Päivä 1 - Jälleen matkalla auringon alle

9.9.2019

Loma polkaistiin käyntiin todella lauantai aamuna, kun matkustimme VR:n kyydillä Tikkurilaan Vantaalle. Olimme yhdistäneet matkaan käynnin tätini luona ja samalla palauttelimme häihin jääneitä tavaroita. Tädilläni on aina tapana laittaa pöytä notkumaan, kun sinne menään...

Outi

Tämän matkapäivän sisältö on tuotu vanhasta blogista. Joten tämä voi näyttää hieman hassulta verrattuna uusimpiin matkapäiviin verrattuna.

Loma polkaistiin käyntiin todella lauantai aamuna, kun matkustimme VR:n kyydillä Tikkurilaan Vantaalle. Olimme yhdistäneet matkaan käynnin tätini luona ja samalla palauttelimme häihin jääneitä tavaroita. Tädilläni on aina tapana laittaa pöytä notkumaan, kun sinne menään ja tällä kertaa oli sama tilanne. Ihanasti oli minulle laitettu omat kasvisruuat ja Markolle tehty jauhelihakastiketta linssipadan sijaan.

Muutaman tunnin visiitin jälkeen suuntasimme Sokoshotel Flamingoon, josta olimme varanneet yön. Valitsimme hotellin sen perusteella, että heille oli tullut tänä kesänä lentokenttäkuljetus. Lisäksi sijainti on erinomainen ajatellen illallista ja muutamaa tuoppia. Flamingoon tullaan kyllä varmasti uudelleen, sillä huone oli erinomainen! Ihanan iso ja valtava sänky. Marko totesi, että tähän sopisi useampikin kissa nukkumaan. Yritin ehdottaa isompaa sänkyä kotiin, jotta saisin kolmannen kissan. Jostain syystä ajatukselleni ei lämmetty. Outoa.

Huoneen saannin jälkeen lähdimme hieman käymään kaupassa ja päädyimme Sir Einoon oluelle (ja siiderille). Ajateltiin vielä käydä syömässä Amarillossa. En edes muista, kuinka monta vuotta on siitä aikaa, kun viimeksi olen käynyt Amarillossa syömässä. Yleensä tulee kotikaupungissa syötyä niin harvoin ulkona ja sen kerran kun mennään, niin valittavana on monta niin hyvää ravintolaa.

Minä söin ’Rillossa fajitaksia ja Marko otti itselleen vuohenjuustoburgeri. Oli kyllä hyvää ruokaa pitkästä aikaa. Toki tämän on paikka, josta saa aina perushyvää ruokaa. Kylkeen tilattiin asiakasomistaja valkoviiniä. Hieman on viinin tarjoilussa petrattavaa, sillä tarjoilija ei osannut kertoa viinistä muuta kuin sen, että se tulee pullossa. Edes rypelättä ei tiennyt. No, selvitystyön jälkeen pullo oli pöydässä ja sen tarjoileminen meni myös hieman pieleen. Yleensä, kun tilataan pullollinen viiniä, niin sitä maistatetaan, sillä periaatteessa asiakkaalla on siinä kohtaa vielä mahdollisuus kieltäytyä viinistä. Nyt jäi nämä hommat tekemättä, viini kaadettiin laseihin ja sillä hyvä. Viini oli kuitenkin ihan ok. Yleensä nuo viinit ovat kaikkien suihin sopivia, niin ne eivät ole ehkä ihan sitä, mitä itse viiniltä vaadin.

Ruokailun jälkeen suunnattiin sänkyyn. Nukuin todella huonosti. Siinä kohtaa, kun kello soi 04:25, olisi kyllä nukuttanut. Äkkiä vain kamat kasaan ja vaatteet päälle ja laukkujen kanssa varhaisaamiaiselle. Tarjolla oli leipää, erilaisia päällisiä leivälle ja jogurttia. Lisäksi kahvia ja mehua. Ihan riittävää. Jotain syystä ei tuohon aikaan ollut ihan kauhea nälkä.

Lentokenttäbussi lähti klo 05:30 ja oli nopeasti perillä. Poikkeusjärjestelyjen vuoksi jouduimme kävelemään laukkujen kanssa jonkun satametriä, sillä bussilla ei tällä hetkellä pääse terminaalin eteen lainkaan. Onneksi laukuissa on pyörät ja tähän suuntaan ne ovat vielä suhteellisen kevyitä.

Lentokentällä alkoivat ”ongelmat”. Löysimme baggage drop tiskin, mutta meille selvisi hyvin pian, että nykyisin tägit laukkuihin on tulostettava itse. Onneksi automaatit olivat for-dummies mallia, joten selvisimme siitäkin. Lopulta seisoimme Finnairin virkailijan edessä tägeinemme, koska emme osanneet liimata niitä laukkuihin. Tiedoksi vain, että kannattaa katsoa sinne tägin toiselle puolelle, sillä on ohjeet…

Sitten vain laukut hihnalle ja skannaus ja itse turatarkastuksesta läpi. Menimme suoraan Duty-free kauppaan, sillä hajuvettä oli tietenkin saatava. Olin tehnyt pohjatyöt valmiiksi ja minulla on oli kolme eri vaihtoehtoa. Olin ihmeissäni, kun kaikki löytyivät kentältä, sillä ne ovat tämän kesän uutuuksia. Yleensä ne tulevat hitaasti kentän myymälään. Lopulta valitsin yhden ja Markollekin löytyi uusi tuoksu.

Kentällä pidimme majaa lähtöportilla. Meillä oli tarkoitus käydä juomassa ”lähtöbetonit”, mutta jotenkin alkoholi ennen seitsemää aamulla ei tuntunut omalta valinnalta.

Lopulta boarding alkoi 20 yli seitsemän. Meillä on paikat rivillä seitsemän. Marko istui ikkunen viereen ja minulle jäi sillipurkkipaikka. Kone pääsi lähtemään ajallaan ja kyyti oli yllättävän tasaista. Kerran syttyi turvavyövalot turbulenssin takia, mutta se ei tuntunut miltään verrattuna viimeisen Pargan matkaan.

Me olimme tilanneet ruuat lennolle ja tajoiltiinkin melko pian. Päätimme juhlistaa häämatkaamme shampanjalla, joten tilasimme sitä aamiaisen kanssa. Minulla oli tofuscamble perunaröstien ja sienten kanssa ja Markolla joku kalkkunamakkara-asia rösteillä.

Saavuimme ajallaan Chanian kentälle ja laskeuduimme klo 11:45. Minun laukku saapui melko nopeasti ja Markon laukkua odotellessa ehdin jo muutaman ajatuksen ajatella, mutta onneksi sekin lopulta putkahti hihnalta. Bussi oli odottamassa terminaalin päässä ja matka kohti Maleme Imperialia saattoi vihdoin alkaa. Mainittakoon, että koko bussi oli matkalla samaan paikkaan…

Matka kohti hotellia kesti noin 40 minuuttia ja opas kertoili matkan ajan tarjolla olevista retkistä ja muista palveluista, joita Aurinkomatkat tarjoavat. Vihdoin bussi peruutti hotellin pääoven eteen.

Saimme huoneen todella nopeasti. Passit vain skannattiin nopeasti koneelle ja se oli siinä. Ei lappujen täyttämistä, ei passien jättämistä respaan. Täydellistä! Mike (hotellin toinen omistajista) oli meitä vastassa respassa ja tervehti sydämellisesti. Meidän huoneemme on uusimmassa rakennuksessa. Se on valmistunut huhtikuussa ja kaikki on kyllä oikein toimivaa. (Tai ainakin olimme vielä tässä kohtaa sitä mieltä.)

Viskasimme käytännössä tavarat käsistämme ja lähdimme pääkadulle syömään pitoja. Menimme Ohukainen & Paksukainen pitapaikkaan. Marko otti tavallisen pitan ja minulle ilman lihaa. Pitat olivat ihan ok. Olisimme kaivanneet enemmän tsatkia ja minun pitassa nyt ei kauheasti makua ollut. Kalliita ne eivät kuitenkaan olleet. Juomineen koko setti alle kympin.

Luulimme, että kylän suurin marketti Synka ei olisi tänään auki, sillä Kreikassa on tähän asti ollut vielä sunnuntai. Kuitenkin pihalla oli iso kyltti, että avoinna myös sunnuntaisin. Niinpä kävimme tekemässä hieman juomaostoksia hotellille. Mainittakoon, että siksari siideriä, muutama olut, pullo retsinaa, vettä, limua ja mehua maksoiva noin 16 euroa.

Kaupalta hotellille kävellessämme löysin ystävälleni Iitulle uuden poikaystävän. Terveisiä vaan Repovuoren hevostilalle, täällä on Iitun poikaystävän kanssa suunniteltu Suomeen muuttoa! Iitu on siis ihana pikkuponi, johon olen palavasti rakastunut ja nyt löysin Iitulle sopivan kokoisen poikaystävän.

Veimme tavarat huoneeseen ja vaihdoimme speedot päälle, jotta pääsisimme testaamaan allasta. Meidän rakennuksella on oma uima-allas, joka on tarkoitettu vain kyseisen rakennuksen käyttöön. Nopea pulahdus altaaseen virkisti kyllä kummasti. Olin unohtanut miltä tuntuu, kun on koko ajan hiki!

Sitten oli vuorossa operaatio suihku. Menin ensimmäisen suihkuun ja vain hetken suihkussa touhuttuani, havaitsin, että meillä on aikalailla tulva kylpyhuoneessa. Vettä oli suihkukaapissa nilkkoihin asti ja se valui jo toiselle puolelle. Eikun suihku kiinni ja asiaa tutkimaan. Viemäri veti aivan onnettomasti. Marko otti vielä maailman nopeimman suihkun ja suuntasimme hotellin baariin nauttimaan vähän ”vitamiinia”. Kerroimme samalla suihkuongelmasta ja Mike lupasi korjata asian illan aikana.

Nautimme hieman viiniä ja olutta ja kuuntelimme Miken ja Andreaksen hyväntuulista hupatusta. Olimme jo aikaisemmin päättäneet, että menemme syömään hotellin ravintolaan. Näin myös teimme. Tilasimme alkuun munoisosaganakia ja uunissapaistettua fetaa hunajan kera. Molemmat olivat aivan taivaallisen hyviä! Talo tarjosi leipää ja kahta erilaista levitettä, sekä oliiveja.

Pääruuaksi valitisin itse Briamin ja Marko päätyi Stifadoon. Taaskaan ei voinut valittaa! Tosin annoskoot voisivat olla hieman maltillisempia, sillä ruokaa oli oikeasti ihan jumalattomasti. Molemmilta jäi perunat syömättä, sillä niihin ei kertakaikkiaan enää pystynyt.

Laskua pyytäessä tuli pöytään vielä kannullinen Rakia (ah, tuota kammottavaa pontikkaa, jota täällä Kreetalla joutuu aina juomaan…), lisäksi tarjoili kertoi, että heillä on jälkiruokabuffee, josta voi ottaa mitä haluaa – talo tarjoaa! No pitihan sitä käydä katsoamassa, mitä on tarjolla. Valitsin kaksi pikkuista kuppia oikeastaan tietämättä, että mitä niissä oli. Molemmat olivat jotakin moussea ja kakkua. Erinomaisia! Tarjolla oli myös jäätelöä ja hedelmiä.

Päätimme mennä vielä juomaa yömyssyt hotellin baariin. Marko halusi ison ouzon ja minulle GT. Iso ouzo tuli pirtelömukissa.

Havainnekuvassa vieressä normaalikokoinen juomalasi ja tuossa ouzossa ei ole lantrinkia ollenkaan, vaan se on ihan sitä itseään koko mukillinen. Täytyy myöntää, että ei minun gin tonicissakaan ollut giniä säästelty. Se tarjoiltiin samankokoisesta mukista ja giniä oli enemmän kuin tonicvettä. Katsoimme hetken myös Suomi-Italia jalkapallo peliä. Oli ihan erilainen kokemus sekin. Imperialia tuntemattomille täytyy mainita, että ”vitamiinista” ei ole täällä pulaa. Ihan jokaisen väliin tulee pikkuinen shotti mansikkirakia. Ihan kamalan makuista, mutta hei onhan se juotava, kun tarjotaan.

Yömyssyjen jälkeen oli hyvä kaatua sänkyyn. Loppuun vielä pari kuvaa meidän hotellirakennuksesta ilta-aikaan.

Jos teitä kiinnostaa enemmänkin meidän jutut, niin kannattaa laittaa seurantaan Auringonalla Instagramissa. Päivittelemme varsinkin storya nyt ahkerasti loman aikana.

 

© Auringon alla 2022