Päivä 4 - Rantaelämää

27.8.2013

Tänään on ollut aivan jumalattoman kuuma. Suorastaan infernaalinen helle. Kello on tätä kirjoittaessa kymmenen illalla ja vieläkin lämpömittari näyttää 27 astetta. Sen lisäksi kosteusprosentti on 73. Ei varmaan tarvitse eritellä, kuinka hiki on tänään...

Outi

Tämän matkapäivän sisältö on tuotu vanhasta blogista. Joten tämä voi näyttää hieman hassulta verrattuna uusimpiin matkapäiviin verrattuna.

Tänään on ollut aivan jumalattoman kuuma. Suorastaan infernaalinen helle. Kello on tätä kirjoittaessa kymmenen illalla ja vieläkin lämpömittari näyttää 27 astetta. Sen lisäksi kosteusprosentti on 73. Ei varmaan tarvitse eritellä, kuinka hiki on tänään virrannut nenänpäätä pitkin. Paikallisten mukaan nyt on epätavallisen kuumaa tähän vuoden aikaan nähden. Nidrihän sijaitsee sellaisessa puturassa, jossa sitä ympäröivät vuoret ja mereltä päin saaret. Näin ollen vilvoittavasta tuulesta on suorastaan turha haaveilla. Lämpöä tänne jokatapauksessa tultiin hakemaan, joten ei pitäisi valittaa. Tosin nyt on ehkä hieman pakko, sillä päivä on ollut tukala – mihinkään järkevään tekemiseen on turha ryhtyä, sillä paikallaan seisoessa ja hengittäessä jo hiki lentää. Ei varmaan tarvitse erikseen ilmoittaa, että haaveilemani aamulenkkeilyt ovat nyt jostain syystä jääneet tekemättä.

Tänä aamuna suunnistimme suoraan aamiaisen jälkeen rannalle. Muistimme jopa ottaa mukaan ne paljon puhutut rantakengät, jotenka minunkaan ei enää tarvinnut pelätä merisiilejä, joidenkä päälle luulin eilen koko ajan tallovani. Rantapedit kustansivat lähellä rantakatua Mythos rantabaarin edustalla viisi euroa (kaksi petiä+varjo). Rannalle meneminen ei luonnistunut kovin hyvin. Rantatuolin luona tavaroitani levitellessäni huomasin, että pyyhe jäi hotelliin. Ei hirveästi ollut vaihtoehtoja kuin lähteä tarpomaan tuossa 30 asteen helteessä takaisin hotellille. Siinäpä oli sitten sitä kaivattua aamulenkkiä, sillä hotelliltamme rantaa on matkaa lähes kilometrin verran. Pikkuisen meinasi sappi kiehua tuolla matkalla. Kissat olivat minua vastaanottamassa hotellin ovella, jotenka joiduin vielä niillekin selittämään, ettei minulla ole mitään ruokaa heille. Luulen, ettei vesimelonin makuinen purkka tai viinirypäleet kuulu kissojen herkkuruoka kategoriaan.

Lopulta pääsin asettumaan auringon palvontaan. Muutama tunti vierähti kevyesti lukemisen, musiikin ja meriveden parissa rannalla. Palasimme takaisin hotellille suihkuun, sillä aurinkorasvan ja suolaveden kerros ei ole niitä miellyttävimpiä kokemuksia iholla.

Lounasaika alkoi olla käsillä. Ensin meillä oli suunnitelmana kreikkalainen salaatti. Kuitenkaan energia ei riittänyt sopivan tavernan etsimiseen 37 asteen lämpötilassa – josta muuten sivumennen sanoen kosteus tekee suorastaan saunamaisen olon – joten, suunnistimme pääkadulle noukkimaan pita gyroksia. Olin jo menossa yhteen gyro paikkaan, mutta Markon mielestä se ei ollut sopiva ihmisten vähyyden vuoksi, joten jatkoimme hieman eteenpäin tietä ja huomasin creppikojun. Tilasimmekin juustolla, tomaatilla ja ranskalaisilla(?) täytetyn creppin ja onneksi tilasimme vain yhden. Siitä nimittäin söi kaksi ihmistä lounaaksi vallan mainiosti.

Creppejä oli saatavilla makeina ja suolaisina. Söimme creppimme rantabulevardin palmun juurella istuen, jonka jälkeen suuntasimme Cafe di Parisiin kahville. Päiväsaikaan rantakatu ja pääkatu ovat lähinnä autioita. Ihmiset mönkivät koloistaan vasta hämärän saapuessa, toki se kuumuudestakin osin johtuu ja useimmat turistit varmaankin viettävät päivänsä rannoilla tai niillä kamalilla Nidri Star I & II tai Makedonian Palace nimisillä aluksilla.

Lounaasta oli hyvä siirtyä jäätelön pariin. Marko pitää enemmän frozen yoghurtista kuin jäätelöstä, joten suuntasimme Chillbox nimiseen jogurttipehmisbaariin. En tiedä oliko tämä loman yksi suurista virheistä, sillä kukkaroa nuo kaksi annosta ainakin tuntuvasti kevensivät. Hintaa kahdelle annokselle tuli melkein 9 euroa. Itse vallitsin maustamaton jogurttia brownien palojen ja mansikan kanssa, Marko maisteli maansikkajogurttia mansikoiden kera.

Siirryimme hotellille viettämään siestaa, sekä pakoon kuumuutta ilmastoinnin luokse. Mietimme, mitä tämän päivän ohjelmamme voisi pitää sisällään. Olemme pohtineet auton vuorkausta, sillä nähtyämme liikenteen unohdimme ajan kultaamat muistot kreikkalaisesta liikennekulttuurista ja hylkäsimme ajatuksen mönkijästä. Nyt kummallakaan ei enää ollut halukkuutta edes sen auton vuokraamiseen. Tutkimme hieman oppaalta saamaamme materiaalia ja huomasimme, että voisimme käyttää auton vuokrarahat meriretkeen. Samalla suunnittelimme myös retkeä Lefkadan kaupunkiin.

Siistiydyttyämme kävelimme Apollomatkojen toimistolle varaamaan Island hopping retkeä. Retkellä siis pääsemme Meganissin saarella sijaitsevalle luolalle, sekä Spartachorin kylään. Tämän jälkeen matkaamme mantereelle grillaamaan souvlakeja ja paluumatkalla pysähdymme vielä Skorpioksen saarella, joten saan kuin saankin tilaisuuden vierailla tuon upporikkaan laivanvarustaja suvun saarella ennen sen siirtymistä venäläisten hallintaan. Varmistimme samalla, että eihän laiva ole niin tupaten täysi kuin ne kamalat ihmisrysät, joita olemme muutaman päivän ajan seurailleet. Matka taittuu Ionian Star laivalla ja kaikille on varmasti riittävästi tilaa ja istumapaikka. Lupasipa opas meille vielä parasta souvlakiakin tällä alueella. Saimme oppaalta myös bussiaikataulut Lefkadaa varten.

Toimistolta kävelimme rantakadulle Cafe di Parikseen juomaan talon viiniä. Samalla katselimme jälleen noita ihmisiä pursuavia laivoja, jotka yksitellen saapuivat satamaan. Tarjoilija kertoi, ettei hän voi suositella noita retkiä kenellekkään. Laivat ovat serbialaisten hallinnassa ja he myyvät purkkeihin liikaa lippuja ja istuimia ei laivalla ole kaikille ihmisille.

Kiertelimme hieman kaupoissa ennen päivällistä. Saimme vihdoin hankittua pelikortit, sekä muutaman postikortin. Päivällistä menimme nauttimaan auringon laskettua Barrel tavernaan, sillä eilinen ruoka oli vakuuttanut meidän paikan tasosta.

 

Alkupaloiksi tilasimme fetatäytteisiä pikkupiiraita ja tsatsikia. Piiraat olivat itsetehdyn näköisiä filotaikinaleivonnaisia, jotka veivät kielen mennessään. Lisäksi talo tarjosi tuoreita sämpylöitä ja aivan ihanaa oliiviöljyn ja balsamicon sekoitusta (luulenpa puuhastelevani sellaista kotona myös ihan pikimmiten). Pääruuaksi otin itse stifadoa (olisiko kukaan osannut arvata) ja Marko valitsi pastitsio. Nyt on käynyt niin, että joko olen unohtanut, mille Valentinon stifado Georgioupolissa maistui tai sille löytyi todellinen haastaja. Ruoka oli ihanaa! Marko piti pastitsiostaan myös. Parasta oli tietenkin, että ruuat tulivat saviruukuissa ja olivat oikeasti niissä kypsennettyjäkin. Jälleen saimme jälkiruuaksi kakkua jäätelön kanssa, sekä Ouzot. Koko kattaus viineineen maksoi 28 euroa. On muuten ollut myös edullisin taverna tämä Barrel tällä reissulla.

Haimme vielä jälkiruuan jälkiruuaksi jäätelöä siitä samaisesta paikasta kuin aikaisempinakin kertoina. Kyseistä paikkaa vastapäätä on Le Chocolat, joka myös myy jäätelöä, mutta sen valikoima ei ollut mieleeni. Tänään valitsin kupposeeni kinderiä ja pistaasipähkinäjätskiä, joka oli pettymys, sillä se sisälsi karvasmanteliöljyä. Otin kuitenkin tietoisen riskin, sillä pistaasijätski on yksi lemppareistani, mikäli siinä ei ole tuota öljyä.

Hotelille palatessa oli sydämeni vienyt pikkuotus meitä vastassa. Reppana kerjäsi ruokaa, eikä taaskaan ollut mitään mitä antaa sille. Vielä minä sen raksupaketin hankin…

Huomenna ajellaan aamulla bussilla Lefkadan kaupunkia ihmettelee. Toivottavasti sieltä löytyy myös joku kirkko, sillä yhteenkään kirkkoon en ole tällä reissulla vielä päässyt. Nyt kuitenkin Kalinihta!

 

© Auringon alla 2022