Päivä 8 - Siirtyminen Santoriinille

Aamulla oli oikein iloinen heräys kello 6:15, kun meidän hotellin emäntä unohti, että emme olekkaan lähdössä seitsemän lautalla Santoriiniille. Kävin yöpuvussa selittämässä tädille, että kuuleppas me matkustamme vasta klo 13 menevällä lautalla.

Aamiaista lähdettiin etsimään yhdeksän jälkeen hieman huonoin tuloksin. Ei nimittäin ollut tuoretta leipää tarjolla, koska oli sunnuntai. Tyydyin syömään tomaatin fetan kanssa ja jälkkäriksi banaanin. Ehkä ihan hyvä valinta ennen meriretkeä, sillä edellleen tuuli niin kovasti, että tukka meinasi lähteä päästä.

Aamupalan jälkeen pakattiin viimeiset tavarat ja oikeastaan vain kulutetiin aikaa lukemalla ja minä täyttelin ristikoita. Puoli kahdentoista aikaan taaperrettiin läheiselle parkkipaikalle (hiekkakentälle) jännittämään, että josko meidät haetaan laivan kyytiin lainkaan. Kyydin piti tulla viisi minuttia yli 12 ja kun vielä kymmenen yli sitä ei näkynyt, meinasi minulta lopullisesti hermot pettää. Nakotin jo puhelin kädessä, että soitan oppaalle. Vaikka tiedän kyllä, että täällä aikataulut ovat suuntaa antavia ja liikenne ruuhkaista, niin silti hermostutti. Noin vartin yli kuitenkin minibussi kiisi luoksemme noukkimaan meitä kyytiin.

Lautta oli noin 20 minuuttia myöhässä merenkäynnin takia ilmeisesti. Lauttaan siirtyminen aiheutti hieman hilpeyttä, sillä sinne mentiin autokannen kautta. Toisin sanoen lampsittiin laivaan pitkin peräluukun lastaussiltaa. Huvittavaa on jo laivan saapuminenkin, sillä perän luukut avataan ennen laituriin kiinnittymistä – on nimittäin aika metkan näköistä.

Laivalla keskityin ensin vain pitämään suutani kiinni, sillä ensin tuntui huojumista ihan koko laivan mitalta.Se kuitenkin rauhoittui, sillä oli myötätuuli ja laiva ei oikeastaan keikkunut lainkaan. Toisekseen se oli niin suuri, ettei tuollainen tuuli hirveästi siihen vaikutakkaan. Kun olo ja meri tasoittuivat piti löytää kunnollinen paikka viettää reilun parin tunnin merimatka. Ensin istuttiin kannella, mutta lopulta mentiin istuksimaan yhden kahvion penkeille. Laiva pysähtyi vain kerran matkan aikana Ioksella, jossa oli pienenpääkin pienempi laituri, johonka laivan piti kiinnittyä. Käytännössä se lalturi oli vain laivan levyinen.

Kuvia ”autokannelta”, kun odottelemme laivan rantautumista Santoriinin saarelle.

Laivamme Blue star Delos, joka vastasi kooltaan Helsingin ja Tallinnan väliä liikennöivää Staria.

Satamassa meitä oli vastassa opas, joka ohjasi meidät bussiin ja evästi vielä tulevaakin varten. Bussi joutui hieman odottelemaan, sillä muutamat matkustajat olivat höperehtineet jonnekkin teille tietymättömille. Matkalla Kamariin näimme autollisen kanoja ja olen kyllä melko varma, että niitä ei oltu viemässä kanalaan vaan ihan jonnekkin muualle…

Vihdoin viiden aikaan saavuttiin Kamarin kylään ja hotelliimme Christos Makrikseen. Valittamista ei kyllä huoneiston suhteen ole, sillä ihan äsken ei ole tälläistä lukaalia ollut käytössä. Meillä on kaksi huonetta, makuuhuone ja yhdistetty oleskeluhuone ja keittiö. Tämän lisäksi on kaksi parveketta. Ja mikä parhainta hyvin varusteltu keittiö, jossa voi loihtia ihanan aamaisen. Meillä kyllä kuuluu hintaan aamupalakin, mutta tuskimpa tulemme siellä syömässä käymään.

Jätimme vain laukkumme nopeasti hotellille ja suuntasimme rantaboulevardille yhteen ravintolaan Apollomatkojen tiedotustilaisuuteen. Mitään uutta ei kyllä siinä selvinnyt, mutta saatiimpahan ilmaista mehua. :) Minua kovasti kiinnostaisi Akrotirin kaivauksilla käynti, mutta Markoa ei kivikasat yhtään houkuttele.

Aurinko laskee täällä vuorten taa, joten varsinaisesti sen laskua ei voi täällä ihailla. Kävimme kuitenkin katsomassa rantaa ja mystistä mustaa laavahiekkaa, josta ranta on koostunut.

Kävelimme ympäri kylää ja tutustuimme paikkoihin. Löysimme muutamia mukavia tavernoja, ja kaksi isompaa markettia ostoksia varten. Sisäänheittäjät ovat täällä sangen raivostuttavia, yhdenkään ravintolan ohi ei voi kulkea, ilman että joku olisi kiskomassa sinua syömään. Onneksi olen harjoitellut tätä ohimarssia jo aikaisemmissa kohteissa. :) Kauppoja on täällä myös enemmän kuin omiksi tarpeiksi ja niissä saa varmasti aikaa kulumaan. Ehdittin jo luoda listaa kotiin ostettavista asioistakin.

Illallispaikaksi valikoimme Amalithean sivukadulta. Opas suositteli tätä paikkaa, jos halusi syödä perinteistä kreikkalaista ruokaa. Otimme alkuun Santoriinin valkoista munakoisoa paistettuna ja tsatsikia. Talo tarjosi leipää ja valkosipulilevitettä. Pääruuaksi minä söin valikoiman kreikkalaisia ruokia ja Marko Moussakan. Minun lautasellani oli moussakaa, täytetyy tomaatti, pastitsiota, lihapulla ja kasvishöystöä. Kaikki muu oli hyvää paitsi kasvishöystö. Siinäkin oli vain yksi vika – tilli. En tykkää siitä juuri missään ruuassa ja varsinkaan tuohon se ei sopinut lainkaan. Maistelimme myös Santoriinin omaa viiniä talon valkoviinin muodossa ja tietenkin vettä. Talo tarjosi jälkiruuaksi vielä ouzot, mutta en uskaltanut juoda sitä, sillä olin ottanut pahoinvointilääkettä merimatkaa varten.

Huomisin ohjelma on vielä avoin, ainakin varmaan kierrellään lisää tässä kylässä ja tietenkin laitetaan ihan huippua aamupalaa!