Päivä 11 - Tavernaa mä metsästän

Tänään(kin) suunnistin aamulla ensimmäisenä leipomoon ja aamiaisen jälkeen suunnattiin rannalle. Tästä päivästä näytti jo aamulla tulevan aivan yhtä kuuma kuin edeltäjästään. Nimittäin aamupalalla parvekkeella istuessa valui hiki pitkin nenänpäätä.

Rannalla viihdytimme itseämme lukemalla ja katselemalla rannan vilinää. Marko hengaili meressä GoPro:n kanssa ja snorklaili välillä. Minulta kun ei tuo snorklaaminen oikein onnistu, niin tyydyin katselemaan vierestä.

Kävin myös hakemassa meille virvoikkeita Yaourtaki frozen jogurtista. Tällä kertaa mukaan päätyin jäätee frappe persikan makuisena ja frozen jogurttia granolalla. Hirmu kiire oli lapioida tuota jogurttia huiviin lähes neljänkymmenen asteen helteessä, että se ei olisi ihan kokonaan ehtinyt sulaa.

Rannalta tallusteltiin syömään vanhaan kaupunkiin lounasta. Valitsimme uudelleen lounaspaikaksemme The Italian Jobin. Minä söin Diavolo pizzaa ja Marko otti carbonaran. Sen verran tykättiin molemmat ruuistamme, että päätimme käydä uudelleen lounaalla tuolla vielä ennen kotiinlähtöä. Mainittakoon myös, että paikka on erittäin edullinen, sillä ruuat ja kaksi vettä, sekä kaksi Fanta lemonia maksoivat yhteensä 12,30 euroa.

Lounaan jälkeen vaaputtiin takaisin hotellille, jossa oli vuorossa bloggausta, lukemista ja korttien kirjoitusta. Kortit tosin ovat edelleen kirjoittamatta, sillä kortin kirjoittajan mielestä senkin ajan voi käyttää esimerkiksi kirjan päällä nukkumiseen.

Viiden jälkeen lähdimme kävelemään rantakatua länteen päin. Menimme pelaamaan kierroksen minigolfia löytämämmälle toiselle radalle. Rata oli kuitenkin huomattavasti huonompi kuin aivan hotellimme nurkalla sijaitseva. Nimittäin radat oli valettu betoniin ja varmaankaan kukaan ei ollut muistanut käyttää vatupassia, sillä rata vietti milloin mihinkin suuntaan. Tokihan tämä loi peliin hieman lisähaastetta. Lisähaastetta peliin toi myös kuvassa näkyvä vesieste, josta Marko vain kerran kaiveli minun palloani.

Kuuden aikaam olimme valmiita. Kävelimme viereiseen Bora Bora baariin zoomailemaan tilannetta ja juomaan vähän jotain virkistävää. Meillä oli tarkoituksena mennä länsipäähän rantakatua syömään. Aikaa päivälliseen oli vielä kaksi tuntia (syömään ei saa mennä ennen auringonlaskua). Meillä oli kolme vaihtoehtoa. 1. Mennä aikaisemmin syömään. 2. Ottaa taksi vanhaan kaupunkiin ja syödä siellä. 3. Kävellä vanhaan kaupunkiin ja syödä siellä. Valitsimme vaihtoehdon numero kolme.

Vanhaan kaupunkiin kävellessämme poikkesimme apteekkiin. Olen jo kahdesti käynyt roikkumassa tuon apteekin oven kahvassa, sillä halusin ostaa Korresin hajuvettä ja olin niitä siellä nähnyt. Aina olin väärään aikaan oven takana ja apteekin väki oli viettämässä siestaa. Nyt onnisti! Sain hajuveteni ja lisäksi pari pulloa shampoota, jota ostin viime kesänäkin ja se on osoittautunut hyväksi hiuksilleni.

Kauppoja kierrellen valuimme hitaan varmasti kohti Cul de sacia. Mittari näytti vielä seitsemän aikaan 34 astetta lämmintä. Cul de Sacissa nautimme viiniä ja pohdimme vaihtoehtoja illallista varten.

Meillä oli vanhassa kaupungissa kolme eri paikkaa, jotka halusimme käydä katsastamassa. Ensimmäisenä kävelimme Raki ba Rakin luo. Se oli tyhjä. Se ei koskaan ole hyvä merkki, sillä oli kuitenkin illallisaika parhaimmillaan. Seuraavaksi valuimme sivukadulle Sokaki Lemon Gardenin eteen. Muutama ihminen istumassa, mutta hintoja tutkittuamme, totesimme paikan kalliiksi. Viimeisemmäksi kipusimme Fortezzan juurelle katsomaan Vassilis ravintolaan, joka mainostaa itseään Meze Schoolina ja siellä on arvostettu keittiömestari. Tiesimme paikan olevan hinnakkaampi, mutta emme löytänett ruokalistalta miellyttävää ruokaa. Päätimme kävellä Domeen hotellimme viereen, sillä siellä olimme saaneet erinomaista ruokaa ja oli tarkoitus käydä siellä vielä kerran lomamme aikana.

Domessa oli jälleen todella täyttä. Saimme pöydän ravintolan sisätiloista. Talo tarjosi alkuun valkosipulileipäsiä. Emme tilanneet tällä kertaa muita alkuruokia. Marko söi jauhelihapihvin kermakastikkeella ja itse valitsin kanasouvlakin. Erinomaisia molemmat. Lisäksi otimme puoli litraa talon valkoviiniä ja pullon vettä. Hintaa päivälliselle tuli 30,20 euroa. Dome on selvästi kalliimmi kuin rantakadun muut ns. ”turistitavernat”. Se on kuitenkin laadukas, ruoka on hyvää, palvelu moitteetonta ja nopeaa.

Päivällisen jälkeen koimme tarvitsevamme vielä yömyssyt, joten pyyhälsimme Entasikseen katselemaan sisäänheittäjän pullonviskontaa ja nauttimaan mojitosta ja tequila sunrisesta.

Mainittakoon vielä loppukaneettina, että kiitos kaikkien mutkien, tuli tänään taaperrettua 15 kilometria ja yli 20 000 askelta. Huomenna en kävele metriäkään rantalipokkailla, eivät ehkä olleet paras valinta tämän päivän kävelykierrokselle.