Päivä 10 - Akrotiri ja Thiran arkeologinen museo

Tänään nautimme jälleen aamiaista omalla parvekkeellamme autuaan tietämättöminä, millaista aamiaista hotellimme meille mahdollisesti tarjoaisi. Tiedän ainoastaan, että siellä on muroja tarjolla – ja minut tuntevat ihmiset tietävät varmaan kertomattakin, että minulle ei ihan mitkä tahansa murot kelpaa, jotenka ne eivät ainakaan houkuttimena aamiaiselle toimi. Ehkä huomenna katsotaan mitä siellä on tarjolla – ehkä.

Aamiaisen jälkeen kiiruhdimme ostamaan vettä lähikaupasta ja siitä suoraan bussipysäkille odottamaan Thiraan menevää bussia. Olimme nimittäin aikaissa mennä katsomaan muinaista Akrotirin kaupungin arkeologista kaivausta. Olen superinnoissani! Minusta kaikki tällainen on todella mielenkiintoista ja jännittävää. Marko joutui lähinnä pakosta rahtautumaan mukaan.:)

Bussimatka Thiraan sujui kivuttomasti, mutta Thirassa odottelimme varmaan 20 minuuttia Akrotiriin menevää bussia – emmekä todellakaan olleet ainoat. Kun bussi vihdoin yli 20 minuutin odottelun jälkeen saapui tapahtui hirmuinen ihmisryntäys kohti bussin ovia. Onneksi olimme kaukaa viisauta ja odottelimme bussia aseman reunustalla, niin bussi käytännössä ajoi suoraan eteemme ja saimme istumapaikat. Bussi sullottiin niin täyteen, että rahastajalla oli todella vaikeuksia puikkelehtia ihmisten välissä keräämässä rahoja. Bussi Thiraan maksoi 1,60 ja sieltä edelleen Akrotiriin 1,80. Matka kesti Thirasta Akrotiriin noin 20 minuuttia ja bussi pysähtyi aivan kaivausten eteen.

Jonottelimme itsellemme liput ja minä pääsin ilmaiseksi sisään vilauttamalla opiskeljiakorttia ja kertomalla opiskelevani Suomessa. Marko maksoi viisi euroa sisäänpääsymaksua. Emme osallistuneet opaskierrokselle, joten en osaa sanoa paljonko sellainen olisi maksanut, sillä minulla oli täältä ostettu englannin kielinen kirja Santoriinista, jossa oli todella hyvin selostettu myös Akrotiri ja sen kaivaukset.

Akrotiri on siis 1500 eKr. tulivuorenpurkauksessa laavaan ja tuhkaan hautautunut kaupunki, sitä asuttivat minoalaiset, jotka olivat saaneet vaikutteita myös kreetalaisilta. He olivat aikansa insinööri- arkkitehtuuri- ja maalaustaiteen huippuja. Heillä oli mm. käytössä viemärijärjestelmä ja jokaisessa talossa oli sisävessa, mitä ei edes 2000-luvulla oli jokaisessa Santorinilaisessa talossa. Lisäksi he rakensivat kaksi-kolmekerroksisia taloja, joissa saattui olla jopa 14 huonetta kerroksessaan. Palatsia ei alueelta ainakaan toistaiseksi ole löydetty, joten edelleen ollaan siinä käsityksessä, että heillä ei ollut kuningasta. Palvonnan kohteena heillä oli luonto, aivan kuin kreetalaisillakin. Akrotirin kaivauksilta on löydetty tuhansia tuon aikaisia esineitä, jotka ovat esillä useissa Kreikan arkeologisissa museoissa.

Tuntui uskomattomalta kävellä noiden rauniotalojen välissä ja kuvitella, kuinka siellä todella on joskus asunut ihmisiä ja miettiä millaista elämää he olivat siellä viettäneet. Alue on katettu ja se on ollut melkein viisi vuotta suljettuna yleisöltä, kunnes se tänä vuonna huhtikuussa avattiin uudelleen yleisölle. En olisi mistään hinnasta halunnut jättää tätä paikkaa kokematta. Sain valita antiikin Thiran raunioista ja tästä hautautuneesta kaupungista kumpaako ”kivikasaa” haluan mennä katsomaan. Onpahan syy tulla takaisin, sillä toinen jäi vielä näkemättä. ;)

Kaivauksilta kävelimme rantaan, josta olisi päässyt Santorinin kuuluisalle Red beachille. Se sijaitsee kuvan kukkulan toisella puolella ja sinne olisi helposti päässyt kävellen tai veneellä. Red beach on saanut nimensä kukkulan väristä ja siitä, että hiekka siellä on samaa punaista. Odottelimme kuitenkin bussia joka veisi meidät Thiraan.

Thirassa suuntasimme ensimmäiseksi Thiran arkeologiseen museoon, jossa on paljon esineitä Akrotirin kaivauksilta – oikeastaan suurin osa esineistä on juuri sieltä löytyneitä. Lisäksi näytteillä on useita freskoja Akrotirista. Ne olivat rodella upeita. Suosittelen tätä museota kaikille (ainakin hitusen historiasta ja Kreikan menneisyydestä kiinnostuneille), vaikkei kaivauksilla haluaisi käydä.

Akrotirista löytyneitä patsaita.

Käyttöesineitä Akrotirista.

Halkaisijaltaan varmaan 40 senttinen marmorivati Akrotirista.

Akrotirin kaivausten pohjapiirustus. (Ei ihan kokonaan sopinut kuvaan.)

Puinen pöytä, joka on löydetty yhdestä talosta Akrorista.

Lähes koko huoneen peittävä fresko Akrotirista. Yllättävän paljon oli löytynyt tätä frescoa, sillä sitä ei oltu juurikaan ”uudelleen maalattu”. Kaikki frescot ovat muuten löytyivät todella kirkkaan värisinä Akrotirilaisten käyttämän erikoisen maalaustekniikan takia. Taiteilija aloitti maalaamaan freskoa, vielä kun itse pohja oli märkä, jolloin väri imeytyi alustaansa paremmin.

Akrotirista löytynyt koko kultainen patsas.

Museon jälkeen suuntasimme isoon ortodoksiseen kirkkoon, joka oli todella upea. Valitettavasti meillä ei ole lainkaan kuvia sieltä, sillä siellä ei saanut kuvata laisinkaan. Minä kuljen kaupungeissa aina huivi laukussa, jotta voin peittää olkapäät kirkkoon mennessä ja kiskoa legginsseja polvien peitoksi. Vaikka kirkkoon saakin mennä sellaisena kuin on, niin silti mielestäni jonkinlainen siveellinen pukeutuminen kuuluu asiaan. Valitettavasti kirkko oli pullollaan mikroshortseihin pukeutuneita turistineitoja…

Kirkosta kipitimme jälleen calderan reunalle, joka siis on tulivuorenpurkauksessa syntyneen kraatterin reuna, (hieman korjaan matkaanharhaanjohtajana toisen puoliskoni kirjoituksia ;) ). Nappailimme hieman kuvia hienoista risteilyaluksista ja ennenkaikkea nautimme niistä henkeä salpaavista maisemista. Jos osaisin maalata tai edes piirtää, niin haluaisin ikuistaa juuri noita maisemia. Samalla nautiskelimme kotitekoista jätskiä – tällä kertaa makuina oli mansikkajuustokakku ja after eight.

Jatkuva säästäminen kaikenlaisia matkoja varten on ilmeisesti tehnyt meistä pihejä, sillä emme raaskineet jäädä syömään lounasta ylihintaiseen Thiraan ja porskuttelimme bussilla takaisin Kamariin. Matkalla hotelliin haimme gyros pitat lounaaksi ja nautimme ne hotellillamme.

Lepäiltyämme hetken suuntasimme rantakadulle katselemaan ihmisiä ja juomaan frappea.

Hetken aikaa istuskeltuamme saimme myös seuraa.

Pikkuisen piti kaveria rapsutella ja silitellä (niin ja sitten desinfioida käsiä). Sainkin tässä yhtenä päivnä oppaalta oikein hyvät ohjeet, kuinka helppoa ja edullista on tuoda täältä lemmikki kotiin. Marko ei ihan samoilla linjoilla ole näiden otusten kanssa… Kumma juttu. :D Vielä ne elukat meille muuttaa, ennemmin tai myöhemmin. ;)

Menimme hotellin parvekkeella nauttimaan viimeisistä auringon säteistä ja Thirasta ostetusta euron valkkaripullosta. Yleensä ei ole viinilasiin tarvinnut sylkeä, mutta tämä oli melko varmasti jotakin pöntön huuhdelientä….

Päivälliselle menimme Saliveros tavernaan, sillä sitä oli hirmuisesti kehuttu. Alkuruuaksi otimme tsatsikia ja pieniä kotitekoisia juustopiiraita. Marko söi pääruuaksi tsousukakian ja minä kleftikon.

Talo tarjosi leivän lisäksi pienen kupillisen jogurtti-feta-paprika-chili tahnaa, joka oli todella taivaallista ja varmaan teen semmoista kotonakin, jahka kotiin pääsen kokkailemaan.

Pääruokani tuli pöytään voipaperrin kiedottuna, aivan kuten kleftikon kuuluukin. Tosin ei hyvä heilunut, kun avasin nyytin – sisältä paljastui klöntti lammasta, josta törrötti luita, läskiä ja kalvoja. En voi sietää luita ja klönttejö lautasellani, en tästä syystä syö edes kanankoipia. Voitte uskoa, että ruokahalu hävisi kerta heitolla. Ja minä kun tilasin kleftikon, koska sitä juuri nimenomaan oltiin huimasti kehuttu. Perunat olivat hyviä ja maistelin lihaakin, ja olihan se oikeasti ihan todella hyvää ja suorastaan suli suuhun, mutta ne klöntit ja luut… Markon lihapullat olivat todella hyviä ja muutenkin ruoka ja palvelu oli hyvää, nyt ongelma oli lähinnä minun korvien välissä. Lihaklöntti ei paljon pienentynyt siinä minun nokan edessä.

Lohdutukseksi käytiin hakemassa jätskiä matkalla hotellille. Kinderin makuinen jäätelö auttoi kyllä hyvin korvaamaan pääruoka ongelmani. :) Huomenna onkin tiedossa rantapäivä, jolloinka ei ole kiire mihinkään!