Päivä 12 - Kosin kaupunki 300-luvulla

14.9.2017

Aamulla Marko oli jälleen reippaampi minua ja oli ehtinyt istuksimaan terassilla tovin ennen kuin viitsin nousta sängystä. Samalla hän oli tietenkin havainnoinut säätilaa. Taivaalle oli kerääntynyt pilvimatto, joka roikkui melko alhaalla. Mutta kuten huomaatte,...

Outi

Tämän matkapäivän sisältö on tuotu vanhasta blogista. Joten tämä voi näyttää hieman hassulta verrattuna uusimpiin matkapäiviin verrattuna.

Aamulla Marko oli jälleen reippaampi minua ja oli ehtinyt istuksimaan terassilla tovin ennen kuin viitsin nousta sängystä. Samalla hän oli tietenkin havainnoinut säätilaa. Taivaalle oli kerääntynyt pilvimatto, joka roikkui melko alhaalla.

Mutta kuten huomaatte, huolemme osoittautui täysin turhaksi. Itsehän en siis ehtinyt näkemään koko hattaroita, sillä olin autuaasti unien mailla vielä tuohon aikaan.

Aamupalalle hipsuteltiin hotellin aamiaiselle. Aamiainen on kyllä edelleen erinomainen ja edullinen, mutta minulla on ikävä kaurapuuroa, marjoja ja smoothieta. Ehkä pikkuisen koti-ikävä alkaa jo painaa? Markolla oli pikkuisen työjuttuja hoidettavana, niin jäin yksinäni juomaan viimeistä kahvikupillistani aamiaisterassille. Siinä samalla ehdin vaihtamaan muutaman sanan ihanan vanhan hollantilaispariskunnan kanssa. Valitettavasti mies ei puhunut englantia ollenkaan ja vaimokin niin huonosti, että kovin kummoista keskustelua ei saatu aikaiseksi. Ehdittiin siinä kyllä Suomen ja Hollannin kesä kuitenkin haukkua.

Kymmenen aikaan valuttiin takaisin aulaan, sillä Anna-opas oli tulossa käymään hotellilla. Ihan semmoinen inhottava asia oli meillä hänelle esitettävänä, kuin kotiin lähtö. Saimmekin bussin aikataulun ja Anna jäi meidän kanssamme melkein tunniksi juttelemaan. Juteltiin Kreikan tilanteesta ja kreikkalaisesta elämästä ja vertailtiin sitä Suomeen. Lisäksi puhuttiin yleisestä hintatasosta, sekä sivuttiin myös yrttejä. Vaikka olenkin terveydenhuollon ammattilainen, olen kiinnostunut myös luonnollisista tavoista helpottaa lieviä oireita. Haluan kuitenkin painottaa, että sairauksien vuoksi on kuitenkin ainan ensisijaisesti luotettava lääkäriin ja syötävä määrätyt lääkkeet. En siis todellakaan kehoita ketään hoitamaan (vakavaa) sairauttaan yrteillä. Juttelimme lähinnä flunssan ja vatsakivun helpottamisesta ja tämän kaltaisista asioista.

Meillä oli tarkoitus suunnata katsomaan amfiteatteria ja Casa Romanaa tänään. Anna kuitenkin kertoi, että Casa Romana on myös suljettu maanjäristyksen aiheuttamien vahinkojen takia, jotenkin se(kin) jäi pois katseltavien kohteiden listalta. Nyt on niin monta juttua jäänyt näkemättä luonnonmullistuksen vuoksi, että tänne täytyy kyllä palata uudelleen. Amfiteatteri oli kuitenkin avoinna, sekä sitä vastapäätä olevat vanhan kaupungin rauniot.

Ensiksi kuitenkin taapersimme torille juomaan lasilliset jotakin kylmää, sillä lämpötila näytti jälleen kohoavan lähelle neljääkymmentä. Siinä mielessä ei mikään paras mahdollinen päivä tutkia nähtävyyksiä, mutta aika alkaa käydä vähiin ja halusin ehdottomasti vielä nämä paikat katsastaa.

Täällä on ollut todella monessa paikassa tarjolla itsetehtyä sitruunajuomaa. Ainakaan en muista törmänneeni siihen muilla saarilla. Täällä sitä saa ihan leipomoista lähtien. Olenkin tykästynyt tuohon juomaan, sillä rakastan sitruunan hapanta makua. Taidanpa omia tämä sitruunajutun kotiinkin, sillä kohtahan se sitrushedelmien kausi alkaa Suomessakin.

Amfiteatteri on rakennettu 300-luvulla. Sitä on kyllä entisöity ja esimerkiksi osa portaista on vaihdettu varmasti useaankin otteeseen. Aikoinaan teatterin yllä on ollut myös katos, joka kävi ilmi, kun pääsimme kurkkaamaan teatterin alle. Siellä oli pieni näyttely, jossa oli esillä kuvia teatterin sisältä löytyneistä patsaista, sekä tietoa teatterista ja mihin sitä on käytetty.

Tuohon näyttelyyn ei ollut lainkaan pääsymaksua, joten se on varmasti sopiva käyntikohde jokaiselle kukkarolle. Itse nautin kovasti varsinkin Kreikan historiaan liittyvistä käyntikohteista. Erityisesti antiikinaika on aina ollut lähellä sydäntäni. Rakastan myös kreikkalaista mytologiaa, etenkin kaikkia jumaltaruja.

Amfiteatterissa oli vielä pikkuruisia ripaleita jäljellä vanhoista frescoista. Enemmän frescoja olisi ollut nähtävillä Casa Romanassa ja arkeologisessa museossa, mutta nämä nyt tosiaan jäivät näkemättä.

Amfiteatterilta oli vain kadun ylitys ja olimme Antiikin aikaisen koulun raunioilla (Ancient gymnasium). Tuolla oli säilynyt parhaiten muutama marmoripilari, sekä muutamat mosaiikkityöt. Suurimmaksi osaksi oli kuitenkin jäljellä vain eri muotoisia kiven lohkareita ja sai vain arvailla millaista tuolla paikalla on ollut 300-luvulla. Minusta on mukava kuljeksia tuolla raunioilla ja pohtia, kuinka ihmiset silloin elivät. Kunpa vaan voisin aikamatkustaa…

Kuljimme keskellä rauniota menevää kivettyä tietä pitkin. Ensin katselin, että mitähän ihmettä nuo putken kappaleet olivat, mutta ilmeisesti ne olivat alkeellista viemäriverkostoa. Antiikin aikaan kreikkalaiset olivat todella edellä kävijöitä arkkitehtuurissa, sillä esimerkiksi tiettävästi vanhimmat kerrostalot ovat löytyneet Santoriinin Akrotirista.

Mosaiikit olivat ainoat kivenpalaset, jotka alueella olivat saaneet katteen. Uskomatonta, kuinka hyvinä ne ovatkaan säilyneet. Tosin varmasti myös niitä on jouduttu entisöimään, ainakin jollain tapaa. Taas koin hetken, kun olisin kaivannut jota kuta kertomaan minulle lisää näistä kivistä ja paikoista. Antiikinajan tiedonjanoni on aika kyltymätöntä…

Kaivauksilta lähtiessämme löysin vielä pienen katti-matikaisen nukkumasta puun alta varjosta. Onnekseni huomasin, että sen vieressä oli myös ruokakuppi, että joku ainakin välitti tästä kissasta. En voi sille mitään, että eläimet ja vanhukset ovat ne kaksi asiaa, jotka käyvät minun sydämeni päälle.

Olimme melko lähellä Kantounia, joten arvelimme mennä sinne lounaalle. Siellä olikin melkoinen huiske käynnissä, sillä koko paikka oli aivan ääriään myöten täynnä. Saimme kuitenkin viimeisen vapaan pöydän ulkoa. Hetken listoja tutkittuamme, päätimme ottaa purilaiset. Marko tilasin kreikkalaisen burgerin ja minä otin haloumilla terästetyn version vielä erikseen varmistuttuani, ettei se sisällä lihaa.

Eväämme olivat erinomaisia! Tässä kohtaa alkoi olla kuitenkin niin valtava hiki, että oli pakko ruveta miettimään viilennyskeinoja (Kiitos vaan Satu vinkistä uittaa käsiä kylmässä vedessä). Päätimme mennä hotellille ja käydä pulahtamassa altaalla. Itse nautin paljon enemmän altaassa kuin meressä uimisesta. En ole kummoinen uimari ja sen verran virtaukset ja aallot hirvittävät, että mieluummin valitsen altaan jos se vain on mahdollista. Sen takia ollaan yritetty nyt aina varata sellainen hotelli, josta löytyy allas.

Altaalta mentiin tietenkin huoneelle hieman rauhoittumaan ja elpymään. Valmistauduttiin iltaa varten ja tietenkin bloggailtiin.

Illansuussa käveltiin pitkin rantakatua. Emme oikein tienneet mitä olisimme halunneet tehdä. Kiertelimme kaupoissa, vaikkakin kaikki ostettava on oikeastaan jo ostettu. Hirmuisesti ei koskaan olla Kreikassa shoppailua harrastettu, mutta jotkut perusasiat, kuten yrtit ja oliiviöljy ovat aina olleet hankintalistalla. Olen myös yrittänyt metsästää Pinja hunajaa, jota olen vasta löytänyt yhdestä paikasta. Se on kuitenkin pakattu lasipurkkiin ja kerran on lasipurkki hunajaa hajonnut laukkuun, niin en toista sellaista episodia halua riesakseni. Ehkäpä kentältä löydän vielä jotain lauantaina.

Lopulta päädyimme istumaan Kantouniin – miksi ihmeessä mennä etsimään uutta paikkaa, kun tämä on joka ilta hyväksi havaittu? Mieluusti kannan rahani sellaisille ihmisille, joista pidän.

Kantounissa yritettiin pohtia, että mitä syötäisiin illalliseksi. Minä ehdotin meze-ruokaa ja Markolle tämä kävi oikein mainiosti. Vaille kahdeksan suunnistimme kohti Giamezetä (lausutaan ja-meze). Se paikka oli kuitenkin aivan tupaten täynnä. Päädyimme Mummy’s cooking tavernaan. Ilias oli hyvällä tuulella, mutta me missasimme viimeisen ulkopöydän. Menimme sisälle odottelemaan ja joimme siinä odotellessä ouzot. Ilias kävi välillä tuomassa manteleita meille ja rupatteli mukavasti. Tietenkin hän kysyi, että mitä aiomme syödä. Ilmoitin, että syön sitä, mitä sinä suosittelet, paitsi paprikoita on saatava. Niimpä minulle päätyi paprikoita fetalla, munakoisoa uunissa ja vihreistä pavuista tehtyä pataa. Markolle tuli vastaavasti stifadoa. Ruoka oli jälleen erinomaista! En pysty liiaksi kehumaan tätä paikkaa. Marko tokaisikin lähtiessä, että sama olisi syödä loppuaika tuolla…

Tepsuttelimme vielä paikalliseen Citymarkettiin hakemaaan aamupalalle marmeladia ja suuntasimme siitä hotellille istuksimaan vielä hetkeksi. Loma alkaa käydä vähiin, mutta onneksi on ollut ihana loma mistä nauttia!

 

Taurus Bonasus

Tarinassa kreikkalaistyyppinen teatteri. Ei amfiteatteri. Colosseum on hyvä esimerkki amfiteatterista jossa katsomo molemmin puolin näyttämöä. Siis amfi.

© Auringon alla 2022