Päivä 3 - Testissä Kosin uimaranta

Koska sunnuntaina eivät suuret kaupat ole lainkaan avoinna, söimme tänäkin aamuna hotellin aamiaisen. Aamiainen on kyllä todella runsas ja sillä tosiaan saa rahoilleen vastinetta. Tosin emme joka päivä aio syödä sitä, koska meillä on kuitenkin keittiö, missä valmistaa ruokaa ja itse laitettuna aamiainen tulee huomattavasti halvemmaksi. Kasvissyöjän näkökulmastakin katsottuna aamiainen on runsas. Toki mitään lämpöisiä ei voi ottaa, sillä tarjolla on kananmunia, pekonia ja nakkeja, sekä lämpimiä leipiä. Olen kuitenkin kumpanakin aamuna saanut spesiaalipalvelua ja minulle on tehty omat lämpimät leivät. Hotellin ystävällinen nainen lupasi laittaa myös jotakin muutakin, mikäli haluaisin. Kiitin kauniisti, sillä pärjään mainiosti muilla antimilla, sillä syön kuitenkin maitotaloustuotteita täällä, vaikka kotona niitä yritänkin vältellä. Vegaanius ei täällä ole ihan niin tunnettua, eikä ole sanottua että ravintolasta saisi täyttävää ruokaa. Varsinkin proteiini on tarjolla heikosti pääruokien suhteen. Erilaisia papuja on kyllä mezelistoilla. Olen myös enemmän kuin kerran päivässä törmännyt kysymykseen, että kai syöt kalaa tai pahimmassa tapauksessa, että syötkö kanaa. Minun mielestä kana tai kala eivät ole kasviksia…

Aamiaisen jälkeen suuntasimme rannalle. Koska eilen kävimme siellä kävelemässä, niin tiesimme jo minkä rantabaarin pedeille suuntaamme. Menimme Strand rantabaarin edustalle, koska siellä oli eilen kaikkein mukavin tyyppi. Pian selvisi, että tämä kaveri osasi sujuvaa ruotsia ja huomasimme olevamme ruotsalaisten ympäröiminä. Suomea täällä kuulee yllättävän vähän. Olemme tainneet kaksi suomalaista pariskuntaa nähdä.

Rantapedit olivat käytännössä ilmaiset, mutta tavallaan idea noissa ilmaisissa pedeissä, on että tilaat jotakin baarista. Meillä on ollut tapana hilata rannalle omat eväät – yleensä juomista ja hedelmiä tai jotakin muuta pientä naposteltavaa. Nyt meillä oli mukana vain omat vesipullot. Tilasimme yhdet limpparit, että emme nyt ihan ilmaiseksi toisten rannalla oleilleet. Ranta on melko soraista, mutta uimakenkiä ei kuitenkaan tarvinnut. Muutaman kerran tuli meressä käytyä uimassa, mutta en vieläkään ole mikään meriveden suuri ystävä – enkä kalojen. Muutama tunti rannalla alkoi käydä minun sietokyvyn päälle. En millään jaksa maata 40 asteen porotuksessa koko päivää.

Rannalta kipaisimme hotellille suihkuun, jonne onneksi oli vain noin muutaman sadan metrin pituinen matka. Suihkun jälkeen suuntasimme lounaalle. Emme oikein tienneet mitä olisimme halunneet. Lopulta päädyimme Thalian mezeravintolaan. Heillä oli tarjouksena, että mikäli tilaamme kuusi meze annosta, saisimme neljä annosta lisää samaan hintaan. Eli siis yhteensä kymmenen eri pikkuruista annosta. Houkutteleva tarjous, mutta ehkä enemmän illallismatskua. Tilasimme kreikkalaisen salaatin, tsatsikia ja annoksen kesäkurpitsapyöryköitä, juomaksi limut. Talon puolesta pöytään tuotiin valkosipulileipää pyytämättä, joka tosin laskutettiin loppulaskussa. Tämä on ärsyttävä tapa ja valitettavan usein toistuu varsinkin turistien suosimissa paikoissa.

Lounalla sain myös uuden kaverin, jolle ei kyllä ollut mitään annettavaa. Kissat kun ovat lihansyöjiä, eivätkä paljon perusta kasviksista (paitsi meidän Elli, jolle kelpaa rucolat ja basilikat). Henkilökohtaisesti olen kyllä sitä mieltä, ettei kissoja tai koiria pitäisi ravintoloiden pöydistä syöttääkään. On ihan ok ostaa kaupasta ruokaa ja antaa niille, mutta mielestäni on epäkohteliasta viskellä omalta lautaseltaan evästä näille otuksille.

Lounaan jälkeen kävelimme hieman keskustan ulkopuolella sijaitseen isoon AB-markettiin ostamaan aamiaistarvikkeita seuraaviksi aamuiksi. Oli kyllä järkevää säästää ostokset tuohon isoon kauppaan, sillä hinnat olivat huomattavasti edullisemmat kuin keskustan pikkuruisissa marketeissa. Esimerkiksi pullollinen Strongbow siideriä maksoi 89 senttiä, kun se joissakin minimarketeissa on maksanut kaksi euroa. Koriin päätyi kaupassa hedelmiä, tomaatteja, tsatsikia ja kahvia, sekä tietenkin jogurttia ja hunajaa.

Ruokakaupasta menimme viereiseen isoon apteekkiin. Minulla on ollut koko alkuloman ajan ongelmia selän kanssa ja kävin nyt hakemassa vähän lisää särkylääkearsenaalia, että pärjään eteenpäin. Samalla tietenkin tarkistin apteekin Korres valikoiman. Korresilta on tullut tänä kesänä uutuuna iholle yöksi jätettävä kosteutta ruusunaamio ja olisinkin ollut sitä vailla. Ensin en löytänyt naamioita ollenkaan, mutta pois lähtiessä huomasin naamiot erillisessä ständissä. Palaan siis varmasti noita vielä hypistelemään.  Bongasin samalla myös tuplapakkaukset suihkugeeleistä hintaan viisi euroa, kun Suomessa yksi purkki maksaa noin vajaat 12 euroa.

Menimme viemään ostokset hotellille ja huokaisimme hetken. Kaksi päivää ollaan yritetty ostaa pelikortteja, mutta ei koskaan muistettu. Nytkin ne olisivat olleet kivat. Meillä kuitenkin sattui olemaan lainassa Markon veljeltä Port Royal, jota päätimme kokeilla. Alkuun peli tuntui melko hankalalta ja vaikeaselkoiselta, mutta lopulta kuitenkin pääsimme jutun juonesta kiinni.

Viiden maissa lähdimme katselemaan kaupunkia ja ihmisiä. Meillä ei oikeastaan ollut kummoista suunnitelmaa, paitsi pelikorttien löytäminen. Suuntasimmekin ensimmäisenä sellaiselle kujalle, joka on täynnä pikkukauppoja ja erilaisia turistikrääsärihkamakauppoja. Löysimme muutamasta paikasta kortit, mutta ne eivät miellyttäneet ulkonäöltään minua, olin nimittäin vailla kissakortteja. Lopulta löytyivät kissakortitkin. Kortteja maksaessani sain myyjäpapalta kukkamagneetin kaupan päälle.

Vanhassa kaupungissa oli ihana kreikkalaiseen tyyliin rakennettu ortodoksinen kirkko. Se oli kuitenkin kärsinyt runsaasti maanjäristyksessä ollen sen takia suljettu. Pohdimme, että toivottavasti ikonostaasi on säilynyt ehjänä, sillä ne ovat yleensä todella arvokkaita ja jotkut jopa mittaamattoman arvokkaita. Todennäköisesti frescot ovat ainkain kärsineet vahinkoja.

Päätimme mennä rantakadulle katselemaan ihmisiä. Pysähdyimme yhteen kahvilaan melko lähelle Hippokrateen puuta. Olisi kiva ollut kokeilla uusia kortteja, mutta tuuli niin navakasti, että olisimme todennäköisesti saaneet haeskella kortteja pitkin kujia sen jälkeen. Kahvilassa istuskellessa pohdimme illallispaikkaa. Meillä oli vielä muutamia tavernoja kokeilematta oppaan vinkkien jäljiltä. Täytyy kyllä kehua Apollomatkojen opas Annaa, joka on osoittautunut melkoiseksi tietolähteeksi. Hänen suosittelemansa paikat eivät ole mitään bulkkituristikamaa, jota valitettavan usein on matkatoimistoilla yhteistyökumppaneina. Niinpä uskalsimme nytkin kokeilla yhtä hänen suosittamistaan paikoista. Päätimme nimittäin mennä Alla Ki Allaan (suomeksi sitä sun tätä) nauttimaan illallista.

Kosin kaupungissa on runsaasti erilaisia raunioita. En osaa tarkkaan sanoa, että miltä ajanjaksolta ne ovat. Vanhimmat ainakin Rooman vallan aikaisia. Raunoiden on annettu jäädä paikoilleen ja ympärille on rakennettu uutta. Tästäkin rauniosta oli kyllä selostus kyltti, mutta valitettavasti se oli vain kreikan kielellä.

Matkalla ruokapaikkaan pysähdyimme kuitenkin matkalla vielä nauttimaan yhdet mojitot, sekä tsekkasimme yhden ravintolan ruokalistan, jonne on tarkoitus mennä keskiviikkona syömään, sillä siellä on silloin tarjolla elävää kreikkalaista musiikkia.

Alla Ki Alla sijaitsi hieman vanhan kaupungin ulkopuolella, vilkas liikenteisen kadun varrella. Ravintola oli sisustettu hauskasti eriparisilla asioilla. Kaikki olivat niin eriparia, että ne jopa sopivat hyvin yhteen riitelemättä keskenään. Sisällä oli joulukoristeet ja vanhat peltimainokset sulassa sovussa.

Ruokalistalla ei ollut ainuttakaan kasvisruokaa pääruuissa, siitä pikkuisen miinusta. Sain kuitenkin alkupaloista koottua itselleni sopivan pääruuan. Alkuun tilasimme ouzolla ja hunajalla silattua fetaa. Marko otti pääruuaksi kebab from Kos ja minä söin paahdettuja kasviksia, sekä yrteillä maustettuja kesäkurpitsapyöryköitä jogurttikastikkeen kera. Juomaksi puoli litraa valkoviiniä ja iso pullo vettä. Ruoka oli erinomaista. Maut eivät olleet aivan perinteisiä kreikkalaisia, vaan niissä oli pientä twistiä. Annoskoot olivat valtavat. Markon ruuasta olisi helposti syönyt kaksi ihmistä pääruuaksi alkupalojen kera. Huomasimmekin ihmisten näin tekevän. Ruoka oli myös hyvin edullista verrattuna ydinkeskustassa oleviin paikkoihin.

Laskun kanssa meille tuotiin pöytään vielä pikkuiset lasilliset kirsikkalikööriä

Ravintolasta lähdimme kävelemään takaisin hotellille. Olin katsovinani kartasta lyhimmän tai ainakin nopeimman reitin. Todellisuudessa kierrettiin puoli kaupunkia, kun yritimme päästä perille. Matkalta onneksi löytyi Special, josta ostimme jälkiruuaksi jätskiä. Minulle Bountya ja Markolle Kinder Buenoa.

Hotellille päästyämme pelasimme vielä pari erää kasinoa uusille pelikorteilla, sekä luimme kirjojamme.