Päivä 2 - Ostoskeskuksen lumoissa

Päätimme jo edellisenä iltana, että tänään mennään tarkastelemaan suurta ostoskeskusta hieman keskustan ulkopuolelle. Emme myöskään ostaneet vielä kovin kummoisia aamiaistarvikkeita huoneistollemme, joten päätimme myös nauttia aamiaista ostoskeskuksessa.

Ensimmäinen etappi oli kioski heti asunnon ulkopuolella. Noudettiin siitä lippuja rautiovaunuun, vaikka yhtä hyvin ne olisi voinut ostaa automaatista pysäkiltä. Yksi lippu kustansi kolme zlotia, eli noin 75 senttiä. Hyppäsimme raitiovaunuun Gdansk Glowny aseman edestä ja huristelimme Baltycka Galeriaan suoraan.

Ensimmäinen etappi oli löytää aamiaista. Me olimme kuitenkin melko aikaisessa, eikä mikään kahvila ollut vielä auki. Kiertelimme hieman ja paikansimme kahviloita. Ensin arvelimme mennä Starbuck’siin, mutta se oli melko pieni ja valikoimaltaan suppea. Niimpä menimme nauttimaan aamiaista Costa Coffee kahvilaan. Heillä oli tarjolla erilaisia syyskahveja, joista valitsin caramel laten. Aamiaiseksi syötiin sitten wrappeja ja kakkua. Kakku ei ollut mitään erityistä, mutta wrapit olivat ihan maistuvia.

Aamupalan jälkeen oli tietenkin tiedossa äärimmäistä kauppojen kahlaamista. Mukaan tarttui lähinnä kosmetiikkaa, vaatteita ja viimeiseksi ruokaa ja juomaa isosta Carrefourin ruokakaupasta.Ostoskeskuksesta suuntasimme kohti asuntoamme. Arvelimme etsiä jotakin nopeaa syötävää jostakin pikaruoka paikasta, mutta laihoin tuloksin. Emme osanneet lukea puolalaisia menuja ja jonot olivat niin pitkät, että emme tohtineet jäädä niihin seisomaan ja odottamaan, että josko olisi jostain englannin kielinen menu löytynyt.

Asunnolle päästyämme selvisi, ettei loputkaan porukasta (erosimme siis kauppakeskuskessa) olleet syöneet lounasta. Päätimme lähteä katsastamaan läheistä ”maitobaaria” eli perinteistä puolalaisten suosimaa lounaspaikkaa, joka tarjosi puolalaisia herkkuja.

Ensimmäiset ongelmat ilmenivät heti sisäänastuttua. Ei ruokalistaa englanniksi. Onneksi kuvia osottelemalla sai haluamaansa ruokaa. Minä tilasin lihatäytteisiä pelmenejä ja Marko otti porsaanleikkeen. Ruoka maksoi muutaman euron. Alkoholia ei paikassa tarjoiltu lainkaan. Ruoka oli hintaansa nähden keskinkertaista. Se olisi kuitenkin saanut olla lämpimämpää ja minä kaipasi pelmenieni kanssa smetanaa ja ketsuppia. En ehkä voi suositella tätä paikkaa. Autenttinen kokemus se todella oli, sillä oltiin varmaan ainoat turistit ja tarjoilijat puhuivat huonosti tai ei lainkaan englantia. Ruokavalinta olisi voinut olla parempikin, jos olisi menuista jotain ymmärtänyt.

Ruokalasta suuntasimme kohti vanhaa kauppahallia. Kauppahallista tuli etäisesti mieleen virolaiset ”rytkykaupat”, kuten Sadam market ja Merekeskus. Juurikaan ostettavaa ei ollut.

Kauppahallin alakerrassa oli ihania elintarvikepuoteja. Kävimme ihastelemassa lihoja, jotka olivat todella edullisia. Pihamaalla myytiin kasviksia ja hedelmiä ja sieltä tarttui mukaan muutama tomaatti ja omena.

Kauppahallilta jatkoimme matkaa kohti jokea. Kävelimme pitkin vanhan kaupungin katuja ja katselimme ympärillemme. Upeat vanhat rakennukset olivat todella kuvauksellisia. Valitettavasti oli melko kylmä, joten kovin kauaksi aikaa ei huvittanut jäädä paikalleen.

Joen ranta oli täynnä erilaisia ravintoloita vierivieressä. Emme kuitenkaan pysähtyneet yhteenkään, sillä ne olivat hintatasoltaan huomattavasti kalliimpia, kuin mistä olimme valmiit maksamaan.

Joen rannassa oli parkissa myös ”merirosvolaiva”, jolla ainakin kesäaikaan tehdään risteilyjä viereiseen Sopotin kaupunkiin. Seilasi se nytkin jostakin, sillä se oli juuri kiinnittymässä laituriin.

Joen rannasta suuntasimme pitkälle torille, jonka varrelta bongasimme yhden baarin. Tämä baari sopi oikein hyvin meidän kukkarollemme, sillä kaikki juomat maksoivat euron.

Kotimatkalla pysähdyimme Marian kirkkoon, joka on ollut joskus Euroopan suurin tiilikirkko. Puolassa vallitsee katolilainen uskonto, joten kirkot eivät ole samalla tavalla koristeellisia kuin Kreikassa ortodoksikirkot. Toki tämä nähtävyys oli joka tapauksessa käytävä katsomassa. Ostimme kotiin viemisiksi myös muutaman enkeliaiheisen taulun kirkon pienestä myymälästä.

Kirkolta hipsimme takaisin asunnolle suunnittelemaan iltaa ja nauttimaan hieman virvoittavia juomia. Iltaruokapaikaksi olimme valinneet meksikoisen ravintolan aivan keskustasta. Menimme syömään seitsemän maissa ja paikka oli tupaten täynnä. Emme tietenkään olleett tehneet mitään varauksia, kun oli kuitenkin kyseessä keskiviikko ilta. Mahduimme onneksi syömään.

Minä tilasin alkuun mango margaritan ja sen kaveriksi täytettyjä jalapenoja. Aivan erinomaista ruokaa ja juomaa.

Pääruuaksi minä otin tortilloja ja Marko nautti burritosta. Burriton kaverina tuli myös salaattia, vähän kuin alkuruuaksi. Saatoin näpistää osan tuosta herkkusalaatista. Annokset olivat todella suuria, eikä kaikkea jaksanut mitenkään ahtaa suuhunsa.

Ravintolasta suuntasimme vielä Polski kino baariin juomaan jälkiruuaksi drinksut.

Polski kinosta suuntasimme takasin asunnolle. Päivä oli ollut pitkä ja suihku ja sänky houkuttelivat enemmän kuin kaupungilla vippailu. Ensimmäinen kokonainen päivä takana Gdanskissa ja kaupunki on kyllä ollut positiivinen yllätys. Mieluusti tänne tulisi uudemmankin kerran!