Huomenta ja taas on kirjakin vaihtunut. Mehukin taisi unohtua jonnekin.
E-kirjanlukulaite on muuten ihan ykkönen matkalla. Ei paina juuri mitään ja sulla voi olla pienen kirjaston verran kirjoja mukana.
Mainoksesi tähän?
Blogimme on aktiivimmillaan matkojen aikana ja tällöin myös kävijöitä on eniten. Monet selailevat myös kokonaiset matkat kerralla ahmien ja tietenkin tutkivat missä on käyty, mitä on syöty ja mitä on tehty. Mikäli mainospaikka voisi kiinnostaa niin lähetä sähköpostia [email protected] osoitteeseen!
Koska aikainen herätys ja kiire bussiin. No ei oikeesti. Käytiin leipomosta hakemassa tiropitat ja mulle Brunolta kahvia. Ysin bussiin on tarkoitus suunnata kohti Iraklionia.
Bussi tuli melkein aikataulussa. Vain pari minuuttia yli. Eli voisi sanoa ajallaan.
Hintaa tuli Iraklioniin 7€ kahdelta hengeltä. Eli aika kohtuullinen hinta. Matkan pitäisi kestää n. 45 minuuttia jos osasin lukea aikataulua.
Iraklionin venetsialaista satamaa. Oli myös Kapteeni Markoksen vene parkissa. En muistanut että olin sen tänne jättänyt. Varsinkaan kun eka kerta tässä satamassa.
Tästä muuten näkee kivasti kun koneet lähtee lentoon. Kenttä on ihan kupeessa ja näkee kun koneita lähtee ja kaartaa matkaan.
Venetsialaisen sataman jälkeen oli parasta istua juomaan vähän mehua. Ystäväni oli alkukesästä Samoksella ja vinkkasi näistä mehuista. Nyt oli eka paikka, mistä niitä löysin, niin tietenkin piti heti kokeilla.
Kahvilasta lähtiessä bongattiin papukaijat häkissään. Ei kovin paljoa ollut tovereilla loppujaan tilaa.
Kiertelyä Iraklionissa ja torikadulla.
Päivän otsikko kuvaa tätä reissua hyvin. Hiki. Lämmintä varmaan se 37 astetta ja hiki virtaa.
Kipsuteltiin pitkin vanhan kaupungin kujia ja vähän tehtiin ostoksia. Tuhlasin omaisuuden Hondas centeriin, kun ostin Apivita hyllyn tyhjäksi. Kelpaa taas talvella kaunistautua kunnon aineilla.
Lounaspaikkaa hetkinen mietittiin ja mentiin sitten Delly’s pita paikkaan. Sama rafla löytyy myös Hersosta. Söin parhaan vegepitan koko reissulla. Heillä oli joku oma kastike ja sit mun pitan sisällä oli sellaista rapeaa kasvispihviä. Pitat oli jotain vitosen luokkaa. Mutta ne on valtavia.
Lounaan jälkeen saateltiin osa porukasta takaisin bussiasemalla ja suunnattiin itse vielä arkeologiseen museoon.
Museon jälkeen ansaittu miso kilo aspro krasi.
Mentiin tosiaan Iraklionin arkeologiseen museoon, jonne itse olin kovasti odottanut pääsyä. Minua kun kiinnostaa tuo historia kovasti ja sitten saan aina sellaisen puuskat kun käydään jossain, että ahmin paikan historiaa. Esimerkkinä eräs keskitysleiri, kun luin varmaan kaikki kirjat, mitä sain aiheesta käsiini. Nyt kuitenkin vägän kaukaisemman historian parissa oltiin.
En ala tässä nyt luennoimaan minoalaisesta kulttuurista sen enempää, mutta käykää kattomassa tämä paikka. Oli todella mielenkiintoinen! Suurin osa kaikista esineistä on peräisin Knossoksesta (itsellä on sekin vielä käymättä).
Dumppasin tähän kaikki ottamani kuvat, kun haahuilin museossa. Oli myös ihan miellyttävää, kun siellä oli ilmastointi. Niin ja kassit läpivalaistiin mennessä. Tähän en vielä ole koskaan aikaisemmin törmännyt.
Ison ab kaupan ja kiinakrääsäkaupan kautta kohti bussiasemaa.
Täältä tulee osa turistikamasts eli Kiinasta. Tässä hinnat oli vaan aika paljon halvemmat. Jossain tuotteissa laatukin kuraa.
Bussiaseman maatista Outi sai liput ja minä sain vettä kioskista. Kuulemma super helppo lippumaatti.
Vissiin noi bussimatkat jotenkin raskaita, vai liekkö melkein 10 käveltyä kilometriä 38 asteen helteessä, mutta käveltiin bussipysäkiltä suoraan kaljalle The White Lioniin.
Ei paljo kinttuja lepuuteltu. Kipitettiin kaljalta suihkuun. Parempaa seppälää päälle ja sitten taas matka jatkui. Oikeasti varmaan 20 min ja oltiin taas menossa. Aateltiin, että lähdetään vähän voltalle katselemaan ihmisiä, eikä jäädä munimaan hotellille.
Parit neuvoa antavat ennen ruokailua, missäs muualla kuin Shenanigansissa.
Illalliselle mentiin uudelleen Argoon. Ja koska olen tylsä ihminen, söin uudestaan samaa ruokaa, vaikka heillä olisi ollut minulle muitakin vaihtoehtoja. Mutta kun se oli niin ihanaa. Ja oli se nytkin. Marko söi kokkinistoa. Kuulemma hyvää sekin.
Voidaan suositella tätä tavernaa kyllä. Hieman häiritsee tarjoilijoiden ”kiire”, jota ei ihan oikeasti ole. Ainoastaan ruokaa odoteltiin pitkään, koska keittiössä se kiire oli. Siellä oli vain kaksi tyyppiä hääräilemässä. Ruuan laatu ja hinta kyllä kohtaavat tässä paikassa.
Ruokailun jälkeen käppäiltiin takaisin hotellille päin ja koitin ottaa täysikuusta kuvaa.
Samalla oli rantakadulle tullut muutakin väkeä ja näkyi porukkaa olevan ihan tarpeeksi.
Hassua kyllä osa paikoista oli melkein tyhjiä ja osa jo melkein täynnä.
Käytiin hakemassa vielä jätskiä jälkkäriksi pääkadun jätskipaikasta. Joka ilta yritän kattoa sitä nimeä, mutta en koskaan muista. Se on semmoinen, missä on vihreät kyltit ja jätskitötterön muotoisia penkkejä. Kuvaa ei ole. Koska söin sen jäätelön. Tai siis söin vähän. Appiukko otti pistaasijäätelöä ja se oli sellaista parasta, missä ei ole karvasmanteliöljyä, niin hän ystävällisesti suostui syömään mun jätskin ja mä sain sen herkun tilalle. ❤️