Päivä 2 - Kiertelyä Naxoksen Choran kujilla

13.8.2012

Tänään päätettiin pitää puhtaasti kaupunkipäivä. Aamu aloitettiin aamupala tarvikkeiden etsinnällä. Meillä on käytännössä hotellihuone, mutta siinä on kuitenkin jääkaappi ja vedenkeitin. Tämä ei siis luo mahdollisuuksia kovin suuriin gourmet nautintoihin, mutta kylmää aamupalaa voi...

Outi

Tämän matkapäivän sisältö on tuotu vanhasta blogista. Joten tämä voi näyttää hieman hassulta verrattuna uusimpiin matkapäiviin verrattuna.

Tänään päätettiin pitää puhtaasti kaupunkipäivä. Aamu aloitettiin aamupala tarvikkeiden etsinnällä. Meillä on käytännössä hotellihuone, mutta siinä on kuitenkin jääkaappi ja vedenkeitin. Tämä ei siis luo mahdollisuuksia kovin suuriin gourmet nautintoihin, mutta kylmää aamupalaa voi kuitenkin laitella. Aamupalatarvikkeiden etsiminen vaati yhteensä kolmessa kaupassa käyntiä – ja ei, minä en halunnut shoppailla (ruokakaupoissa), vaan metsästimme tuoretta leipää. Ensimmäisestä kaupasta haettiin maitoa, fetaa ja kahvia, seuraavasti kurkkua ja tomaattia ja vasta viimeisestä saatiin tuoreita sämpylöitä. Näistä aineksista saatiin kasaan aamiainen meidän minikokoiselle parvekkeelle (oikeasti – sieltä pääsee pois vain peruuttamalla).

Aamiaisen jälkeen tavattiin opasta, jollekka valitettiin oikein Matkaoppaat -sarjan tavoin. Ensinnäkin minua risoi eilisiltana hotellin etsiminen, kun opas ei vaivautunut kunnolla selittämään missä lukaalimme sijaitsee. Ehkä pikku juttu, mutta jos on matkustanut 13 tuntia putkeen ja ei ole nähnyt ruokaa kymmeneen tuntiin, niin veikkaisin, että itse kullakin alkaa olla vieteri äärimmäisilleen venytetty. Toinen asia oli, että meillä piti olla ilmainen ilmastointi huoneessamme, oikein tarkistin asian Apollomatkoilta, niin huoneessa olikin lappu, että se maksaa 4 euroa vuorokausi. Opas lupasi selvittää asiaa ja laittoikin tekstarin iltapäivällä, jotta meidän ei tarvitse maksaa huoneemme ilmastoinnista mitään, koska se oli meille ilmaiseksi luvattu (näin myös itse asiassa lukee Apollomatkojen nettisivuilla asiasta). Ilmoittauduimme myös Naxoksen kiertoretkelle keskiviikoksi samalla.

Käytännön asioiden selvittelyn jälkeen suuntasimme rannan kautta kiertelemään kaupungin pikkukujille. Ensin kävelimme satamaan, jossa oli ankkurissa kaikkea luksusjahdeista aina pieniin kalastuspurnukoihin.

20120813-223450.jpg
Satamakatua pitkin kävellessämme näimme suomalaisen silmiin hienoja logistisia ratkaisuja – mm. miehen ajavan skootterilla laatikollinen hummereita tarakalla. Hummerit olivat jäissä ja vesinoro vain valui pitkin ajajan kinttuja ja tietä. Tämän jälkeen tämä herrashenkilö asetteli hummerit riviin keskelle kulkuväylää… Seuraavan kerran kun kuljimme ohi, olivat hummerit siirtyneet vitriiniin. Minun lautaselleni ne eivät kyllä koskaan tule siirtymään – ainakaan tuon episodin jälkeen. Seuraavaksi ihmettelimme, että mikä täällä haisee noin järkyttävän pahalle.

20120813-224032.jpg
Tässä on vastaus siihen. Löyhkä joka noista kaloista ja kalmareista lähti – oli jotakin aivan kamalaa. En tiedä, onko tämä joku perinteinen kalan valmistustapa, sillä nuo peratut otukset lojuivat auringossa koko päivän! Mahtaa olla makuelämys…

Kalojen jälkeen päätimme suunnistaa vanhan kaupungin sokkeloihin. Ne todella olivat sokkeloita. Karttaa oli aivan turha lukea, siellä oli mahdotonta navigoida. Haahuilimme pitkin kapeita (ja matalia) kujia (välillä jopa kaksinkerroin) ja törmäsimme johon todella hellyyttävään – tai siis minä törmäsin.

20120813-224343.jpg

20120813-224401.jpg
En voinut olla hieman hellimättä tätä ihanaa yksilöä. Se oli siellä ihan yksin pikkuisena ja pelokkaana. Marko hoki vieressä ”et saa viedä kotiin! Älä koske!” Koskinpa kuitenkin, niin seuraava kommentti oli, että nyt voit sitten käyttää sitä käsidesiä….

Hortoilimme hieman lisää pitkin kaupunkia, kun etsimme yhtä hyväksi kehuttua ravintolaa, jotta voisimme mennä sinne nauttimaan illallisesta. Kartan lukeminen oli hieman haastavaa ja oikeastaan jo luovutimme koukeroisilla kujille, kunnes vahingossa tönötimme ravintolan edessä. Ravintola vaikuttikin ihan kelpo paikalta ja näkymät olisivat varmasti melkoiset (taverna sijaitsi Choran päällä ja sieltä avaitui upeat näkymät merelle). Matkalla takaisin keskustaan päin näimme kuitenkin myös muutaman muun varteenotettavan illastamispaikan ja jäimme vielä miettimään ratkaisua.

Kävimme hakemassa lounasta mukaan hotellille keskusaukiolla sijaitsevalta gyrospaikalta. Otimme molemmet pita gyrokset á 2 euroa. Hakkaa kyllä kaikki maailman pikaruuat ihan mennen tullen ja palatessa.

20120813-225118.jpg

20120813-225142.jpg

Iltapäivällä kävelimme vielä takaisin satamaan nauttimaan virvokkeita ja katselemaan vilkasta elämää. Aivan sataman altaaseen oli rakennut pikkuinen kappeli pienelle saarakkeelle. Ainut vaihtoehto päästä kappeliin olisi ollut vene tai tietenkin vaihtoehtoisesti sinne olisi voinut uidakkin. Uiminen satama-altaassa tuskin olisi sallitua ja venettä ei ollut saatavilla, joten tyydyimme katselemaan kappelia vain päällisin puolin. Kävelimme myös kohti Portaraa, eli temppelille, jota oli oli aloitettu rakentamaan Apollo jumalalle roomalaisten valtakaudella, mutta rakentaminen keskeytyi, kun ruvettiin sotimaan Samoksen kanssa. Nyt jäjellä on vain tuo massiivinen sisäänkäynti. Tämä on ehdottomasti käytävä vielä tarkastelemassa lähimmin jonakin päivänä.

20120813-225547.jpg

 

20120813-225619.jpg

Ennen illalliselle menoa kävelimme läheiselle harjanteelle nauttimaan auringon laskusta. Ehkä nyt alan olla vakuuttunut siitä, että kyklaadeilla on kauneimmat auringonlaskut koko Kreikassa. Tai ainakin kameran linssin läpi se näytti mainiolle.

Illallispaikaksi valitsimme loppujen lopuksi To Ellinikon, koska siellä oli livemusiikkia. Talo toi pöytään ensin leipää, yrttilevitettä ja oliiveja ja tilasimme siihen kumppaniksi vielä tsatsikia.

20120813-225904.jpg

20120813-225934.jpg

20120813-225957.jpg

20120813-230034.jpg
Pääruuiksi valikoitui minulle stifadoa ja Markolle pastitsiota. Stifado oli kyllä hyvää, mutta en voinut olla vertaamatta sitä viime kesäiseen Valentinon stifadoon, jollaista en siis koskaan ole saanut missään. Talo kantoi myös ruuan päätteeksi pöytään vadillisen melonia, suorastaan suli suuhun.

20120813-230418.jpg
Koko ruokailumme ajan kaksi musikanttia huolehti viihdytyksestä soittaen kreikkalaista musiikkia kitaran ja bozoukin voimin. Voi, että se kuulostaa ihanalle. Tunnelma nousi vielä enemmän, kun yksi paikallinen tyttö intoutui tanssimaan ja tarjoili viskasi lautasen maahan. Täytyisikin ihan googlata, että mitä se lautasten rikkominen tarkoittaa,mutta jonkinlainen perinne se oli ja jotakin se tarkoitti.

Tähän olikin hyvä päättää ensimmäinen kokonainen loma päivä. Huomenna onkin tiedossa rantapäivä ja jospa hieman paikkailisin tätä kovin läntikästä olemustani Välimeren auringolla.

© Auringon alla 2022