Päivä 9 - Nidri beach

14.9.2016

Aamulla tepasteltiin Kominatos leipomoon hakemaan aamupalatarpeita. Minä tyydyin vain kuola valuen tutkimaan leipomon tarjontaa, sillä heillä ei ole mitään tarjolla gluteenittomana. Kävimme viemässä aamiaistarpeita myös naapuriin ja jatkoimme siitä laittamaan omaa aamiaistamme. Loman edetessä...

Outi

Tämän matkapäivän sisältö on tuotu vanhasta blogista. Joten tämä voi näyttää hieman hassulta verrattuna uusimpiin matkapäiviin verrattuna.

Aamulla tepasteltiin Kominatos leipomoon hakemaan aamupalatarpeita. Minä tyydyin vain kuola valuen tutkimaan leipomon tarjontaa, sillä heillä ei ole mitään tarjolla gluteenittomana. Kävimme viemässä aamiaistarpeita myös naapuriin ja jatkoimme siitä laittamaan omaa aamiaistamme. Loman edetessä laiskotus on lisääntynyt ja juurikaan ei jaksa enää aamiaista kokkailla. Varsinkin kun täällä on tarjolla todella hyvä valikoima valmista aamiaissyötävää todella edullisesti (mikäli siis voit syödä gluteenia). Oma aamiaiseni koostui jogurtista hunajalla ja muutamasta voileivästä fetalla ja tomaatilla (toin siis leipää Suomesta mukanani, sillä tiesin tämän olevan ongelma).

Nidri Beach

Nidri Beach

Kyllä tarkenee

Aamiaisen jälkeen suunnistimme kohti Nidrin uimarantaa. Saimme paikat ihan rannan tuntumasta ja kaksi petiä ja varjo maksoivat 6 euroa. Marko snorklaili ja etsi kalaparvia merestä. Ei oikein taas huvittanut rannalla makaaminen, sitä paitsi nukutti kamalasti, sillä sänky ei ole hotellissamme ihan paras mahdollinen. Otinkin minitorkut varjon alla, kunnes yhden aikaan pakkasimme tavaramme ja suuntasimme lounaalle Cafe di Pariisiin. Marko tilasi itselleen crepin ja minä söin linssisalaattia.

Cafe di Paris

Lounasjuomat

Linssisalaatti

Creppi

Lounaalta tepastelimme hotellille suihkuun. Kirjoittelimme myös blogia allasbaarissa. Tarkoitus oli seuraavaksi suunnata Apollon toimistoon antamaan palautetta eilisestä matkustusongelmasta. Vaille viisi saavuimmekin toimistolle vain saadaksemme kuulla, että opas oli joutunut lähtemään sairaalaan jonkun matkalaisen kanssa. Ystävällinen ruotsalaisopas halusi tietää, voisiko hän jotenkin auttaa meitä. Sanoin suoraan, ettei englannin kielen värikkyyteni riitä kuvaamaan eilistä katastrofia, joten opas soitti suomalaiselle oppaalle ja sain puhua hänen kanssaan puhelimessa. Saatoin ehkä antaa tulla ihan tuutin täydeltä, sillä opas kuunteli hyvin hiljaa selostustani tuossa siirtymisepisodista. Toki hän oli pahoillaan tapahtuneesta ja lupasi selvittää tilannetta ja palata asiaan myöhemmin hyvityksen muodossa. Myöhemmin hän soittikin minulle ja kertoi, että hotellillemme toimitetaan viinipullo ja hedelmiä korvauksena kokemastamme farssista.

Toimistolta menimme Cafe di Parisiin juomaan lasilliset viiniä ja katsomaan rantaan palaavia täpötäysiä risteilijöitä. Ihmisiä suorastaan tursui ulos noista vekottimista. En kyllä vieläkään itse lähtisi tuollaiselle retkelle. Näimme myös serbialaisten rengas rikon. Autosta puhkesi vasen eturengas ja kolme ukkoa kävi sitä yhdessä potkimassa. Ei näyttänyt menoa haittaavan, sillä rengasta ei todellakaan vaihdettu, vaan autolla lähdettiin tyynesti ajamaan. Saattoi olla alumiinivanne vähän soikeana… Katselimme myös pienen kissan touhuja, sekä rantaan lipuvaa upeaa jahtia. Googlailimme hieman Harmony III jahtia ja tulimme siihen tulokseen, että ei ihan taidat omat pennoset riittää tuollaiseen vehkeeseen. Viikoksi sen saisi vuokralle vaatimattomaann 160 000 dollarin hintaan. Mikäli haluaisi jolla omakseen (löysin käytetyn version myynti-ilmoituksen), tulisi veneestä pulittaa 29 995 000 dollaria. Että täytynee ruveta säästämään ihan tosissaan. Pohdimme myös mahdollisuuksia päästä tutustumiskierrokselle tai mahdollisesti jopa päivä retkelle.

Ihmistungos

Kärpäsjahti

Luksus jahti

Markon vanhemmat liittyivät seuraamme hiemen ennen päivällisaikaan ja menimme juomaan drinkit Ikaros cafeeseen. Päivällispaikaksi olimme valinneet The Barrel tavernan rantakadun päästä. Taverna oli lähes ääriään myöten täynnä ja saimme pöydän keittiön vierestä. Tarjoilijat juoksentelivat kuin pikkuelukat, eli kovin tasokkaana en voi palvelun laatua pitää. Toki se ei ole tässä tilanteessa tarjoilijoiden vika, vaan omistajan, sillä tarjoilijoita oli aivan liian vähän verrattuna asiakkaisiin. Edelleen ihmetystä aiheuttaa tämä kreikkalaisten ravintoloiden kummallinen hierarkia, sillä tuollakin tavernassa vanhempi myös (mahdollisesti omistaja) istui koko illan kassakoneen takana. Toinen vanhempi rouva (ilmeisesti omistajan vaimo) seisoi keittiön tiskin luona työntelemässä lusikoita salaatteihin ja pihviveitsiä lautaselle karjuen samalla tilauksia keittiöön.  Nämäkin kaksi käsiparia olisivat tehneet paljon salin puolella.

Aperitiivit

Odysseia

Rantakatu

Marko tilasi päivälliseksi naudanlihaa pastan kanssa, minä otin kanaa parmesaanikastikkeella, Markon äiti söi possua kermaisella sienikastikkeella ja markon isä kanaa kermaisella sienikastikkeella. Lisäksi tilasimme litran talon valkoviiniä. Talo tarjosi filteröidyn veden ja jälkiruuaksi pienet makeat. Hintaa koko päivälliselle tuli vähän reilut 46 euroa.

Kanaa parmesaanilla

Naudanlihaa pastalla

Pikkuherkku

Syömästä käpöttelimme kauppoja katsellen Markon vanhempien huoneistoon pelaamaan pari kierrosta Unoa ja nauttimaan yömyssyt.

© Auringon alla 2022