Päivä 7 - Allaselämää

Aamulla taas perinteinen kurkistus ulos, ettei vaan olisi alkanut satamaan. Saatoimme todeta auringon paistavan kirkkaana lähes pilvettömältä taivaalta. Ensimmäisenä suunnistettiin leipomoon hankkimaan aamiaistarvikkeita. Samalla toimitimme myös leipää naapurihuoneistoon.

Meitä ei innostanut tänään lähteä makoilemaan rannalle, tai oikeastaan minua ei huvittanut. Eilenkin tuntui siellä makaaminen niin puuduttavalta. Niinpä jäimme makaamaan hotellin uima-altaalle. Aurinko paistoi siihen mukavasti ja aika kului nopeasti kirjoja lueskellessa. Luin itse loppuu kirjan ”Kerro minulle jotakin hyvää”. Voin suositella lämpimästi. Suosittelen tosin lukemaan kirjan viimeiset 20 sivua katseilta piilossa, sillä kyyneleet ovat taatut. Toki voi vollottaa ihan vapaasti myös keskellä uima-allasaluetta kaikkien toljotettavana ja mennä sen jälkeen kyynelehtien kysymään hotellin omistajalta luuttua, että voi siivota ilmastointilaitteen kondensiovedet pois lattialta….

Lounaalle menimme Sports cafe kahvilaan, jossa olemme nyt muutaman kerran vierailleet. Minä otin pelkkiä ranskalaisia mansikkapirtelön kanssa (lista ei tarjonnut minulle muuta ruuaksi kelpaavaa) ja Marko söi club sandwichin.

Lounaalta taaperrettiin satamaan katselemaan ihmisiä ja minun oli tarkoitus ottaa frozen jogurttia, mutta päädyinkin valitsemaan bubble tean. VÄÄRÄ VALINTA! Ihan kuin olisi kulauttanut sammakonkutua alas kurkustaan. Minä yritin nieleskellä juomaani ja samalla kuvailtiin sataman ympäristöä.

Paarustimme takaisin hotellille valmistautumaan iltaa varten, sekä hieman lepäämään kuumasta paahteesta. Odottelimme Markon vanhempia palaavaksi. Olimme sopineet menevämme tutustumaan Pargan vanhaan oliiviöljytehtaaseen.

Kuuden maissa kipsuttelimme kohti Paragaea oliiviöljy tehdasta. Satuimme paikalle juuri sopivasti, sillä Aurinkomatkojen ryhmä oli juuri aloittelemassa tasting tilaisuutta. Sisäänpääsy maksoi 3,5 euroa, joka sisälsi siis kierroksen museossa, videon nykypäiväisestä oliiviöljyn teosta, sekä tastingin. Maistelimme erilaisia oliiviöljyjä, sekä muutamaa muuta tehtaan tuotetta. Erityisen hyvää oli heidän salaatinkastikkeensa. Hinnat olivat kyllä kohdillaan. Sain tuhlattua tehtaan myymälään lähes 19 euroa ostamalla pienen pullon oliiviöljyä, salaatinkastiketta ja purkin oliivitahnaa. Tutustuttuamme oliiviöljyn valmistukseen, en enää ihmettele kuinka se on niin hinnakasta. Suurin osa vaiheista on edelleenkin käsityötä, eikä onnistu koneilla. Oliiviöljytehdas oli perustettua 1920-luvuna alussa ja se lopetti toimintansa 1970 -luvun puolivälissä, koska tehdas saastutti Pargan lahtea niin runsaasti (luonnollisesti jätevedet laskettiin suoraan ilman suodatusta Välimereen…)

Tehtaalta kiipesimme Pargan laelle ja nautimme Green Brazilian cupissa lasilliset ennen illallista. Olimme valinneet illallispaikaksi Andreaksen tavernan. Tilasimme alkuun boyourgia (paahdettuja kasviksia tomaattikastikkeella ja juustolla), sekä minulle ja Markon isälle stifadoa, Markon äidille kanaa sienikastikkeella ja Markolle tsousukakiaa. Jaoimme litran valkoviiniä ja ison pullon vettä. Kokonaisuudessaa lasku oli 56 euroa.

Iltapalaksi haimme vielä kipolliset jäätelöä ja suuntasimme pelaamaan muutamat Unot yömyssyjen kera Markon vanhempien terassille. Tämä olikin viimeinen iltamme Pargassa ja huomenna on edessä siirtyminen Lefkakselle Nidriin.