Päivä 8 - Saapuminen Pargaan

Tänä aamuna oli ajateltu nukkua pitkään, sillä meillä ei varsinaisesti enää ollut mitään toimitettavia asioita Nidrissä. Kuitenkin puoli kahdeksan aikaan heräilimme ja taapersimme Kominatos leipomoon hakemaan aamiaista. Olimme syöneet jääkaapista jo kaiken pois, joten olimme noutoruuan varassa. Mukaan tarttui fetalla ja kasviksilla täytetty sämpylä, muutama pähkinätartaletti, omenapiirakkaa ja pieniä juustopiiraita. Leipomot ovat täällä pullollaan mitä ihanempia herkkuja ja pieni ihminen ei voi pystyä päättämään mitä herkkuja haluaisi maistella.

Aamiaisen jälkeen pakkasimme tavaramme ja lähinnä viihdytimme itseämme parvekkeella tuhoamalla loppua appelsiinimehua ja lueskelemalla. Tietenkin minun tuli myös jättää hyvästit rakkaille kissanpennuille.

Kahdeltatoista taksi saapui hakemaan meitä päätien varresta Pargaan. Taksikuski kertoi matkan kestävän noin puolitoista tuntia. Tämä tuntui varsin nopealta ottaen huomioon teidän kunnon. Hyvin pian kuitenkin selvisi, että taksikuskimme oli varsinainen rallikuski ja kaasua ei säästelty. Kuljettajamme kertoi ajaneensa 20 vuotta taksia Ateenassa ja tämän jälkeen kahdeksan vuotta Nidristä käsin. Automatkalle sattui myös elämäni ensimmäinen tietulli. Tulli sijaitsi ennen merenalaista tunnelia. Tunnelilla oli pituutta yli 1,5 kilometriä. Pääsimme kuitenkin perille varsin turvallisesti, vaikka jotkut ohitukset olisin henkilökohtaisesti jättänyt tekemättä, enkä ehkä olisi ajanut 70 alueella 120km/h…

Saapuessamme Lemon Tree hotelliimme, saimme huomata, ettei hotellin henkilökunta tiennyt tulostamme. Saimme tietää, että saisimme huoneemme vasta neljän jälkeen iltapäivällä, sillä huoneemme oli vielä käytössä puoli neljään saakka ja sen jälkeen se tuli siivota. Olimme hieman pettyneitä, sillä olimme suunnitelleet menevämme uimaan ensimmäiseksi.

Allasalue näytti varsin houkuttelevalta kuumuuden keskellä. Olosuhteista johtuen päätimmekin ensin suunnata syömään keskustaan lounasta.

Satamakadulta avautui upeat maisemat merelle päin, sekä myös Pargan kaupunkiin. Taivastelimme aikamme paikkoja ja sen jälkeen suunnistimme kohti Oscar'sia, sillä haaveena oli saada pizzaa lounaaksi. Paikka löytyikin melko nopeasti Apollomatkojen kartan avulla, mutta saimme huomata ravintolan olevan kiinni. Olikin aika laatia suunnitelma B. Lopulta hetken harhailun jälkeen päädyimme rantakadun loppupäässä sijaitsevaan Zorbas tavernaan. Taverna oli tupaten täynnä paikallisia, joten tämä kiinnosti meitäkin. Palveu oli varsin kiireistä, mutta ruuassa ei ollut mitään moitittavaa.

Lounaaksi nautimme suuren kreikkalaisen salaatin tsatsikin ja leivän kanssa. Lisäksi tilasimme talon valkoviiniä puoli litraa. Annos oli varsin sopiva lounasnälkään kahdelle ihmiselle. Lounaan jälkeen kiertelimme hieman Pargan kapeilla kujilla ja palasimme sitten hotellille. Saimmekin melkein heti huoneen toisesta kerroksesta.

Huone on todella siisti ja valoisa. Lisäksi se on huomattavasti tilavampi kuin Nidrissä. Keittiö on erillinen syvennys, josta löytyy kaikki tarvittava aamiaisen laittamiseen. Täällä myös vedenkeitin on siistissä kunnossa ja ei tarvitse ensimmäiseksi kalkinpoistoa.

Hotelillimme pihassa sijaitsee pikkuruinen kirkko. Kävinkin heti tämän kirkon kurkkaamassa ja kyllä, katolla on risti ja sisällä on pikkuruinen alttari. Täytynee selvittää viikon aikana kenenkä kunniaksi tämä kirkko on rakennettu.

Huoneeseen asettumisen jälkeen suunnistimme suoraan uima-altaaseen. Altaan vesi oli todella lämmintä ja allas soveltui hyvin uimiseen, sillä se syveni nopeasti. Mikään lasten uimapaikka tuo allas ei kyllä ole. Allasalueella on myös aurinkopetejä, jotenka varmaan pidämme myös täällä puhtaita allaspäiviä, varsinkin kun matkaa rantaan on aika paljon täältä.

Uituamme vaihdoimme iltavetimet niskaan ja lähdimme kreikkalaisittain voltalta. Ensimmäisenä kiipesimme Pargan linnoituksen raunioiden kupeeseen. Marko oli melkolailla innoissaan tästä kivikasan ihmettelystä, sillä raukkapara luuli pääsevänsä nauttimaan kylmästä juomasta johonkin baariin. Minä vahingossa sitä kävelytin hirmuisen porrasmäärän. Mielestäni kuitenkin maisemat olivat kiipeämisen väärti.

Pargan länsipuolella on aivan upea hiekkaranta – Valtos beach. Tuonne pääseminen vaatii kuitenkin tuon vuoren rinteen kapuamisen mennessä, että tullessa. Toki tuonne pääsee myös taksilla, hintaan 4 euroa suunta tai samanhintaisella vesitaksilla. Ehkä siinä kävelemisessä on kuitenkin oma viehätyksensä.

Matkalla takasin alaspäin eksyimme myös pieneen kirkkoon ihanan vanhan papan opastama. Olen muuten tänään ehtinyt jo kolmen papan kanssa juttelemaan. Aionkin tuoda papat ja kissat mukanani Suomeen, niin suloisia ovat.

Kävelimme ostoskujia pitkin (täällä tosiaan on putiikkeja katseltavaksi) rantakadulle, jossa istahdimme ensin Caravel kahvilaan ja sen jälkeen Sugariin. Tavoitteena olisi löytää yhtä mukava istuskelu- ja ajanviettopaikka kuin Nidrin Cafe di Paris. Tällä hetkellä tilanne näyttää aika heikolta.

Viinilasillisten jälkeen kävelimme rantakatua uimarannalle päin ja bongasin hunajakauppiaan, joka antoi minun maistaa eilaisia hunajoita. Ostinkin purkin pinewood hunajaa, joka mielestäni oli kaikkein parhaimman makuista. Hintaa tuolle puolenkilon purkille tuli 6 euroa. Mies kertoi saman suvun tuottaneen hunajaa jo 1800-luvun lopusta saakka, sekä lisäksi hänen perheensä hunaja on sertifioitua. Olipa ihan mitä hyvänsä, niin minusta hunaja oli todella hyvää! Tähän mennessä olen aina hankkinut timjamihunajaa, mutta tämä hakkasin sen hunajan ihan kuusi nolla.

Olimme jo aikaisemmin päättäneet mennä syömään Tzimas tavernaan aivan hotelimme viereen, sillä olimme lukeneet, että sieltä saa hyvää ruokaa edullisesti, eikä se ole turistien ruokintatehdas. Lisäksi tähän vaikutti ehkä hitusen myös se, että olen vilkutellut papan kanssa aina ohittaessamme tuon paikan.

Alkuruuaksi tilasimme tsatsikia ja paistettua munakoisoa. Talo toi pöytään leipää ja oliiveja. Arvatkaa kuka sai syödä kaikki herkkupallerot?

Pääruuiksi valitsi Marko Pastitsion ja minä otin naudan lihaa tomaattikastikkeessa oliivien ja juuston kera. Hyvänen aika sentään, kun taas oli makujen ilotulitusta. Ei turhaan mainostanut paikka itseään kotitekoisella ruualla. Jos haluat hienosti annosteltua ruokaa fine-dining tyyliin, niin tämä taverna ei ole sinulle. Mutta jos haluat upeaa kotitekoista aitoa kreikkalaista ruokaa perinteisessä tavernassa hyvän palvelun kera, on tämä paikka sinulle. Melkein rekrytoin poistuessamme ihmisiä syömään tuohon ravintolaan. Ruokien lisäksi nautimme pullon retsinaa ja ison pullon vettä – lasku oli vaivaiset 27 euroa.

Kunnon päivällinen kaipaa aina makean lopetuksen. Tällä kertaa suunnistimme takaisin keskustaan, sillä huomasimme aikaisemmin päivällä, että sieltä lokoumadeseja!

Maksalaatikkorasiallinen kukkurillaan noita herkkupalloja hunajan ja pähkinöiden kera maksoi 3,5 euroa. Tällä viikolla syödäänkin sitten mini munkkeja, eikä jäätelöä. Varsinkin kun sellaista herkkujätskipaikkaa ei ole vielä sattunut silmään. Munkkikojulle matkatessa ehdimme myös (tai siis minä ehdin – Markon mielestä kaikki yrtit ovat tikkuja…) ostamaan ihanaa kuivattua oreganoa, joka on taatusti tuoretta. Täällä on monet asiat huomattavasti paremmin saatavilla kuin Nidrissä. Mm. nahkaa on täällä myynnissä runsaasti ja varsin edullisestikin. Ensimmäisen puolikkaan päivän jälkeen voin todeta, että tämä on ihana paikka. Täällä viikko kuluu varmasti rattoisasti! Huomenna mennään rannalle, ei vaan vielä tiedetä, että Piso Krioneriin vain Valtos Beachille.