivänä, joten aamiaiseni ei ollut aivan täydellinen. :P

Aamupalan ja tiskauksen jälkeen oli ehkä se koko loman inhottavin osuus, eli rasvaaminen. Voi että en millään jaksaisi koskaan läträtä sen aurinkorasvan kanssa. Pakattiin myös tykötarpeet mukaan ja suunnattiin rannalle nauttimaan välimeren kuohuista ja aurinkon lämmöstä. Käveltiin itään päin rantaa pitkin, sillä aivan kylän edessä rantaviiva oli kovin lyhyt ja aurinkotuolit aivan vierivieressä. Löydettiinkin oikein oiva paikka ylitettyämme Almyros joen. Kaksi aurinkopetiä ja ihana lehtivarjo maksoivat 5 euroa yhteensä.

Päivä meni rannalla loikoillen ja meressä uiden rattoisasti kahteen asti. Tosin myös merivesi oli kylmää, sillä joesta tuli jääkylmää vettä mereen. Tai siis vesi oli pinnalta kylmää ja pohjalta lämmintä. Rannalla kulki jos jonkinlaista kaupustelijaa, myytiin aurinkolaseja, koruja, mekkoja, laukkuja, donitseja ja melonia. Ostettiin valtava kupillinen vesimelonia yhdeltä myyjältä neljällä eurolla.

Hotelilla käytiin vielä pulahtamassa uima-altaassa, sillä matkalla ehti tulla kuuma. Suihkun ja pienen hengähdyksen jälkeen lähdettiin vaappumaan kohti Rodariota, jonne aioimme lounaalle. Minä söin pizzaa ja isäntä pastaa (tosi kreikkalaista, eikö? :D). Juotiin vettä ja ja Fanta Lemonia. Lasku oli jotain reilu 20 euroa.

Kierreltiin kaupoissa ilman sen suurempaa päämäärää ja lopulta päädyttiin istumaan torin laidalle Tito’siin. Isännän iloksi listalla oli Magnersia, ja minä löysin listalta Rethymnonilaista vaaleaa luomu olutta. Sitä oli tietenkin ehdottomasti maistettava. Hinta ei ollut kova, vain 2,40. Toki se oli kalliimpaa kuin muut oluet, mutta annan arvoa paikallisuudelle ja luomulle. Tosin makua en hirveästi voi kehua. Sanotaanko, että hienoa oli maistaa, mutta pysyttelin kyllä loppu loman tutussa ja turvallisessa Mythoksessa.

Rethymnonilaista luomu olutta

Illalla käytiin syömässä hotellimme ravintolassa Zorbaksessa. Alkuun otettiin tsasikia ja uunissa paistettua fetaa kasvisten kera. Pääruoksi minä söin Briamin (uunissa haudutettuja kasviksia yrttien kera) ja isäntä Moussakan (jauheliha-munakoiso-perunapaistos). Ruoka oli ihan perushyvää, mutta ei herättänyt meissä suurempia hurraahuutoja. Ruokajuoman oli 1/2 litraa talon valkoviiniä ja vettä. Oma annokseni oli niin valtava, että jätin suoraan jo riisit koskematta ja kasviksista sain tuhottua vain puolet. Helposti olisi kaksi ihmistä siltä lautaselta ruokaillut.

Käytiin vielä kävelyllä rantakadulla ennen nukkumaan menemistä, josta löytyikin ihana kuutamo ja suloinen koira nukkumasta rantahietikolta. Olisin voinut tuoda kaikki kissat ja koirat mukanani Suomeen ja hoivata niitä. Yleensä minun ei kyllä annettu edes koskea yhteenkään otukseen.

Ranta kuutamossa

TIISTAI 16.8

Aamu alkoi jälleen kahdeksan aikaan leipurin luona käymisellä. Tällä kertaa ostettiin sämpylöiden lisäksi myös neljä kappaletta minimunkkeja vartaassa, jotka maksoivat 1,20 yhteensä.

Aamupalan jälkeen suunnattiin uudestaan rannalle samaan paikkaan kuin edellisenäkin päivänä. Aika kului lukien ja meressä polskien. Aurinkorasvan kanssa olin tehokkaammin tekemisissä tänä päivänä, sillä edellisen päivän aurinkosessiosta oli muistona yksi kappale palaneita ja jalkoja ja olkapäitä. (Tähän saattoi vaikuttaa se, että unohdin ottaa mukaani aurinkorasvaa, ja käytin isännän rasvaa, jossa oli puolet vähemmän kertoimia…) Rasvailin siis supertehokkaasti tunnin välein ja uimisen jälkeen itseäni.

Kahden maissa jälleen palailtiin takaisin hotellille ja tulin siihen tulokseen, että jonkinlaista after-sun voidetta on saatava, sillä näytin lähinnä keitetyltä katkaravulta. Lähdettiin siis hakemaan rasvaa ja ruokaa itsellemme.

Syömään mentiin Tito’siin ja otettiin club sandwich puoliksi. Onneksi otettiinkin puoliksi, sillä ranskalaisia oli annoksessa aivan mieletön määrä. Tietenkin piti saada myös suun kostuketta ja tilattiin jälleen Magnersia ja minä ymmärsin nyt tilata Mythosta.

Kierreltiin kylillä ja käytiin vielä jätskillä eräässä creperiessä, nimeä en kyllä tähään hätään nyt muista. Pois lähtiessä sieltä havaitsin kultasepän liikkeen edessä supersuloisen pikkufifin, jolla oli kaulapanta ja hihna (varma merkki, että otus on puhdas ja sitä voi mennä käpälöimään…). Minun oli ihan pikkuisen pakko rapsuttaa kaveria samaan aikaan kun isäntä yrittää maanitella minua jatkamaan matkaa ja hokee vieressä, että et saa tuommoista. Matkaa jatkettiin ja fifi ilmeisesti rakastui minuun, sillä sekin olisi halunnut mukaan. Fifin omistajan piti tulla hihnasta pitämään kiinni, ettei tämä söpötys olisi lähteny meidän mukaan.

Kävimme ostamassa liput seuraavalle päivälle minujuna-ajelulle Lappa kaupunkiin ja Argiroupolin vesiputouksille, kesto n. 3 tuntia ja hinta 15 euroa. Ilmeisesti myyjä piti meitä saksalaisina, sillä puhui meille puolittain saksaa. En jaksanut vaivautua kertomaan, että olemme Suomesta, sillä ymmärsin kuitenkin suurinpiirtein hänen selityksensä.

Syömään mentiin uudestaan Valentinoon, sillä olimme sen havainneet erinomaiseksi paikaksi ja emme parempaa olleet vielä löytäneet. Alkuun otimme samat alkupalat kuin edellisellä kerralla ja pääruuaksi minä tilasin Youvetsin (riisinjyvän muotista pastaa tomaattikastikkeessa uunissa haudutettuna ja naudan lihaa) ja isäntä otti kana souvlakin (grillattua kanaa vartaassa). Jälleen kerran ruoka oli ihanaa ja lihat olivat upeasti kypsennettyjä. Ruokajuomana oli taas viiniä ja vettä.  Jälkiruuaksi talo tarjosi hunajaa ja jogurttia ja rakia. Lasku oli taas jotakin 25 euron paikkeilla.

Istuksittiin vielä hetki keskusaukiolla, joka suljettiin viiden aikaan liikenteeltä. Kylän lapset kokoontuivat leikkimään aukiolle ja niitä oli todella ilo seurata. Toivottiin molemmat, että osattaisiin Kreikkaan, jotta olisi tiedetty mitä nämä naperot toisilleen kiljuivat.

Keskusaukiolla

Illan kunniaksi kävimme vielä Tito’sissa drinkeillä. Hieno ajatus, mutta pieleen meni. Viinaa oli paukuissa enemmän kuin lantrinkia. Aivan järkyttävän makuista, kyllähän ne hienoille näyttivät, mutta eivät maistuneet. Jäivät kyllä varmasti matkan ainoiksi ja viimeisiksi drinkeiksi.

Kaunista, mutta kamalaa…

KESKIVIIKKO 17.8

Hain yksinäni leipurilta tänä aamuna sämpylät, sillä isännällä oli käynnistys vaikeuksia ja meidän piti ilmoittautua retkelle klo: 9:50. Yllätyksekseni tämä aikaisempina aamuina varsin ynseä ja hymytön nuori mies, olikin tänä aamuna iloinen ja hymyilevä ja varsin puheliaskin. Kysyi mitä kuuluu, ja olenko väsynyt (ääneni oli painoksissa, sillä sain flunssan huudatettuani ilmastointilaitetta liian kylmällä). Pakenin leipäpussi kainalossani takaisin hotellille miettien kovin niin muuttunutta käytöstä. Aikaisemmin hyvä jos huomenta sanoi.

Syötiin aamupala ja virittäydyttiin aurinkorasvojen kera juna-ajelua varten. Mukaan otettiin myös vettä ja limua. Juna ei tullut kovin täyteen, mutta se otti kyytiin viereisestä kylästä vielä lisää ihmisiä. Opas puhui saksaa, englantia ja ranskaa ja koko opastus tuli näillä kolmella kielellä. Tosin valta-osa kyydissä olleista oli saksalaisia, joten epäilen hänen kertoneen hieman runsassanaisemmin saksaksi kuin muilla kielillä.

Junailua

Matkalla Lappan kylään näimme mielettömiä maisemia (ja vuohia) ja ajoimme muutaman kylän läpi. Ohitimme myös kylän, joka on täysin autioitunut, mutta talojen omistajat viettävät siellä lomansa, jotta saavat säilyttää oikeutensa taloihin ja tontteihin.

Maisemaa junaretkeltä

Lappassa saimme testata paikallista avokado rasvaa (tuoksui taivaalliselle, eikä sen ostamiseen ollut lainkaan aikaa… murh!) Kävimme Agios Nikolaoksen pienessä kappelissa (häpesin suut ja silmät täyteen, sillä minulla ei todellakaan ollut mitään millä peittää paljaat hartiat). Nopeasti kuitenkin kurkistin kappelin sisään.

Kappelin sisäänkäynti

Näimme myös vuosisatoja vanhan mosaiikin, jossa oli alunperin ollut seitsemän väriä, mutta nyt oli jäljellä vain viisi. Restaurointi ei oppaan mukaan onnistu, sillä ei ole säilynyt tiedissa, millaisilla väreillä mosaiikki on alunperin värjätty. Kävimme myös paikallisessa kotiseutumuseossa, jonka oli perustanut/ylläpiti paikallinen perhe. Siellä saimme maistaa viiniä, jonka vahvasti epäilen olleen malagaa. Ei ollut namia ei.

Jäljellä oleva mosaiikki

Matka jatkoi Lappan kylästä Argiroupoliksen vesiputouksille. Siellä kävimme pienessä vuoren rinteeseen hakatussa Neitsyt Marian kappelissa. Vesi virtasi kirkaana ja puhtaana syvältä vuoren sisältä läpi tämän kappelin. Toisen maailman sodan aikaan naiset ja lapset olivat paenneet tuohon luolastoon. Vesi olisi ollut juomakelpoista, tosin minä bakteerikammoisena nautin vettä vain omasta juomapullostani. :) Meillä oli hetki aikaa kierrellä vesiputouksilla ominnokkinemme ennen paluuta takaisin päin.

Argiropouliksen vesiputouksia

Paluumatkalla näimme pienen kappelin, jonka freskot olivat vuodelta 600 jKr. Valitettavasti se oli juuri remontissa, niin emme päässyt katsomaan niitä sisältä. Ajoimme junalla ohi myös minoanaikaisten asumuksien, pienten kolojen, jotka olivat hakattu kallioon. Takaisin Georgioupolissa oltiin hieman puoli kahden jälkeen, joten retki kesti reilut kolme ja puoli tuntia ja oli ainakin meidän molempien mielestä rahoille vastinetta. Suuri kiitos tietenkin oppaalle, jolla oli hirmuinen määrä kotiseututuntemusta.

Lounaan vuoro oli seuraavaksi ja käytiin syömässä ihanat gyros pitat Plateiassa. Hintaa tuolle pitalle kertyi 2,40. Tilattiin myös saganagia, sillä emme olleet sitä vielä loman aikana ehtineet maistamaan. Hyvää oli, vaikka juusto ei ihan ollut vielä ehtinyt kunnolla sulaa sisältä. Sitruunamehun kanssa kuitenkin se katosi lautaselta.

Gyros pita – Kreikan vastaus juustohampurilaisille ;)

Hotellille päästyämme vaihdettiin äkkiä uikkarit päälle ja mentiin nauttimaan hetkeksi auringosta allasalueelle. Tilattiin siinä joutessamme pirtelöäkin allasbaarista. Saatiin olla ihan rauhassa, sillä myöhäisen ajankohtamme takia oli varmaan suurin osa jo ehtinyt käydä uiskentelemassa.

Mentiin vaihteeksi Tito’siin istuskelemaan ja seuraamaan aukion tapahtumia, lähinnä naperoita jotka ilmestyivät kellon lyömälleen viiden aikoihin siihen mekastamaan.

Illan suussa menimme hotellia vastapäätä olevalle minigolfradalle harjoittelemaan puttausta. Täytyyhän toimitusjohtajan ja rouva toimitusjohtajan osata pelata golfia ja tästähän on hyvä aloittaa…. :D En kehuisi kyllä kumpaakaan kovinkaan taitavaksi golfariksi, sen verran huonosti muutama reikä meni… Tuloksista en viitsi edes mainita. 14 reikää alueella kuitenkin oli ja lysti mqaksoi kahdelta 6 euroa. Alueella oli myös lapsille puuhapaikka, jossa oli pallomerta ja pomppulinnaa. Ymmärrettävistä syistä nämä jäi nyt meiltä kuitenkin kokeilematta…

Puttausharjoituspaikka

Kävelimme myös joen varteen katsomaan auringon askua, joka valitettavasti laski vuorten taa, joten se ei niin vaikuttava ollut kuin laskiessaan mereen. Joen hanhi parvi viihdytti meitä konsertoimalla.

Hanhiarmeija

Auringonlasku vuorten taa

Illallispaikaksi olimme valinneet Sirtaki tavernan joen rannasta, joka oli kahdessa kerroksessa. Ruokailimme yläkerrassa josta oli hyvä seurailla poikkikadun elämää. Alkuun tilattiin tsatsikia ja kesäkurpitsapyöryköitä. Ne olivat ihan hirmuisen ihania. Pääruuaksi minä otin Imam bayaldin (täytettyä munakoisoa) ja isäntä kreikkalaisia lihapullia. Jälleen kerran huomasin, että ilmeisesti kreikkalaiset kuvittelevat kasviruokaa pystyvän syömään enemmän kuin ”tavallista”. Sain kokonaisen täytetyn munakoison, ja voin kertoa, ettei se todellakana ollut sieltä pienimmästä päästä. Ruoka oli kyllä hyvää, mutta en mitenkään jaksanut syödä kuin puolet annoksestani. Talo tarjosi jälkiruuaksi vesimelonia ja rakia. Tämäkään illallinen ei paljoa yli 25 euroa maksanut.

TORSTAI 18.8

Jälleen heräsimme kahdeksan maissa ja lähdimme ostamaan aamiaisleipää ja hieman kävelylle. Kävelimme kivisen aallonmurtajan päähän rakennetulle Agios Nicolaoksen kappelille. Tie oli pitkä ja kivinen – ihan kirjaimellisesti. Tarkkaan sai katsoa minkä kiven päälle varpaansa laskee ja pysyykö kivi varmasti paikallaan. Paluumatkalla näin kaksi pientä taskurapuakin kivien välissä, jonka jälkeen todella pelkäsin varpaitteni turvallisuuden puolesta. Onneksi oli tyyniaamu, eivätkö aallot lyöneet murtajaan lähes lainkaan.

Näkymät Agios Nikolaoksen kappelilta

Matkamme jatkui kohti sämpylöitä. Tällä kertaa haimme leipämme Anna Marketista, sillä siellä oli tarjolla pitkulaisia sämpylöitä. Samalla ostimme myös puolilitraa vastapuristettua appelsiinimehua. Anna Market osoittautui kaikkein monipuolisimmaksi kaupaksi koko kylässä, vaikka se ei ollut edes se suurin. Heiltä sai myös viiniä ja rakia suoraan tynnyristä ja fetaa ja kalamata oliiveja irtomyynnistä.

Homppasimme takaisin aamiaisen laittoon hotellille, jonka jälkeen suuntasimme nokkamme Kalivatin rannalle kylän länsipuolelle. Ranta oli suojaisa, eikä aallot juurikaan tulleet rantaan. Otimme jälleen aurinkopedit ja teimme olomme kohtalaisen mukavaksi. Sitä nimittäin hiukan häiritsi hiekkapuhallus, tuuli nimittäin puhalsi puuterihiekkaa IHAN jokapaikkaan. Yritimme mennä uimaan. Jumatsuikka – vesi oli JÄÄKYLMÄÄ! Olin lukenut kehuja rannasta ja siitä, kuinka vesi voi olla pikkuisen viileämpää. Ai vaan pikkuisen, se oli niin kylmää, että siellä kärsi juuri ja juuri kastautua. Jälleen kerran joki teki tehtävänsä, joesta se kylmä vesi tuli. Maksimoidun ärsytyksen laukaisemiseen tarvittiin rantakuppilasta pullollinen Fanta lemonia ja juustotoasti. Emme jääneet rannalle kovin pitkäksi aikaa, sillä hiekka silmissä ja korvissa tuntui äärimmäisen ikävältä ja ainut lämmin vesi tuli rannan suihkusta.

Käytiin hotellilla suihkussa ja mentiin Tito’siin lounaalle. Syötiin molemmat munakkaat ja jaettiin annosranskalaisia. Ei mitään erityistä, mm. munakkaasta oli suola unohtunut kokonaan. Lounaan jälkeen tehtiin hieman ostoksia. Olimme jo aikaisemmin käyneet paikallisia tuotteita myyvässä kaupassa, jonnekka suunnistimme jälleen. Ostettiin kotiin mausteita, hunajaa ja hieman tuliaiaisia. Oltiin jo maksettu ostoksemme, kunnes bongasin sitä avokado rasvaa hyllystä. Vielä oli sellainen saatava. Ainakin voi rehellisesti sanoa tukeneensa paikallista yrittäjyyttä, sillä kaikki tuotteet olivat peräisin lähialueilta.

Viiden maissa mentiin rannan Sea Breeza kahvilaan katselemaan aaltoja ja rannalta palaavia kahvipapuja. Mukaan oli jo Suomessa pakattu peli- ja uunokortit, joita sitten aikamme kuluksi pelattiin. Kahvilan puitteet olivat hienot ja näkyi olevan lähes joka illalle kaikennäköistä ohjelmaa kreikkalaisesta illasta beach partyihin, mutta hintataso oli juurikin turisteille suunnattu, kuten kaikissa rantakadun tavernoissa ja kahviloissa. Frappe maistui silti hirmuisen hyvälle. Pienen lenkin jälkeen valuttiin vakiopaikallemme Tito’siin nauttimaan kylmää juomaa ja pelamaan korttia, sekä katselemaan lasten leikkejä. Ilmeisesti telkkarissa oli menossa jokin Englannin futispeli, sillä baari oli puolillaan möykkääviä brittejä.

Illalliselle mentiin hotellin vieressa sijaitsevaan Arolithokseen. Alkuun tilattiin tsatsikia ja juustopalleroita, pääruuaksi isäntä otti bourekin (peruna-kesäkurpitsa-feta-taikina paistos) ja mitä otin sofriton (maustesta naudan lihaa ja perunaa uuniruukussa). Ruoka oli ihanaa, mutta jotenkin olimme edelleen siinä tunnelmassa, että Valentinosta saimme parasta ruokaa ja päätimmekin jo siinä istuessamme mennä sinne seuraavana iltana. Ja jälleen kerran todettiin, että kasvisruuat on parasta jättää annoskokonsa puolesta jättiläisille ja supernälkäisille.

Jatkoimme iltaa vielä hetken parvekkeella kuunnellen kaskaiden siritystä (järkyttävää meteliä) ja nautimme Kreetan yön lämmöstä ja piemeydestä.

Söpötys nukkui kaupan edustalla

PERJANTAI 19.8

Aamulla kipitin hakemaan leipomasta sämpylöitä isännän jäädessä laittamaan aamiaista tarjolle. Jälleen oli leipomossa minua vastassa iloinen ja kohtelias mies. Näin ei siis koskaan tapahtunut niinä aamuina, kun isäntä oli mukana. Kummallinen miesten vihaaja… :D Ostin myls minipizzan, joka päätyi rantaevääksi.

Rannalle suunnattiin alkuviikosta ostetun uimapatjan kanssa, joka osoittautui tällä kertaa hyvinkin käytökelpoiseksi. Mentiin taas sinne ”paremmalle” rannalle. Jo mennessä liehui salossa keltainen lippu varoittamassa aalloista. Hieman jo katselin aaltoja siihen malliin, että uskallanko mennä sinne lainkaan. Kuitenkin menin ja patjan kanssa aalloissa keikkuminen oli loppujen lopuksi hauskaa, vaikka sainkin muutaman kerran poskiontelohuuhtelun á la Välimeri.

Rannalla kävi ihanan vilpoinen tuuli, eikä näin ollen auringon polte tuntunut kovana. Rasvaa sai kyllä hölvätä siitäkin edestä, enkä silti edes välttynyttä käräyttämästä nahkaani.

Uskaltauduin toisen kerran uimaan, aallot olivat nyt ehkä vielä hieman isompia kuin aamulla, eikä me loppujen lopuksi kovin kauaa viihdytty aallokossa, sillä pelkästään jo seisominen tuotti suunnattomia vaikeuksia. Kyllä veden voima on ihan oikeasti otettava tosissaan. Tuuli vain yltyi yltymistään. Mekin keräilimme kahden jälkeen tavaroitamme ja huomasimme, että punainen lippu oli vedetty salkoon uimisen kieltämiseksi.

Kävimme hotellila siistiytymässä ja lähdimme aamiaistarpeiden ostoon, sekä samalla ajattelimme ostaa tuliaisiakin. Suuntasimme kylän suurimpaan markettiin, joka oli jonkin matkaa keskusaukiolta valtatien suuntaan. Ylipäätänsäkin oli aivan sama mistä tavaransa osti, sillä mistään ei ollut oikeasti pitkä matka mihinkään. Vähintään kymmenessä minuutissa oli perillä – tämä kertokoon hieman kylän koosta.

Ostokset vietiin hotellille ja hieman elvyttiin siinä iltaa varten. Hirmuisesti tekemistähän tämä lomakohde ei tarjonnut, mutta emme kyllä sellaista kaivanneetkaan. Tarkoituksena kun oli keskittyä ihan vain olemaan. Minusta oli vain ihanaa katsella ohikulkevia ihmisiä ilman kiirettä ja mikä parasta ei tarvinnut koluta kaikkia mahdollisia nähtävyyksiä, vaikka kätevästi olisi päässyt bussilla Haniaan tai Rethymnoniin.

Illalliselle menimme Valentinoon, kuten arvata saattoi. Alkuun otimme saman systeemin kuin aikaisempina iltoina, eli tsatsikia ja fiteerattuna munakoiso ja kesäkurpitsaviipaleita. Viipaleiden mukana tullut perunavalkosipulimössö oli aivan ihanaa ja onneksi tämä ”kylmäperunamuussi” ei tehny kauppaansa isännälle, niin sain nauttia siitä aivan yksinäni. Minä otin jälleen stifadoa ja isäntä youvetsin. Mielestäni tuo stifado oli heillä vain niin taivaallista ja en kokenut tarvetta kokeilla enää uusia eväitä. Juomaksi jälleen talon valkkaria puoli litraa ja iso pullo vettä. Tällä kertaa tlo tarjosi jälkkäriksi creme brûleeta, joka ei kyllä ollut kovinkaan kummoista. Rakia tuli pöytään tietenkin myös.

Hotellille menimme takaisin pyörimällä ylämäkeen. Onko ihmisen pakko syödä itsensä ihan halki? :P

LAUANTAI 20.8

Viimeinen kokonainen lomapäivä. Haettiin leipomosta leipää ja käytiin samalla katsastamassa merenrantaa. Salossa heilui tuttuun tapaan punainen lippu ja katsoimme parhaaksi olla menemättä lainkaan rannalle, sillä veteen ei olisi ollut lainkaan asiaa. Minua harmitti hirmuisesti, sillä mielestäni rannalla on tuhat kertaa mukavampaa kuin allasalueella, varsinkin kun meidän allasalueemme oli niin hirmuisen pikkuinen.

Kuohuva Välimeri

Päädyttiin kuitenkin viereisen hotellin omistamaan Corissia Princess Parkkiin, jossa oli aurinkopetejä ja valtavan suuri uima-allas yleisessä käytössä. Täälläkin oli maksettava tuoleista viisi euroa, mutta siihen hintaan sai noutaa baarista kaksi tuoretta appelsiinimehua. Isäntä haki meille natusia ja ketsuppisipsejä kaupasta ja elämä alkoi olla mallillaan. Paitsi, että minulla oli aivan järkyttävän kylmä. Istui pyyhe peittonani yli kolmenkymmenen asteen helteessä. Uimassa käytiin altaassa vain kerran, sillä sielläkin oli kylmää vettä. Minulla taisi nyt vähän olla kylmävetinen loma… :D Tavarat kasattiin yhden jälkeen ja hipsittiin hotellille suihkuun. Minun oli myös aivan pakko ottaa pikkiriikkiset päiväunet.

Unosten jälkeen palelukin helpottui (varmaan palelsi, kun en viikkoon ollut nukkunut hyvin- sänky oli aivan järkyttävän kova, eikä petauspatjasta tietoakaan. Voin kertoa, ettei tämmöiselle selkävammaiselle ollut kovin varteenotettava makuupaikka) ja suunnattiin lounaalla Plateiaan, jossa syötiin gyrospitat.

Syönnin päälle haalittiin vielä viimeisiä ostoksia kasaan, sillä isi soitti ja pyyti tuomaan nahkaisen vyön hänelle, mikäli sellainen sattuisi löytymään. Löytyihän se ja kotiin löytyi samalla luomu suihkusaippuaa, litran pänikkä oliiviöljyä ja pieni pullo hunajarakia. Löysin myös kreetalaisen keittokirjan, että meillä saatetaan ensi talvena kokkailla kreikkalaisia eväitä (ihan kuin niitä ei koskaan ennen olisi meillä näkynyt…).

Ostosten jälkeen oli pakko mennä hotelille pakkaamaan. Ehkä kuitenkin se pakkaaminen on vielä ikävämpää kuin aurinkorasvan levittäminen. Pakkaaminen tarkoittaa kuitenkin loppujen lopuksi sitä, että loma on käytännössä ohi ja on pian lähdettävä takaisin kylmään ja märkään koti Suomeen (oli nimittäin kolme päivää satanut melkein tauotta meidän loman aikana ja lämpötila oli pyörinyt siinä 15 asteen paikkeilla..). Laukut saatiin pakattua ja kaikki tavarat laukkuihin ahdettua. Minun laukku painoi 26 kiloa (oho! Arvaappa kuka ei jaksanut sitä itse kantaa…). Onneksi olin ostanut ennakkoon lisää matkatavarapainoa, sillä kokemuksista tiesin, ettei 15 kiloa riitä mihinkään varsinkin kun laukku painaa tyhjänä jo yli viisi kiloa. Onneksi meillä oli matkalaukkuvaaka mukana.

Rankan pakkaamisen jälkeen mentiin Tito’siin ja tilasin ouzoa, ettei loma meni ihan ilman sitä. Pelattiin korttia ja katseltiin ihmisiä. Paikalliset mummot ja papat olivat myös ihania, olisin voinut ihan hyvin jäädä heitä sinne hoitamaan.

Viimeisen illallisen söimme myös Valentinossa, sillä viimeistä iltaa ei kannata pilata huonolla ruualla. :D Alkuun otettiin tsatsikia ja lihapullia ja pääruuaksi molemmat tilattiin stifadot. Kuten ei aikaisemminkaan, niin ei nytkään meillä ollut mitään valittamista eväistä. Talo tarjosi taas rakia ja panna cottaa.

Isäntä meni edeltä hotellille ja minä kävin vielä hakemassa meille jääteetä kaupasta, jotta saatoimme hetkisen istuskella parvekkeella. Uni painoi kuitenkin näitä matkalaisia, joten jäimme odottamaan seuraavan kesän matkaa.

SUNNUNTAI 21.8

Aamulla herättiin ja kävin hakemassa meille Anna Marketista leipää. Syötiin aamiainen ja pakattiin viimeiset tavarat. Bussi saapui noutamaan meitä puoli yhdeltätoista. Matka kentälle kesti tunnin, sillä meillä oli hienoisia vaikeuksia edetä Georgioupolin ahtailla kujilla.

Lentokentällä meitä oli vastassa jono jonon jälkeen. Ensin jonotimme sisälle terminaalin. Tämän jälkeen jonotimme lähtöselvitystiskille, jos melkein jouduin uudestaan maksamaan laukkuni ylipainosta. Onneksi olin tulostanut mukaan kuitin maksamastani ylimääräisestä painosta. Tämän jonotuksen jälkeen jonotimme laukkujen läpivalaisuun, jonka jälkeen oli vielä jonotettava turvatarkastukseen. Turvatarkastusjonossa seisoessamme tuli kuulutus, että koneemme boarding alkaa. GREAT! Minulla oli järkyttävä pissahätä, enkä ehtinyt vessaan, sillä naisten vessaan oli yllättäen kamala jono. Isäntä ehti kyllä käymään. Kiitos naiset, kun aina kuppaatte vessassa.

Lopulta päästiin koneeseen ja minäkin vessaan. Koneessa saimme viikonlopun Iltalehden, josta oli mukava lukea mitä oli tapahtunut Suomessa ja maailmalla, sillä aikalailla uutispimennossa oltiin. Viihdejärjestelmä otettiin jälleen käyttöön ja jo toisen kerran onnistuin valitsemaan huonon elokuvan- katsoin 127 tuntia leffan, enkä kyllä voi suositella sitä kenellekään. Ruoka oli tällä kertaa lentokoneruuaksi erinomainen, lihapullia tomaattikastikkeessa ja pastaa.

Kone oli aikataulusta 10 minuuttia edellä. Ajattelimme, että koska olimme käytännössä viimeisiä laukkuja jättäessämme, että nyt ne varmasti tulisivat ensimmäisenä. Vielä mitä, taas neköröttelivät hihnalla viimeisten joukossa. Onneksi ehdittiin kuitenkin kipittää reippaasti laukkujemme kanssa lauturille 11, niin ehdimme kuuden aikaan menevään hotelli Pilotin lentokenttäkuljetukseen. Tässä vaiheessahan minulla oli hirmuinen huoli ajokortistani, sillä tajusin lentokoneessa maksaessani kortilla, ettei ajokorttia ole missään. Kaivoin passipussin ylösalaisin, samoin kukkaron ja käsilaukun. Olin jo varma, että kortti olisi jäänyt hotelliimme tai tallelokeroon.

Pilotin pihaan päästyämme leväytin vielä matkalaukunkin auki ja tarkastin siitä muutamat taskut, ettei kortti olisi sinne pudonnut. Eipä ollut ei. Lähetin tekstiviestin Finnmatkoille Georgioupoliin, että voisivatko he soittaa hotelliin, onko sieltä löytynyt minun korttia. Ei ollut löytynyt sieltäkään siihen mennessä. Universumin hienoin juttu. Voit vaan uskoa kuinka paljon otti kupoliin.

Lähdettiin ajelemaan kotiin päin ja pysähdyttiin syömään Renkomäen Abc:lle Lahteen. Ei varmaan tarvitse sanoa, että viikon Kreikan herkkujen jälkeen ruoka ei ollut kovin kummoista. Harmikseni kirjakauppa oli mennyt juuri kiinni kun saavuimme. Olen tehnyt sieltä joka reissulla hyviä löytöjä. Juvalla pysähdyttiin toisen kerran teelle ja kahville.

Kotona oltiin vihdoin puoli yhden aikaan yöllä ja roudattiin tavarat asuntoon hirmuisen postivuoren yli. Isäntä lähti viemään autoa talliin ja minä etsin kuumeisesti kukkaroani (matkassa minulla oli vain sellainen pieni Marimekon pussukka). Arvelin tarkistaa kukkarostani, ettei ajkortti vain olisi vaikka jäänyt alunperin kotiin. Ja kas, siinähän se torotti ikkunapaikallaan, eikä ollut Kreikkaa edes nähnytkään. Siis loppu hyvin, kaikki hyvin. :)

Hieman yhteenvetoa kohteesta vielä tähän loppuun: Meidän mielestämme tämä oli todella täydellinen kohde rentoutumiseen, hyvästä ruuasta ja rantaelämästä nauttimiseen. Jos yöelämää kaipaa, niin on todella parasta mennä muualle. Bussilla pääsee näppärästi liikkumaan isompiin kaupunkeihin jos on tarve, meillä ei ollut. Mikään ostosparatiisi kylä ei myöskään ole, mutta tarpeelliset sieltä sai hankittua. Tavernoista huomasi kyllä jo listaa lukiessa ja ulospäin, minne kannattaa mennä (paikallisia istui myös turistien seassa). Suosittelen tätä kohdetta lämpimästi kaikille aitoa pienehköä kreikkalaista kylää etsiville. Täällä näkee myös paikallisten ihmisten elämää, eikä pelkästään massoina vaeltavia turisteja. Myöskään suomalaisia ei kylässä kovin paljoa ollut.