Päivä 10 - Possujuna ajelulla

Aamulla tapahtui kauheita. Taivas oli harmaiden pilvien peitossa ja matkalla leipomoon havaitsin vesipisaroiden putoilevan hiljalleen nenälleni. Ärsytti. Kuitenkin nautimme aamiaista parvekkeella ja pohdimme, kuinka päivämme viettäisimme. Päädyimme menemään Pargan sataman vieressä olevalle Krioneri rannalle pilvistä huolimatta, sillä kaikki säätiedotus sivustot lupailivat selkenevää ilmaa.

Rantatuolit ja varjo maksoivat Krioneri rannalla kahdeksan euroa. En muuten ole missään Kreikan rannalla maksanut niin paljon tuoleista ja varjosta. Ranta oli melko kivikkoista ja osaksi hiekkaa. Uimakengät oli hyvä olla tuollakin rannalla mukana. Kävimme pulahtamassa meressäkin, mutta se tuntui ikävän viileältä, koska aurinko ei kuivannutkaan vesipisaroita heti ja lisäksi tuulikin hieman. Valitettavasti aurinko ei meinannut näyttäytyä lainkaan. Sinnittelimme kuitenkin muutaman tunnin pedeillämme.

Rannan edustalle oli ankkuroitunut isohko Kreikan lipun alla seilaava purjevene.

Rannalta suunnistimme Filippa's gyropaikkaan hakemaan itsellemme lounasta. Gyropitat olivat valtavat ja sisälsivät perinteisten tomaattien ja sipulin lisäksi myös jonkinlaista kaalisalaattia – sopi oikein hyvin pitan sisälle. Otimme pitat mukaamme hotellille.

Pitat syötyämme menimme hotellin uima-altaalle loikoilemaan, sillä aurinko oli vihdoin tullut esiin ja saimme nauttia sen lämmöstä. Meillä ei ollut kiire minnekkään jotenka vietimme aikaamme hotellilla melkein neljään saakka. Laittauduimme iltaa varten valmiiksi, sillä tarkoituksena oli mennä maleksimaan kylälle ja pysähtyä nauttimaan jotakin juotavaa ennen juna-ajelua, joka olisi klo: 18:00.

Pysähdyimmme Krioneri rannalla yhteen kahvilaan, sillä aikomuksenamme oli syödä vohveli. Löysimme kuitenkin kahvilan listalta kuitenkin jotakin muuta kokeilemisen arvoista, nimittäin perinteisiä kreikkalaisia pikkupannareita, joissa oli fetaa sisällä. Jaoimme yhden annoksen puoliksi katsellessamme rannan elämää. Kahvilasta suunnistimme kauppaan noutamaan jotakin juotavaa junaretkelle. Päädyimme puolivahingossa jalkapallokentäs vierassa sijaitsevan Dokos tavernan eteen ja tulimme tulokseen, että tuota tavernaa on käytävä testaamassa. Tarjolla oli hyvä valikoima kreikkalaisia herkkuja ja Tripadvisorin mukaan taverna oli ollut myös muidenkin mieleen. Pysähdyimme myös tavernan vieressä sijaitsevaan pieneen samannimiseen kauppaan, josta bongasimme hyvän valikoiman paikallisia viinejä. Aioimmekin palata takaisin repun kanssa.

Kellon lähennellessä kuutta kävelimme ”juna-asemalle”. Saimme kuulla, ettei ketään muita halukkaita ollut vielä ilmaantunut lähdölle, joten meidän tulisi hieman odotella. Juna vaatisi kahdeksan osallistujaa lähteäkseen. Lopulta kuitenkin riittävä määrä asiakkaita ilmaantui ja pääsimme matkaan.

Junan reitti meni 400 metriä meren pinnan yläpuolella olevalle Ali Pashan linnoitukselle ensimmäiseksi. Oletimme saavamme hieman enemmän opastusta, sillä viime kerralla Kreetalla oli aivan huippu opas, jolla oli todella paljon kotiseutu tietoutta. Nyt kuitenkin istuimme käytännössä hiljaa koko puolituntisen matkan linnoitukselle. Toki maisemat olivat upeita ja ne jo yksistään olivat näkemisen arvoisia.

Tie linnoitukselle oli hyvin mutkainen ja paikoin jyrkkäkin. Viimeiset muutamat sata metriä kävelimme, sillä junalla ei päässyt aivan ylös asti. Ylhäältä näkymät olivat todella mainiot. Näimme viereiset Paxoksen ja Antipaxoksen saaret näköalatasanteelta.

Ali Pasha oli Ottomaani ja hän rakensi linnoituksen 200 vuotta sitten aikomuksenaan vallata Parga, sillä se oli yksi tärkeimmistä satamista Joonian saaristoon. Kuitenkin hän sai ostettua Pargan ilman sotatoimenpiteitä. Linnoitus näyttää paljon vanhemmalta kuin se on, sillä paikalliset eivät arvostaneet Ali Pashaa tämän islamilaisuuden ja turkkailaisuuden takia. Paikalliset ovat aikojen kulussa ryövänneet kiviä linnoituksesta omien talojensa rakentamiseen, jonka takia linna näyttää ikäistään vanhemmalta. Parga on liitetty takaisin Kreikkaan vain 100 vuotta takaperin, jolloin paikalliset ovat palanneet takaisin kotiseuduilleen muutettuaan pois Ali Pashan ostettua kylän. Ali Pasha ei koskaan myöskään oli itse asunut linnoituksessa. Tässä on pääsääntöisesti kaikki, mitä saimme linnoituksesta tietää. Aikaa meillä oli puoli tuntia tutkia linnoitusta omin nokkinemme. Olisin kaivannut enemmän detaljeja siitä mitä linnassa on tehty ja mihin sen eri osia, huoneita ja käytäviä on käytetty.

Linnoutukselta puksuttelimme alaspäin Anthoussan kylään. Kylässä muutamia oikein miellyttävän näköisiä aidon tuntuisia tavernoja. Valitettavasti aikaa ei ollut kuin 20 minuuttia tutustua kylään. Jos olisi auto vuokralla, niin ehdottomasti palaisin tuohon kylään nauttimaan illallista. Tokihan sinne myös taksillakin pääsisi.

Myös Anthoussan kylästä löysin uuden ystävän. Tällä reppanalla ei ollut lainkaan häntää. Vain sellainen pieni töpö hännän paikalla. Liekkö menettänyt sen tappelussa vai syntynyt sellaisena. Menoa se ei kuitenkaan lainkaan haitannut.

Saavuimme takaisin Pargaan kahdeksan aikoihin, eli retkellä oli pituutta kaksi tuntia ja se kustansi kahdeksan euroa hengeltä. Jos muuta tapaa ei ole päästä käymään linnoituksella, niin tämä on oiva tapa sinne matkustaa. Muutoin en voi suositella retkeä lainkaan.

Päivälliselle menimme Andrea's tavernaan venetsialaisen linnoituksen viereen. Olimme aikaisemmin jo miettineet tätä tavernaa, ja emme kyllä joutuneet pettymään. Taverna sijaitsi talojen ympäröimänä ja se oli kuin puutarha. Ihanan kodikkaan oloista, sekä se ei ollut kovin suuri.

Alkupaloiksi talo tarjosi oliivitöhnää ja leipää. Me tilasimme alkuun tirokafteria (chilillä maustettua juustotöhnää) sekä ruukussa haudutettuja paprikaa, sipulia, valkosipulia ja neljää eri juustoa. En muista nyt tämän herkun nimeä, mutta oli todella maittavaa.

Marko otti pääruuaksi Youvetsia naudanlihasta ja ninä testasin paikan Stifadon. Oli ihanaa, ettei tullut niitä iänikuisia ranskalaisia vaan itse uuniss tehtyjä lohkoperunoita. Annokset olivat valtavat, ja emme kumpainenkaan jaksaneet syödä niitä loppuun saakka. Jälkiruuaksi talo tarjosi Markolle ouzoa ja minulle aivan ihanan makuista kanelilikööriä. Täytyy metsästää sitä vielä jostakin kotiin viemisiksi.

Jälkiruuaksi kävimme noutamassa sulatetulla suklaalla kuorrutettuja munkkeja naposteltavaksi parvekkeella viinin kera. Tuo herkkukauppa on aivan ihan, siellä on vitriinitolkulla kaikenlaisia upeita herkkuja. Palaamme kyllä nauttimaan jotku leivokset tähän paikkaan vielä. Herkkulandian nimi ei nyt ole jäänyt mieleen, mutta se sijaitsee ankkurilta lähtevällä ostoskadulla kulmauksessa. Sen ohi ei voi kävellä huomaamatta sitä.

Huomenna on sään salliessa jälleen rantapäivä ja jos vaikka jotain muutakin ohjelmaa saisimme sinne ujutettua.