Huomenta. Ei ole minun aika herätä tämä 3.30. Kentällä pari tuntia ennen lähtöä ja lähtö on 6.30. Jää aamupala nyt välistä hotellilla kun alkaa vasta neljältä.
Mainoksesi tähän?
Blogimme on aktiivimmillaan matkojen aikana ja tällöin myös kävijöitä on eniten. Monet selailevat myös kokonaiset matkat kerralla ahmien ja tietenkin tutkivat missä on käyty, mitä on syöty ja mitä on tehty. Mikäli mainospaikka voisi kiinnostaa niin lähetä sähköpostia [email protected] osoitteeseen!
Portille selvitty. Tuo uusi turvatarkastus in vieläkin hidas ja siinä kestää. Kannattaa varautua.
Taxfreestä hieman salmiakkia mukaan.
Nyt kahvia.
Aamukahvia Espresso housesta. En taida herätä ollenkaan tähän aamuun. Nukuin ehkä kolme minuuttia. Onneksi on Spotifyssa Turmiön Kätilöitä ladattu offline-tilaan, niin voipi rauhassa uppoutua siihen koneessa.
Meillä oli käyttämättömiä avios pisteitä, niin otettiin niillä meille aamupalat koneeseen. Oli hyvää, mutta kaivattiin molemmat suolaa.
Ihme kyllä sain lennolla myös torkuttua. Yleensä en voi nukkua koneessa, koska mun pitää vahtia, ettei se putoa.
Päästiin hotellille noin puolen päivän aikaan. Huone ei kuitenkaan ollut vielä valmis, vaan kerrottiin, että puoli kahden aikaan päästään sinne. Lähdettiin G plazaan juomaan loman ekat frappet.
Ihana kun osaa kulkea täällä, eikä tarvitse koko ajan suunnistaa kartan kanssa. Vanhoja tuttuja paikkoja varmaan kolutaan nyt ekana, mutta eiköhän täältä löydy myös uusia tuttavuuksia. Pakolliset nähtävyydet on jo nähty, niin ei kannata odottaa mitään kulttuuripläjäystä. Luultavasti syödään, luetaan ja maataan.
Lounaalle lompsittiin Sourakikseen. Minulle halloumipita ja Markolle kanapita. Edelleen erinomaisia. Olisin halunnut alkoholittoman oluen ja minulle sellainen luvattiinkin, mutta kun pullo tuli pöytään, havaitsin sen sisältävän 0,5% alkoholia. Minua nolotti kovasti lähettää pullo takaisin. Tarjoilija sanoi kuitenkin asian olevan ihan ok ja ymmärsi minua. Hintaa pitoilla oli 4€. Vähän on hintataso noussut, mutta näyttäisi siltä, että vielä(kin) pärjätään entisellä budjetilla.
Levättiin hieman hotellilla, istuskeltoon parvekkeella ja vaan oltiin. Join myös niin kamalan makuisen alkoholittoman oluen, että ei ole toista. Amstel free, en voi suositella. Maistui siltä, että joku on kaatanut olueen sokeria.
Lähdettiin etsimään kauppaa, josta saataisiin vähän vettä ja muita tarvikkeita. Löysin matkalta itselleni hatun. Minulla on niin valtava kuula, että yleensä minkäänsortin hattu ei istu minun päähän. Minulla on yksi luottolierihattu ja lippis ja ne nyt sattuneesta syystä jäivät kotiin. Onneksi nyt löytyi! Hieman kuulin vihjailua, että näytän Folke Westiltä. Lienen ainakin paranneltu versio!
Suunnattiin vielä drinksuille Zero cafeeseen, joka on aikaisemmin ollut yksi meidän luottopaikoista. Kivassa puutarhassa on mukava istuskella ja siellä on laaja olut valikoima, varsinkin paikallisia.
Illalliselle mentiin normaalia aikaisemmin, koska päiväkin on alkanut aika paljon normaalia aikaisemmin.
Mentiin Mommy’s cooking tavernaan, eli meille tuttavallisemmin Ilian luo. Syötiin alkuun täytettyjä kesäkurpitsan kukkia ja minulle pääruuaksi briam. Marko söi lihapullia tomaattikastikkeessa. Ihanaa, kuten aina ennenkin.
Ilian kertoili ravintolayrittäjien ahdingosta ja valtion uusista säännöistä. Tavernat eivät saa enää olla auki kuin kuutena päivänä viikossa. Myös sulkemaan joutuu aikaisemmin. Työntekijöitä on hankalaa saada ja isot AI-hotellit vievät asiakkaat. Harmittaa paikallisten puolesta, kun vuoden rahat joka tapauksessa pitää tehdä seitsemässä kuukaudessa.
Neljän hengen lasku, neljä pääruokaa, yksi alkuruoka, 0,5 L retsinaa, iso pullo vettä ja yksi limu 71€. Ruuan hinta on selvästi noussut. Ennen kreikkalaisen annoksen sai alle kympillä, nyt hinta on 12-14€. Kasvisruoka edelleen kuitenkin edullista. Minun pääruokana maksoi 9,50. Jälkiruuaksi talo tarjosi vesimelonia.