Päivä 10 - Viiniä, yrttejä ja oliiviöljyä

12.9.2017

Tälle päivälle meillä oli varattuna retki. Heräilimme seitsemän jälkeen ja suunnistimme aamiaiselle hotellin aamiaishuoneeseen. Meillä oli niin runsaasti aikaa, että ehdimme vielä käydä hetken lueskelemassa hotellihuoneessa ennen retkelle lähtöä. Varasimme retken jo ensimmäisen viikon...

Outi

Tämän matkapäivän sisältö on tuotu vanhasta blogista. Joten tämä voi näyttää hieman hassulta verrattuna uusimpiin matkapäiviin verrattuna.

Tälle päivälle meillä oli varattuna retki. Heräilimme seitsemän jälkeen ja suunnistimme aamiaiselle hotellin aamiaishuoneeseen. Meillä oli niin runsaasti aikaa, että ehdimme vielä käydä hetken lueskelemassa hotellihuoneessa ennen retkelle lähtöä. Varasimme retken jo ensimmäisen viikon alussa. Retkellä oli tarkoitus tutustua saaren paikallisiin tuotteisiin, eli oliiviöljyyn ja viiniin ja viimeisenä olisi pysähdys Zian kylässä.

Kävelimme hotellimme lähellä olevalle delfiiniaukiolle, josta bussin oli määrä noutaa meidät vartin yli yhdeksän. Opas kuitenkin soitti kaksikymmentä yli yhdeksän, että bussi on jumissa, koska joku on pysäköinyt autonsa keskelle tietä ja heidän on pakko löytää kuljettaja, jotta pääsevät ohittamaan tämän auton. Lopulta bussi saapui melkein puoli tuntia myöhässä. Tilannetta selvittämään oli tarvittu poliisiakin ja lopulta bussi oli päässyt eteenpäin ahdingostaan. Retki saattoi siis alkaa.

Ensimmäinen pysähdyksemme oli oliivi öljypuristamo. Meitä potkaisi onni, sillä retkellä oli meidän lisäksemme vain kaksi muuta suomalaista, joten saimme aikalailla privaattia opastusta. Oliiviöljypuristamolla tutustuimme öljynpuristukseen. Siellä tehtiin vain kylmäpuristettua oliiviöljyä. Kreikkalaiset säätävät lämmön 34 asteeseen, kun italialaiset ja espanjalaiset käyttävät 28 astetta. Kreikkalaiset juovat oliiviöljyä – siis ihan kirjaimellisesti. Sitä kuluu nimittäin yli 50 litraa per henki vuodessa. Yhteen kiloon öljyä tarvitaan viisi kiloa oliiveja. Kreikkalaisessa öljyssä on mukana myös oliivien kivien öljyä, joka tekee siitä mineraalipitoisempaa kuin muista oliiviöljyistä. Oliivit kypsyvät loka-marraskuussa ja silloin täällä on aina suuret juhlat. Koko perhe osallistuu oliivien keräämiseen ja siihen otetaan mukaan myös kaikki ystävät ja tuttavat. Monet kausityöläiset jäävät myös työskentelemään oliivisesongin ajaksi. Kosin  saarella on paljon arkeologiaa hautautuneena maahan ja niitä ei olla kaivettu esiin. Näille alueille ei saa rakentaa mitään, mutta valtio antaa kaupunkilaisten istuttaa näille alueille oliivipuita. Tapana on kummilapselle istuttaa muutama puu hänen syntyessään, sillä oliipuu alkaa tuottaa oliiveja 10-15 vuoden ikäisenä ja tällöin kummilasta voidaan auttaa taloudellisesti näillä oliiveilla.

Oliiviöljytehtaalta tarttui mukaan tietenkin öljyä ja sitten ostin myös purkillisen tomaattihilloa. Se kuulostaa oudolta, mutta paikalliset syövät sitä esimerkiksi jogurtin kanssa. Kreikkalaisille on hyvin tärkeää tietää, missä ruoka on valmistettu ja miten, joten he suosivat paljon oman maan antimia. Äidit esimerkiksi lähettävät ruokaa mantereella opiskeleville lapsilleen täältä käsin. Tästä syystä Kreikassa ei esimerkiksi ole valmisruokia kaupoissa juurikaan, sillä kukaan ei syö niitä. (Tästäpä voisi ottaa oppia muutkin kansakunnat.)

Oliivitilalta menimme suoraan yhdelle Kosin suurimmista viinitiloista Haziemmanouliksen viinitilalle. Viinitila on menestynyt kansainvälisestikin ja saanut useita palkintoja. Viineillä ei ole luomusertifikaatteja, koska sellaisen hankkiminen maksaisi niin paljon. Kuitenkin rypäleet ovat viljelty luonnonmukaisesti, sillä ainoa uhka rypäleille on merivesi tällä alueella – mitään torjunta-aineita ei käytetä. Viinit ovat myös vegaanisia, sillä niidne kirjastukseen ei käytetä kananmunaa tai kalaa – tämän tarkistin itse. Saimme tilalla syödä rypäleitä suoraan pensaista, sekä tietenkin maistaa erilaisia viinejä ja tutustua viinin tuotantoon. Osa viineistä kypsytään pelkästään tankeissa, mutta parhaimmat viinit kypsytetään ranskalaisissa tammitynnyreissä. Yksi tynnyri maksaa noin tuhat euroa ja sitä voi käyttää korkeintaa viisi kertaa, koska sen jälkeen siihen alkaa tulla makua edellisestä viinistä. Tynnyrit menevät kuitenkin kiertoon, sillä pienemmät tilat käyttävät näytä tynnerejä pidempään, joistakin tehdään kuulemma kukkaruukkuja….

Tilalla oli myynnissä kahta valkoviiniä, kahta punaviinia, roseeta (joka on muuten kreikkalaisille aivan uusi tuote), kahta punaviiniä ja makeaa jälkiruokaviiniä, joka on tehty auringon kuivaamista rypäleitä (hyi yök). Me ostimme kotiinviemisiksi kaksi valkoviinipulloa ja punaviinipullo. En tiedä mitenkä näitä raaskii ikinä juoda. Viinit olivat 8-10 euron väliltä, eli eivät siis mitään bulkkikamaa tämän maan viinihinnoilla.

Viinitilalta ajeltiin Zian vuoristokylään. Kylä sijaitsee 450-500 metriä merenpinnan yläpuolella ja tie sinne oli melko perinteinen kreikkalainen vuoristotie. Hieman meinasi hiki tulla, kun toinen bussi tuli vastaa. Zian kylässä on paljon yrttien kerääjiä ja he myyvät omia keräämiään ja kuivattamiaan yrttejä. Hieman on kuitenkin Kreikan talouden ahdinko tähän vaikuttanut, nimittäin osa yrttien kerääjistä ei voi enää tehdä tätä työtä, sillä heidän olisi pitänyt maksaa 4000 euron ennakkovero ennen kauden alkua. Tällaisia rahoja täällä ei ihmisillä ole, joten he jäivät työttömiksi. Usein nämä yrttien kerääjät ovat olleet vanhoja leskirouvia, jotka ovat näin toimeentulonsa turvanneet. Kreikassa ei muuten ole minkäänlaista sosiaaliturvaa, että jos sairastut tai jäät työttömäksi auttavat sinua sukulaiset ja ystävät. Monesti kerätään kolehtia, että saadaan läheisen sairaus hoidettua. Palkat ovat keskimäärin 600-1000 euroa kuussa ja kun tätä hintatasoa täällä kaupoissa katselee, niin tuntuu käsittämättömältä, kuinka nämä ihmiset tulevat toimeen. Monen asian suhteen ollaan kuitenkin omavaraisia, kuten juurikin se oliiviöljy ja monet kaupunkilaiset pitävät kanakommuuneja. Hankitaan yhdessä kanat ja sovitaan, että kuka kerää munat minäkin päivänä. Oppaamme Anna on kertonut niin paljon meille kreikkalaisten ihmisten elämästä, että uppoutuisin hänen kanssaan keskusteluihin vaikka kuinka pitkäksi aikaa.

Zian kylässä maistelimme ensimmäiseksi paikallista Kanelada juomaa, sekä kanelinmakuista ouzoa ja mantelijuomaa. Kreikkalaiset uskovat edelleen pitkälti vaihtoehtoiseen lääketieteeseen ja esimerkiksi kanelada juoman uskotaan antavan voimaa ja virkistävän. Erilaisia yrttejä käytetään sairauksien hoidossa ja erilaisten vaivojen helpottamiseksi. Jopa lääkärit määrätessään lääkkeitä saattavat kirjoittaa reseptin alalaitaan ohjeen käyttää jotain tiettyä yrttiä helpottamaan oloa. Esimerkiksi diktamos oreganoa suositellaan vatsavaivoihin aina vauvasta vaariin. Sillä hoidetaan jopa lasten koliikkia. Rosmariini taas puhdistaa elimistöä myrkyistä ja salvia alentaa verenkolesterolia. Liekkö näillä yrteillä oikeasti jotakin taikaa, sillä kreikkalaiset elävät vanhoiksi? Tavallista oreganoa voi myös ripustaa oven kahvaan sinkkunaisena, niin pysyvät pahat miehet loitolla – kuulemma loitolla voi pysyä samalla myös hyvätkin miehet…

Seuraavaksi Zian kylässä oli tarjolla oppia siitä, kuinka tehdään täydellistä moussakaa. Muuten ihan hyvä, mutta muori unohti moussakasta Mustan Koskenlaskijan….

Moussakanäytöksen jälkeen lähdimme Anna-oppaan kanssa pienellä kävelyllä kylässä ja hän kertoili kyläläisten elämästä ja elosta Kreikassa ylipäätään. Kävimme pienessä kappelissa, jossa oli paljon votiiveja, eli sellaisia pieniä hopeisia ja kultaisia kortteja, joissa oli eri ruumiinosia. Näiden avulla rukoiltiin Jumalalta apua lähimmäisen voivoihin. Kun vaiva paranee, kerrotaan asiasta papille ja pappi poistaa votiivin alttarilta. Käytetyistä votiiveista sulatetaan metallia ikoneihin ja esimerkiksi kynttilänjalkoihin. Samalla tuli kysäistyä hieman erilaisten juhlien viettämisestä. Opas kertoi, että hän  tyttärensä kastajaisissa oli ollut 400 vieresta ja häissä 700 vierasta. Ja nämä siis olivat molemmat pienet juhlat. Täällä ei kuitenkaan ole tapana hankkia lahjoja, vaan vieraat antavat 10-15 euroa, joilla katetaan juhlien kuluja.

Meillä oli vielä kävelykierroksen jälkeen aikaa maleksia pitkin Zian kujia keskenämme. Kävimme ostamassa yrttejä kahdestakin eripaikasta, sekä katselimme hieman ympärillemme. Takaisin Kosin kaupunkiin lähdimme noin puoli kahden aikaan.

Suuntasimme bussilta suoraan syömään lounasta G-Plazaan. Tällä kertaa nautiskelimme pizzasta ja pastasta. Alkoi olla jo melkoinen nälkä, sillä aamulla oltiin kuitenkin syöty seitsemän jälkeen aamiaista. Lounaan jälkeen mentiin hotellille suihkuun ja hetkeksi elpymään polttavan auringon alta. Tänäänkin on lämmintä riittänyt 36 asteen verran. Täällä on kuulemma ennätyslämmin syyskuu.

Illansuussa suuntasimme kohti toria ja kävimme kauppahallissa jälleen haahuilemassa. Minusta se on aivan ihan paikka ja siellä on mukava katsella tavaroita ja tuotteita. Siitä kävelimme juomaan lasilliset Kantouniin. Kantounissa myös kirjoittelimme kortit (kas kun ei jäänyt viimeiseen iltaan, kuten yleensä) ja pelasimme hieman korttia.

Illalliselle suuntasimme Alla ki Allaan. Otimme alkuun uudestaan sitä ihanaa fetaa ouzo-hunajakastikkeella. Marko otti pääruuaksi kanavartaan. Minä tilasin meze annoksia, sillä heillä ei ole varsinaisesti kasvisruokaa listalla. Otin melinozalataa, täytettyä herkkusieniä ja perunoita. Perunat olisi kyllä voinut jättää tilaamatta, sillä ruokaa oli ihan kamalasti. Emme mitenkään jaksaneet syödä kaikkea. Marko harmitteli, etten syö lihaa, sillä hänen pääruuastaan olisi tosiassiassa kaksi ihmistä saanut mahansa täyteen. Jälkiruuaksi talo tarjosi palaset kakkua vaniljajäätelön kera. Täydellä mahalla olikin hirmuisen kiva jolkotella takaisin hotellille.

Matkalla oli kuitenkin pysähdyttyvä ottamaan kuvia satamasta iltavalaistuksessa.

© Auringon alla 2022