Päivä 12 - Oian auringonlasku

Tänään meillä oli jälleem retkipäivä. Retki alkoi vasta iltapäivällä, joten se aiheutti harmittavaa odottamista puoleksi päiväksi, koska emme oikein keksineet mitään järkevää tekememistä. Rantatuoleistakaan emme viitsineet maksaa vain muutaman tunnin takia. Kiertelimme Kamarin kylää ja teimme hieman tuliaisostoksia. Välillä oli toki istuttava alas helteessä nauttimaan jotakin virkistävää ja kylmää juomaa.

Kävimme syömässä myös aikaistettua lounasta Mythos of Santorini tavernassa. Söimme molemmat gyro pitat ja jaoimme annoksen ranskalaisia keskenämme. Olemme molemmat tulleet tulokseen, että kyllä ne Naxoksen perunat olivat oikeasti hyviä (Naxos on kuuluisa perunoistaan). Täällä potut ovat varsin vetisiä, eivätkö aina kovin hyviltä edes maistu.

Retkelle lähdettiin kolmen aikaan Kamari tourin bussilla. Olimme varanneet retken jo matkavarauksen yhteydessä. Retkeä – Santorinin helmet – mainostettiin Apollomatkojen suosituimpana ja sitä se todella oli. Nimittäin kolme bussillista oli ihmisiä lähdössä. Ensimmäinen pysähdyspaikkamme oli Mesogonian ”kummistuskylässä” (kylä on ennen ollut yksi suurimpia kyliä, mutta nyt jäljellä on vain 30 ihmistä). Kylässä vierailimme Pania Episkopin kirkossa, joka on aikoinana ollut piispan kirkko. Kirkkoa on kohdanneet monet vastoinkäymiset, se mm. on ryöstetty ja kärsinyt suuria vahinkoja tulipalossa. Jäljellä oli kuitenkin vielä palanen alkuperäistä frescoa ja alkuperäinen Neitsyt Marian ikoni. Kirkko on vanhin saaren 500:sta kirkosta (Tällä saarella on pinta-alaa 90 neliökilometriä, niin voi ihan itse laskea montako kirkkoa mahtuu yhdelle neliölle…)

Kreikkalainen joulukuusi kirkon pihalla.

Enkä kameroinoine mitenkään voinut ohittaa tätä varjossa makaavaa hellyyttävää otusta.

Muistutus kirkkoa kohdanneesta murrosta (nykyisin siellä on valvontakamerat). Käsitin, että ikoneja ei ole löydetty, eikä niitä ole siis saatu takaisin.

Alttari pienen kirkon sisällä.

Piispan tuoli, joka oli siellä edelleen siinä toivossa, että piispa viellä palaisi.

Osa alkuperäisestä satoja vuosia vanhasta freskosta, joka säästyi tulipalosta.

Kirkon pihassa kasvava valtava Johanneksen leipäpuu.

Puun alla asui tällaisia pikkuisia asukkeja.

Kirkon pihasta oli hulppeat näkymät alla levittyvään Kamarin kylään.

Sekä myöskin Mesa Vuono vuoristoon.

Kirkon jälkeen seuraava pysähdyksemme oli Pyrgoksen kylä, joka on myös rakennettu keskiajalla. Kaupungin sydän on labyrinttimainen sokkelo pieniä kujia, joiden tarkoituksena oli eksyttää merirosvoja, jotta heidän niskaansa voitiin kaataa kuumaa öljyä. Kiipesimme aika monta porrasta Pyrgoksen kylän korkeimmalle kohdalle, josta jälleen avautui uskomattomat maisemat ympäröiville alueille.

Pyrgos alhaaltapäin kuvattuna. Pyrgoksessa on muuten reilut 50 kirkkoa.

Näkymä kastellista Thiraan ja Oiaan päin.

Jäljellä olevaa alkuperäistä keskiaikaista linnoitusta.

Matkalla alaspäin löysimme kissojen syöttöpaikan. :)

Näkymiä bussin kääntöpaikalta Pyrgoksen kylän reunalla.

Kylän laidalta löytyi myös kirsikkatomaattiviljelmä. Santorinin kirsikkatomaatit ovat aivan mielettömän makeita. Harmi, etten voi täyttää matkalaukkuani niillä…

Pyrgoksen kylästä matkamme jatkui Santo Winesin tehtaalle, jossa saimme maistella Santo Winesin omia tuottamia viinejä. He edustavat kaikkia saaren viinin tuottajia, mutta me maistelimme vain heidän oikeasti omia viinejään. Ensimmäinen viini oli Asyrtaki rypäleestä tehtyä valkoviiniä, joka oli mielestäni oikein erinomaista. Toinen valkoviini oli saaren kuuluisaa Nykteriä, jonka nimi tarkoittaa myöhäistä. Se tehdään kolmesta eri rypälelajikkeesta ja rypäleitä kerätään yömyöhään ja viini poljetaan vasta illalla. Tästä nimitys Nykteri. Viimeinen viini oli Santorinin ylpeyttä, Vinsanttoa, joka tehdään rusinoista. Ihan kamalaa litkua. Muistuttaa kovasti malagaa, enkä minä todellakaan ole näiden makeiden viinien ystävä.

Käväisimme myös tehtaanmyymälässä, josta mukaan tarttui pullo Nykteria ja viikunahilloa. Kävin myös kurkistamassa viinin tuotannon ovesta.

Myös Santo Winesilta avautui mielettömät näkymät calderalle ja tulivuorelle. Ei näitä maisemia voi kuin ihailla ja kuvat eivät kyllä mitenkää luo oikeutta näille paikoille.

Santo Winesin jälkeen jatkoimme matkaa Oiaan, tuohon pieneen taiteilijoiden suosimaan kaupunkiin melkein saaren pohjoispäässä. Tuolla meillä oli tarkoitus nauttia maisemista ja auringonlaskusta. Ensimmäisenä menimme pääaukiolla olevaan Neitsyt Marian kirkkoon. Se oli sanalla sanoen upea. Alttarimaalukset, freskot ja ikonit olivat aivan todella hienoja ja upeasti koristeltuja. Tietenkään täällä ei saanut kuvata. Ei edes yhtä pikkiriikkistä kuvaa saanut ottaa. Teidän on parasta käydä omin silmin tämä ilmestys katsomassa. ;)

Oian kkylä ilta-auringossa.

Oia ja kalderaa.

Tämmöisen kukkapuun voisin istuttaa omallakin pihalle (mikäli olisi sellainen piha).

Päätimme etsiä hyvä paikan, josta voisimme katsella auringon laskua mereen. Vaikka aikaa oli itse auringonlaskuun vielä lähes 1,5 tuntia, emme olleet yhtään myöhässä etsimisen kanssa. Nopeasti kaikki hyvät paikat alkoivat täyttyä ihmisistä. Yksikään talon katto tai tasanne ei ollut tyhjänä. Ihmisiä oli kuin meren mutaa.

Myös Oiassa pääsi portaita pitkin satamaan. Näitä portaita eli olisi ollut kuin 250 askelmaa verrattuna Thiran 600:n portaaseen.

Se kuuluisa ja paljon mainostettu auringon lasku. Olihan se todella upea, en voi kieltää. Mutta tiedättehän kuinka paljon rakastan ruuhkaa ja ihmismassoja… Tai jonottamista.

Myös tämä pikkuotus oli katselemassa auringonlaskua kanssamme.

Tässä hieman tuntumaa siitä, kuinka paljon sitä väkeä siellä liikenteessä oli. Kävelimme autiopaikallemme alle viisi minuuttia tullessa. Poistuessa aikaa kului 20 minuttia.

Tässä vielä upea kirkko ulkoapäin.

Bussi lähti kotia kohti joskus yhdeksän aikaan ja käväisimme pikaisesti hotellilla vain vaihtamassa vaatteita ja kenkiä ja suuntasimme syömään kykän parhaaksi osoittautuneeseen tavernaan, eli Irini's tavernaan. Tällä kertaa valitsimme alkupaloiksi pinaattipiiraita ja tsatsikia, pääruuaksi minä otin beef stamnasin (lihaa, perunaa, juustoa ja tomaattia haudutettuna savipotissa) ja Marko söi beef kokkiniston (nautaa tomaattikastikkeessa). Kaikki ruuat jatkoivat samaa ilotulitusta kuin aikaisemminkin. Tuskin edes viitsimme muita ravintoloita testailla tässä ennen kotiinlähtöä.

Alkuruuat.

Pääruuat.

Päivä oli ollut todella pitkä ja suuntasimme hotelliin ruuan päätteeksi. Huomenna onkin luvassa pelkkää rantaelämää, sillä paluu arkeen alkaa olla pelottavan lähellä. :P