Päivä 11 - Päivä merellä

Aamuksi oli ollut viritettävä kello soimaan, sillä satamassa tuli olla varttia vaille yhdeksän. Olimme varanneet jo Suomesta käsin meriretken tälle päivälle. Teimme tämän saman retken kolme vuotta sitten Markon kanssa kahdestaan ja se oli silloin niin mukava, että päätimme lähteä tänä vuonna uudelleen. Mikäli haluat tarkemman selon teon retkestä sisältöineen (ja Aristoteles Onassis juoruineen, lue edellinen retkipostaus täältä.)

Aamulla haettiin leipomosta Markolle aamiaista laivaan, minä tyydyin syömään seisaaltaan kuivaa paahtoleipää juuston kera ja lapioin kupillisen jogurttia naamaan lähtiessä. Haimme vielä minulle frappen matkaevääksi ja suuntasimme kohti Ionian star laivaa. Olimme niin hienosti asemoituneet, että oppaiden saapuessa pääsimme ensimmäisenä laivaan ja saimme valita paikkamme vapaasti. Tietenkin kapusimme yläkertaan, sillä sieltä näki parhaiten ja sai vielä nauttia auringostakin.

Ensimmäinen pysähdys oli Papanikoliksen meriluolassa. Tuolla olisi päässyt uimaankin ja Marko ja Markon isä kävivätkin katselemassa vedenalaista maailmaa luolan sisällä. Minä pysyin visusti laivassa ja keskityin valokuvaamiseen. Juuri kun laiva oli lipumassa luolaan, näimme ison pöllön lehahtavan lentoon luolasta. Se meni pesäänsä, joka on alla olevassa kuvassa keskellä oleva risukasa. Siellä on myös pöllökin, mutta hyvin maastoutuneena. En ole ikinä aikaisemmin nähnyt pöllöä luonnossa.

Luolasta matka jatkui kohti Meganissin saarta ja Spartachorin kylää. Kylässä meillä oli reilu tunti aikaa katsella ympärillemme. Kiertelimme Markon kanssa pitkin kujia ja ja kävimme kaupasta hakemassa kylmää juotavaa.

Kylästä oli todella upeat näköalat merelle. Ehdottomasti on kiipeämisen arvoinen paikka käydä. Kylä on hyvin pieni, eikä siellä juurikaan ole turismia. Ihmiset elävät oliiveista ja viinirypäleiden viljelystä. Kylään on satamasta kaksi tietä, joko voi kiivetä portaita (reilut 160 askelmaa) tai mennä kiemurtelevaa tietä pitkin, joka on noin 700 m mittainen rupeama.

Meganissilta siirryimme autiolle rannalle. Jälleenhän kapteeni grillasi meille souvlakeja ja lihan kaverina oli kreikkalaista salaattia, tsatkia ja leipää. Ruokajuomat kuuluivat myös samaan hintaan. Aikaa jäi hyvin myös auringossa oleiluun, sekä uimiseen. Saimme laivasta mukaamme aurinkovarjot, mutta ne oli todella askarrelta hietikkoon, jotta tuuli ei niitä vienyt mennessään. Aurinko oli todella paahtavan kuuma, ja itse en ainakana olisi jaksanut olla rannalla ilman varjoa. Pian ruuan jälkeen vaapuimmekin takaisin laivaan, koska siellä oli varjoa. Kapteeni ihmetteli, että mitenkäs kaikki nyt jo pakkaantuvat laivaan, kun lähtöön on vielä melkein tunti aikaa. Noh, suomalaiset on ainakin aina ajoissa…

Autiolta rannalta laiva puksutteli kohti Skorpios saarta. Viime kerralla tämä oli minusta retken mielenkiintoisin osuus. Nyt olin jo kuullut tarinan ja toisekseen se oli lyhentynyt näiden kolmen vuoden aikana huomattavasti. Kerroinkin sitten Markon vanhemmille lisää sen, mitä olin aikaisemmin kuullut ja mitä tiesin alueesta. Viime kerralla opas kertoi paljon enemmän asioita, kun tällä kertaa oppaat olivat enemmän hiljaa. Retkellähän oli siis kaksi opasta, toinen suomalainen ja toinen ruotsalainen. Ensin puhui ruotsalainen opas ja hän artikuloi kyllä niin selvästi ja hitaasti, että itsekin pysyi tarinan perässä. Ongelma oli vaan siinä, että kun tuli suomalaisen vuoro kertoa asioita, oltiin jo kaukana kyseisestä kohteesta ja tietoa tuli huomattavasti vähemmän. Opas myös luki kaiken suoraan paperista ja sanat eivät istuneet yhtään hänen suuhunsa.

Sen verran oli kolmessa vuodessa tapahtunut, että saaren vuokralainen oli pistäny tuulemaan. Monesta kohtaa nähtiin kaivinkoneita ja työmiehiä. Kenelläkään ei tosin ole aavistusta, että millä tavoin saarta ollaan muokkaamassa ja mihin tarkoitukseen. Pääsataman ohi sai viimeksi ajaa ihan vapaasti, mutta nyt se oli poijuilla merkitty. Keltaisten poijujen aikaan sai ajaa ohi ja punaisten ei. Tällä kertaa oli keltaiset ja se varmaan johtui siitä, ettei vuokralaisen upea luksusjahti ollut ankkurissa omassa paikallaan. Harmi olisin nimittäin halunnut tarkistaa olisiko se ollut Harmony III… Saaren rannat oli myös vuorattu pääsy kiellytty kylteillä.

Tietenkin meillä oli myös uimatauko Jacky Kennedyn rannalla. Kyykin siellä pitkin rantoja etsimässä kiviä ja talletin ne kukkarooni, sillä tiesihän se rikastumista, jos noukki tuolta saarelta kiviä mukaansa. Talletin vielä kivet kukkarooni, niin ehkäpä ne saavat rahani lisääntymään.

Viimeinen etappi retkellä oli Madourin saari, jossa sijaitsee kuuluisan kreikkalaisen runoilijan 200 vuotta vanha talo. Emme käyneet saarella fyysisesti, vaan tyydyimme katselemaan sitä ohi lipuvasta veneestä.

Satamaan saavuttuamme kapteenimme huomasi pienoisen ongelman, nimittäin joku oli parkkeerannut purjeveneensä Ioniasn starin laituripaikkaan. Aika mielenkiintoista sananvaihtoa siinä kuultiin. Lopulta kapteeni ahtoi laivansa omalle paikalleen ja viereisen (melko kalliin näköisen) purjeveneen omistajat seurasivat tilannetta kauhuissaan. Ei siinä kuitenkaan tainnut onneksi mitään vahinkoa kenellekkään tapahtua.

Menimme laivasta Cafe di Parikseen juomaan lasilliset ja havaitsin heti, että tasapainoelimeni oli ihan kiitettävästi sekaisin. Koko rantabulevardi keinui kuin pahimmassakin aallokossa. Onneksi ei kuitenkaan tullut pahaa oloa siitä kuivan maan keinunnasta.

Kävimme hotellilla suihkussa ja vaihtamassa vähän parempia vaatteita päälle ja suuntasimme takaisin luottopaikkaamme nauttimaan valkoviinistä ja ohi kulkevien ihmisten katselusta. Markon vanhemmat liittyivät seuraamme myös hieman myöhemmin.

Päivällistä menimme syömään Trataan. Olimme Markon kanssa nälkäisiä ja tilasimme myös alkupaloja. Otimme tsatsikia, Markolle kesäkurpitsa-juustopyöryköitä ja minulle sieniä valkosipulikastikkeessa. Pääruuaksi minä ja Markon isä otimme lihapullia metaxa-kastikkeella, Marko söi moussakaa ja Markon äiti broileria tomaattikastikkeella parmesaanin kera. Tietenkin tilasimme myös litran viiniä ja ison pullon vettä ruokajuomiksi. Kokonaisuudessaan lasku oli 50 euroa. Voisin sanoa, että oli varmaan edullisin tavernakeikka tällä reissulla. Muutenkin suosittelen tätä tavernaa, sillä annokset ovat järkevän kokoisia ja aitoa kreikkalaisia, eikä mitään turistibulkkia.

Menimme vielä Markon vanhempien terassille pelaamaan muutaman erän Unoa ja juomaan lasilliset viiniä. Päivä oli mukava, mutta oikeasti aika pitkä.