Päivä 13 - Vihdoinkin museoon

Aamulla mentiin jo heti yhdeksän maissa altaalle. Ei jaksettu tänään lähteä rannalle, kun tällainenkin mahdollisuus oli käytettävissä, eikä kyllä olla ehditty tässä lomalla olla altaalla ollenkaan. Minusta altaalla on siinä mielessä kivempaa, että joka paikka ei ole koko ajan ihan hiekan vallassa. Toki meidänkin allasalue on niin pieni ja välillä niin täynnä, että ei oikein huvitakaan siihen tunkeutua. Nyt kuitenkin olin hyvin rauhallista ja vain muuta pariskunta meidän lisäksemme. Oikeastaan siinä vaiheessa, kun me oltiin jo pois lähdössä niin enemmän väkeä alkoi valua altaalle. Kaikki eivät tietenkään nouse lomallaan ihan yhtä aikaisin kuin me.

Tuli myös pikkukatti meidän seuraksemme altaalla istuskelemaan. Kovasti tykkäsi, kun sitä paijasi ja kehräsi kuin moottorisaha. Tämän pikkuisen veisin mielelläni kotiin, mutta luulen, että Elli ei kamalasti uudesta vartusta välittäisi. Se kun taitaa olla melkoinen kuningatar talossa. Altaalta lähtiess käytiin vain nopeasti suihkussa ja suunnattiin sitten kohti Gyros Squarea syömään pitoja. Vielä on nautittava näistä herkuista, kun niitä on tarkolla.

Otettiin molemmat jälleen haloumipitat ja limut. Vähän ehkä oli liian kova nälkä, kun tuntui pitan jälkeen, että olisin voiinut vähän jotakin muutakin syödä. Ruokailun jälkeen lähdettiin kokeilemaan arkeologinsen museon ovea, josko se nyt olisi jo auki ja olihan se. Marko ei niin aiheesta perustanut, joten hän meni sillä aikaa kahville. Minä kävin ystäviemme kanssa tutustumassa Kosin museon koelmaan. Minusta ehkä hienointa museossa olivat iso mosaiikki, sekä lukuisat tarve-esinett. Lähes tulkoon kaikki patsaat ja esineet ovat löytyneet Kosin saarelta. Osa näyttä olevan peräisin Symiltä ja Rhodokselta.

Näytteillä oli myös runsaasti erikokoisia marmorisia patsaita. Suurin osa esitti jumalhahmoja, mutta seassa oli myös ”tavallisten” ihmisten patsaita. Osa patsaista oli tehty valtavan kokoisiksi. Ihan jokaista patsaslappua en jaksanut minäkään lukea, sillä tämä taiteenmuoto ei ole juurikaan lähellä sydäntäni. Mielenkiintoista oli silti vierailla tässä näyttelyssä, varsinkin kun harmitti viime vuonna niin paljon, että en päässyt tänne ollenkaan.

Museon jälkeen kierreltiin hieman kauppoja. Ostettiin vielä kotiin viemisiksi oliivipuiset lasinaluset. Metsästin myös Triantafyllopoloseksen Cabernet Blanc viiniä. Eilen illalla tarjoilija G-plazassa antoi pari vinkkiä mistä sitä kannattaisi kysellä. Viinitilaltahan se oli kokonaan loppunut. Kolmessa kaupassa kävin etsiskelemässä ja viimeisessä tärppäsi. Sain kuin sainkin pullollisen tuota viiniä kotiin vietäväksi. Vielä kun raaskisi joskus sen korkata.

Kävimme myös lasillisissa G-Plazassa ja minä kirjoitin samalla muutaman kortin. Aikaisemmin on tullut kirjoiteltua enemmänkin kortteja, mutta viime vuosina se on kyllä jäänyt ihan muutamiin kortteihin. Sen verran hyvin toimii kuitenkin tuo sosiaalinen media, että pystyy sitä kautta tunnelmiaan jakamaan niitä haluaville.

Kävimme hotellilla siistiytymässä ja vaihtamassa väähän vaatetta. Ehdittiin siinä vähän korttiakin lyömään, kunnes päätimme, että käymme vielä juomassa lasilliset G-plazassa ennen ruokailua. Lasilliset muuttuivat kuitenkin hieman useammiksi laseiksi, koska omistaja halusi tarjota meille kierroksen kiitokseksi. Odottelimme jotakin pikku snapsuja tai vastaavaa, mutta eikä mitä. Saimme kaikki omia lempijuommiamme! Minulle viiniä, Markolle ja Markon vanhemmille ouzoa ja ystävillemme olutta ja siideriä tuopilliset. Aika mahti juttu! Toisaalta ollaan kyllä joku euro tuohon paikkaan kannettu, koska viellä on niin mukavia ihmisiä ja hyvä palvelu. Niin ja tietenkin ruoka ja juomakin ovat hyviä.

Illalliselle mentiin moikkaamaan Iliaa Mommy’s cookingiin. Jännityksellä saatiin taas odottaa, että mitähän tällä kertaa saadaan pöytään. Otettiin alkuun samoja juttuja kuin aikaisemminkin eli täytettyä paprikaa ja kesäkurpitsan kukkia ja tsatsikia. Nälkäiset otuksen vetivät ne napaansa ennen kuin tajuttiin valokuvan puuttuvan. Minulle tuli pääruuaksi viininlehtikääryleitä ja munokoisosaganakia. Munakoiso oli ihanaa, kääryleet eivät. En vaan kertakaikkiaan pidä niistä. Jonkun muun mielestä nämä varmast olisivat olleet hyviä, sillä ne olivat omatekoisia ja täyte oli mehevää. Minä en vain tykkään niistä. Hitusesti harmitti, kun täällä kuitenkin olen aina parhaat kasviruuat saanut. Marko söi pääruuaksi youvetsia, jonka kertoi olevan oikein hyvää. Lähtiessä meiltä kyseli suomalainen pariskunta, että mitä täällä kannattaa syödä. Todettiin siihen, että syökää sitä, mitä Ilia käskee.

Huomenna on viimeinen kokonainen päivä. Äkkiä se on taas kaksiviikkoinen täsäs hurahtanut ohitse. Tuntuu kuin vasta eilen oltaisiin tultu.