Ihana, ihana Kreikka

Syyskuussa on jälleen tiedossa kesäloma. Tietenkin matka on varattuna Kreikkaan – tarkemmin sanottuna Kosille. Tämä on ensimmäinen kerta ikinä, kun matkustetaan samaan paikkaan uudelleen heti seuraavana vuonna. Minulla oli kuitenkin sellainen tunne jo viime kesänä Kosilla, että tänne on tultava heti uudelleen. Tiedän monia, jotka ovat haksahtaneet yhteen tiettyyn paikkaan. Toiset menevät aina Kanarialle samaan paikkaan, toiset menevät samalle saarelle Kreikassa kerta toisensa jälkeen. Rehellisesti sanottuna olen aina ihmetellyt näitä ihmisiä. Olen miettinyt, että mitä ”annettavaa” samalla kohteella voi olla vuosi toisensa jälkeen. Viime kesänä juttelimme hotelissamme muutaman ihmisen kanssa, jotka olivat vannoutuneita Kosin kävijöitä. Eräs nainen kertoi käyneensä Kosille yli 40 kertaa ja eräs mies kertoi, että matkoja Kosin saarelle oli kertynyt jo yli 60. Tällä kertaa en ihmetellyt lainkaan näitä käyntimääriä. Olenkohan minäkin nyt löytänyt sen paikan, johon haluan aina palata uudelleen?

Kos valikoitui siis jo viime vuonna uudelleen käynti kohteeksi. Osittain siihen vaikutti se, että minulla jäi monta sellaista paikkaa näkemättä ja kokematta, joita olin suunnitellut. Tämä johtui Kosilla viime kesänä sattuneesta isosta maanjäristyksestä, jonka takia esimerkiksi monet historialliset kohteet olivat suljettuina. Toivonkin, että tämä vuonna nämä ovat jo avanneet ovensa ja pääsen tutustumaan kohteisiin. Viime vuonna käymättä jäivät arkeologinen museo, kaupungin linnoitus ja Casa Romana. Lisäksi kaupungin suuri kirkko oli myös suljettuna. Kovasti kiinnostaisi myös tutustua saaren läntiseen päähän, jonne emme viime vuonna selvinneet ollenkaan. Hippokrateen museo oli myös suljettuna, kun sinne yritimme pyörinemme suunnata. Ehkäpä onnistaa paremmin tänä vuonna!

Kosilla minua viehätti myös se, ettei se ole pelkästään turisti kohde. Toki sesonkina turisteja on massoittain kaupungilla, mutta siellä on myös paikalliset sulassa sovussa. Kaupunki on melko suuri Kreikan saariston mittapuulla, sillä kaupungissa on noin 30 000 vakituista asukasta. Siellä on siis mahdollista nähdä tavallisten paikallisten elämää. Muutamien paikallisten kanssa juttelinkin lomani aikana ja toivonkin tapaavani heidät uudelleen tänä vuonna. Esimerkiksi kissoja hoitanut vanha pappa jäi mieleeni varmasti ikuisesti. Samoin lempibaarimme Kantounin eräs tarjoilija, joka tuumasi meille, että näemme varmasti ensi vuonna uudelleenkin. Silloin minua hieman huvitti hänen ajatuksensa. Mikäli hän on edelleen töissä samassa paikassa, niin täytyy kertoa hänelle, että hän oli oikeassa.

Tietenkin odotan myös Apollomatkojen Anna opasta. Laitoinkin talvella jo viestiä Apollomatkoille, että onhan Anna vielä heillä kohdeoppaana. Silloin ei vielä oltu tehty rekryjä kesää varten, mutta minulle vastattiin. että se on todennäköistä, sillä Anna kuitenkin asuu Kosin saarella. Anna on ollut ehdottomasti mukavin ja vilpittömin opas, jonka olemme Kreikan lomiemme aikana tavanneet. Arvostan suuresti sitä, että hänellä oli aina aikaa minun kysymyksilleni. Sain häneltä paljon sellaista tietoa paikallisten elämästä, mitä en varmasti muuten olisi saanut.

Tänä vuonna siis mennään jälleen Kosille, ensi vuonna sitten jonnekin muualle Kreikkaan. Marko nimittäin ilmoitti jo matkaa varatessa, että kolmatta vuotta putkeen ei mennä samaan paikkaan. Tosin olen melko varma, että palaamme silti Kosille vielä tämänkin vuoden jälkeen, vaikkakin ei varmasti ihan heti.  Lomafiilistelyt alkavat ottaa jo tuulta purjeisiin ja odottaminen meinaa ajoittain olla sietämätöntä. Eikös sitä kuitenkin niin sanota, että hyvää kannattaa odottaa?