Päivä 4 - Viimeisiä viedään

22.5.2022

Alkaa olla viimeiset päivät Tallinnassa tällä kertaa. Ehkä mennään samalla kaavalla eli ruokaa, juomaa ja muuta.

Marko & Outi

Huomenta vaan. 

Eihän tästä nukkumisesta omalla kohdalla tule oikein mitään tässä hotellissa. 

Yläkerran väki on päättänyt kävellä maratonia ja sehän kuuluu. Vessassa ollessani luulin että he kävelee jo meidän huoneen sisällä. 

Josko tästä kohta kunhan aamupala alkaa ja jaksaa niin lähtee sinne suuntaan. 

Marko

Joku oli kuullut minun mietteet. Tänä aamuna oli mustaa leipää!

Marko

Toinen yritys Rostin pullien perään epäonnistui. Ne oli kiinni sunnuntaina! Ehkä huomisaamuna!

No. Viru keskuksen Reval cafeen sitten kun täällä on vielä pari kauppaa…

Marko

Kahlattiin läpi koko Kaubamaja. Oli kyllä valtavan kokoinen, ei ollu kumpikaan aikaisemmin siellä käyty. Paljon olisi saanut rahaa menemään, sillä merkkivaatteita ja tuotteita oli tarjolla. Pysyimme kuitenkin budjetin rajoissa ja tyydyimme katselemaan. 
 

Kauppojen jälkeen pyyhälsimme vanhan kaupungin läpi suuntama Balti jaam. Matkalla pysähdyimme Karu talu schokolaadiin ostamaan käsintehtyä vegaanista suklaata. Aivan mahtava paikka! Käyn siellä aina Tallinnassa käydessä. Putiikki oli sattumalta auki, sillä yleensä se on kiinni sunnuntaisin ja maanantaisin. En nimittäin eilen muistanut käydä ostamassa suklaata. 
 

Lounasta otimme kahdesta paikasta. Marko nautti burgerin WLND juustoburgerin ja minä söin täysin vegaanisen smashburgerin Vegmachinesta. En pysty sanomaan oliko eilen vai tänään parasta ruokaa lounaalla. Mutta tämä oli heittämällä paras syömäni hampurilainen. Suosittelen isolla sydämellä!

Kävimme vielä hakemassa jälkiruuaksi minipannareita ja kahvia. Kyllä kelpasi. Ihania makuja! Ja edullista!

Outi

Pitihän se edes yksi drinkki tälle matkaa juoda. 

Marko

Ruokapaikan etsiminen tuotti päänvaivaa. Meillä oli varaus F-hooneeseen, mutta alkoi tuntumaan, että halutaan jotakin muuta. Vaati muutaman kaljan, aggressiivista googlailua, sekä Tripadvisorin selailua, että mieluisa paikka löytyi. Suuntasimme Telliskivelle St. Vitus ravintolaan. 
 
Paikassa oli erinomainen hanavalikoima, sekä todella hyvää ja edullista ruokaa. Alkuun otettiin juustopalloja ja jalapenopoppersseja. Minä söin tofulla täytettyä fajitaa ja Marko mac ’n’ cheesea. 
 
Ainoat pyyhkeet tuli paikalle teevedestä. Tilasin jasminteetä ja vesi oli keitetty! Voitetteko kuvitella! 
 
Matkat taitettiin kätevästi Boltilla, joka on vähän kuin über. Toimii näpppärästi ja ei maksa montaa euroa. 

Outi

Ruokailemasta tultiin hotellille pakkaamaan tavaroiden kanssa tetristä. Meillähän on kaksi matkalaukkua, mutta koska aina on pari muuttujaa, niinkuin tälläkin kertaa. Menemme kotiin kummi-sedän kyydissä ja koska tilaa ei autossa ole tolkuttomasti, niin laukut laitetaan sisäkkäin. 
 
Hotellista on vielä sanottava, että en tule takaisin. Seinät ovat paperia. Kaikki äänet kuuluvat naapurista ja käytävältä. Hotellin baarista kuuluu myös järkyttävä jumputus. Lattiat narisevat ja myös tämä kuuluu huoneisiin. Kukaan ei puhu englantia ja alkeellisimmatkin käytöstavat puuttuvat. Esimerkkinä tervehtiminen. Hotellissa tuntui olevan asiakkaina runsaasti venäjää puhuvia, sekä saksalaisia. Halpahan tämä oli, mutta siinä olivatkin sitten positiiviset puolet. 

Outi
© Auringon alla 2022