Päivä 14 - Viimeistä viedään

27.8.2012

Tänään oli siis viimeinen päivämme täällä kuvan kauniilla Santoriinin saarella. En oikein osaa kuvailla tuntemuksiani tästä saaresta – olen vain ihan pohjattoman ihastunut tähän! Näihin kujiin, ihmisiin, ruokaan, viiniin, jopa niihin hiiskatin portaisiin, sillä...

Outi

Tämän matkapäivän sisältö on tuotu vanhasta blogista. Joten tämä voi näyttää hieman hassulta verrattuna uusimpiin matkapäiviin verrattuna.

Tänään oli siis viimeinen päivämme täällä kuvan kauniilla Santoriinin saarella. En oikein osaa kuvailla tuntemuksiani tästä saaresta – olen vain ihan pohjattoman ihastunut tähän! Näihin kujiin, ihmisiin, ruokaan, viiniin, jopa niihin hiiskatin portaisiin, sillä siellä portaiden yläpäässä on yleensä uskomattoman kauniit maisemat. Hieman jo mietittiin, että koska voitaisiin palata tälle upealle saarelle. Opas kertoi mielenkiintoisen tarinan Nea Kameni tulivuoresta tai pikemminkin sen magneettisuudesta: uskotaan, että toiset ihmiset se saa rakastamaan saarta ja voimaan siellä hyvin. Toisiin se vaikuttaa päinvastaisella tavalla, he kokevat fyysisesti olonsa huonoksi saarella, eivätkä lainkaan viihdy siellä saatikka koskaan palaa. Meihin tämä kuitenkin nyt taisi vaikuttaa positiivisella tavalla.

Tältä päivältä ei ole kauheasti kuvia, sillä oleilimme lähinnä rannalla ja hotellilla. Rentouduimme ja nautimme viimeisestä vapaapäivästä kahdestaan. Tänäänkin oli jumalattoman kuuma, päivällä 33 astetta varjossa. Hiki virtasi ja rannalta oli pakko häipyä kahden aikaan pois, kun molemmat tuolit eivät enää sopineet varjoon ja auringossa ei kerta kaikkiaan kyennyt olemaan. Toki merivesi aina hetkeksi viilensi, mutta ranta ei ollut mielestämme mikään unelma ranta kivikkoisuutensa takia. Ilman uimakenkiä eipä juuri olisi ollut asiaa uimaan.

Lounasta kävimme jälleen hakemassa samaisesta pizzeriast kuin eilen. Otimme pepperoni-juustopizzan puoliksi ja kiikutimme sen hotellihuoneeseemme, jossa se nautittiin ilmastoinnin kera. Täsä vaiheessa päivää oli myös hyvä hieman rauhoittua ja viettää siestaa.

Pakkailimme tavaramme, sillä saimme lapun, että huone tulee luovuttaa jo kello 10 aamulla. Lisäksi halusimme tietää paljonko tavaramme painavat, jotta mahtuisiko laukkuun kenties vielä vaikkapa pullollinen Nykteria – ah, tuota ihanaa jumalten juomaa! Valitettavasti laukkuihin ei todellakaan ollut asiaa yhdelläkään pullolla, nimittäin toinen laukuista painoi 22 kiloa ja toinen 21. Melkoisen tehokkaasti käytettyä tilaa. Reput painoivat vajaat viisi kiloa, eli siis vielä olisi mahtunut tavaraa kilojen puolesta, mutta valitettavasti vetoketjut eivät olisi enää menneet kiinni…

Lähdimme rantakadulle katselemaan ihmisiä ja nauttimaan jotakin juotavaa. Minun kohdalla juotava vaihtui kuitenkin jäätelöön ja hunajameloniin.

Jäätelöä ja appelsiinimehua nautimme Captein Hook’s baarissa. Aika usein istuskelimmekin juuri tässä paikassa – spottasin sen vaaleanpunaiset tuolit ja upeasti kukkivat puut jo heti alkuviikosta. Lisäksi tämä paikka ei ollut aivan keskellä rantakatua vaan enemmänkin syrjässä, jolloin hinnatkin olivat edullisemmat.

Hieman vielä kiertelimme kaupoissa, jos jotakin pientä vielä löytyisi. Ostimmekin Santoriinin omia pähkinöitä, sekä pistaasipähkinöitä, että seesamin siemenillä kuorrutettuja manteleita kotiin viemisiksi. Menimme vielä toviksi hotellin terassille nauttimaan auringon viimeisistä säteistä ja tynnyristä hankitusta valkoviinistä.

Illallistimme viimeisenäkin iltana Irinissä. Halusimme kruunata viimeisen lomapäivän täydellisellä ruualla, emmekä todellakaan lähteneet etsimään enää uutta ravintolaa. Alkuun otimme pieniä juustopiiraita ja tsatsikia, sekä pääruuaksi molemmat söimme jo aikaisemmin ylistettyä pastitsiota. Jälleen saimme kakkupalaset jälkkäriksi, mutta vieläkään niistä ei ole kuvaa. :D

Jälkiruokaa ei tänä iltana enää mahtunut, vaan kävelimme pitkin Kamarin katuja. Olimme jo aikaisemmin kulkeneet erään kaupan ohi, jossa myytiin suloisia pehmo aaseja. Nyt tällä kertaa sellainen aasi saattoi lähteä meidänkin mukaamme. Lisäksi löysin laavakivestä tehdyn pöllömagneetin, jota olin etsinet monesta paikasta.

Huomenna onkin edessä se kauhein osuus koko lomasta, eli kotimatka. Pitkä on aika seuraavaan Kreikan lomaan, mutta ehkä tämän vuoden jaksaa porskuttaa tämän matkan muistoilla.

© Auringon alla 2022