Päivä 5 - Pyöräretki kuumille lähteille

7.9.2017

Eilen tapasimme siis opasta hotellimme aulassa ja samalla teimme suunnitelmat loppuviikoksi. Otimme nimittäin pyörät vuokralle viideksi päiväksi. Vuokrasimme pyörät Hot Bikes nimiseltä yritykseltä, joka on Apollomatkojen yhteistyökumppani tällä saarella. Opas kertoi kyllä, että saattaisimme...

Outi

Tämän matkapäivän sisältö on tuotu vanhasta blogista. Joten tämä voi näyttää hieman hassulta verrattuna uusimpiin matkapäiviin verrattuna.

Eilen tapasimme siis opasta hotellimme aulassa ja samalla teimme suunnitelmat loppuviikoksi. Otimme nimittäin pyörät vuokralle viideksi päiväksi. Vuokrasimme pyörät Hot Bikes nimiseltä yritykseltä, joka on Apollomatkojen yhteistyökumppani tällä saarella. Opas kertoi kyllä, että saattaisimme saada pyörämme halvemmalta joltakin muulta yritykseltä, mutta Hot Bikesilla on tiepalvelu. Se siis tarkoittaa sitä, että mikäli pyörämme rikkoontuvat, kumi puhkeaa, ketjut katkevat jne, jossakin perähikiällä, niin he tulevat puhelun saatuaan auttamaan. He joko tuovat uudet pyörät tilalle tai hakvat meidät ja pyörät pois tien poskesta. Tämä kuulosti meistä erinomaiselta palvelulta. Toinen juttu, mitä tällä firmalla oli saatavilla, olivat kypärät.

Aamu kuitenkin alkoi ihan ensin aamupalalla. Menimme jälleen aamiaiselle hotellin aulaan, sillä olimme sopineet kymmeneksi noudon pyörävuokraamoon. Aamiainen oli lähes tulkoon samanlainen kuin aikaisimpinakin aamuina, mutta hedelmät oli hieman muuttuneet. Minua varten hotellin emäntä järjesti vegaanista päärynäkakkua. Oli muuten ihan tosi herkkua.

Olimme siinä uskossa, että kymmeneltä meitä tullaan hakemaan pyörävuokraamolle. Kymmenen aikaan kuitenkin Hot Bikesin auto kaartoi hotellin edustalle ja mies nosti lava auton kyydistä kaksi pyörää meille. No kävihän tämä toki näinkin! Mies ystävällisesti laittoi kaikki säädöt kohdilleen pyöriin ja neuvoi lukkojen toimitaperiaatteen. Kypäriä hänellä ei kuitenkaan ollut mukana, sillä hän ei tiennyt kypäräasiasta mitään. Mies lupasi kuitenkin ystävällisesti toimittaa meille kypärät hotellin aulaan vielä saman päivän aikana. Polkupyörien vuokra ei todellakaan päätä huimannut, sillä maksoimme 44 euroa kahdesta pyörästä viidelle päivälle.

Me emme kuitenkaan antaneet kypärien puutteen pidätellä itseämme. Vaikkakin olen itse sitä mieltä, että se on yksi halvimmista henkivakuutuksista, mitä polkupyöräilijä voi itselleen suoda. Pelottikin pikkuisen, sillä täällä liikenne on hieman eri sorttia, kuin mihin kotona on totuttu. Onneksi kuitenkin Kosin kaupungissa on hyvät oikeat pyörätiet, ettemme ihan autojen joukossa joutuneet puikkelehtimaan.

Alkuperäinen suunnitelma oli pyöräillä Psalidin kylään. Kylään on Kosin keskustasta matkaa noin nelisen kilometriä. Psalidi jatkuu käytännössä suoraan siitä, mihin Kosin kaupunki loppuu. Pyöräilimmekin Psalidiin ja bongasimme sieltä Hot Bikesin pyörävuokraamon ja saman miehen, joka oli aamulla tuonut pyörät. Hän viittoikin meitä käymään liikkeessä ja antoi meille pakasta vedetyt kypärät. Ei varmaan kovin moni turisti ollut niitä kaipaillut. Itse asiassa en ole kenenkään päässä vielä kypärää nähnyt. Mies antoi meille vielä kartan ja neuvoi kuinka pääsisimme Thermsiin, eli kuumille lähteille. Sinne siis!

Matkaa Thermissiin on Kosin kaupungista noin 12 kilometriä. Suurimmaksi osaksi matka on tasaista, mutta aivan Thermisin ulkopuolella on pitkä mäki – se ei ole kovin jyrkkä, mutta kestää ikuisuuden. Matkalla Thermssiin pysähdyimme Agias Fokas nimiseen kylään. Näimme kadun varressa pienen minimarketin, jonka ulkopuolella oli muutamia pöytiä. Ostimme lisää vettä (meidän siis ei todellakaan pitänyt lähteä näin kauaksi) ja joimme samalla limut katsellessamme ihania maisemia. Äkkäsimme myös muutama vuohen tienposkesta. Matka jatkui siis kohti Thermsia.

Marko kerkesi juuri huutaa perästäni, että varo sitten vuohia (Rethymnonissa piti autolla niitä väistellä)! Vain muutaman kymmenen metrin päässä olikin vuohilauma tien poskessa, eivätkä ne välittäneet tuon taivaallista ohi ajavista autoista tai pyöräilijöistä. Muutaman kerran pysähdyimme vesitauoille levikkeille ja ottamaan valokuvia.

Vihdoin Therms oli edessämme. Jätimme pyörät parkkiin levikkeelle, sillä lähteille mennäkseen oli ensin kavuttava melkoinen hiekkamäki alaspäin. Huonojalkaisen tai huonokuntoisen yksilön on ehkä parempi jäädä katselemaan maisemia ylhäältä päin. Thermisille vievän polun vieressä oli myös viranomaisten varoitus, että kulkeminen on omalla vastuulla maanvyörymien vuoksi. Lisäksi kuumat lähteet Thermsissä ovat tulivuoriperäisiä ja täällä on tosiaan ollut jatkuvasti järistyksiä sen ison jälkeen.

Alas päästyämme näimme ensimmäisenä yhden tavernan ja hieman kauempana kaistaleen rantaa, sekä tietenkin sen kuuman lähteen. Olimme liikkeellä aamupäivästä, mutta siltä lähteessä istui jo aika paljon ihmisiä. Meillä ei ollut tarkoitus mennä lähteeseen, mutta pitihän sitä vettä kokeilla tietenkin. Ainakaan se ei ollut vilvoittavaa, sillä vesi oli jopa kuumaa! Lähteen ympärillä myös haisi aivan hirveälle, johtuen maan sisältä tulevasti tulivuoren rikkikaasusta.

Aikamme taivasteltuamme lähdimme kiipeämään ylöspäin. Mahdollisuus olisi myös ollut aasiajeluun ylöspäin mennessä. Tyydyimme kuitenkin omiin jalkoihimme.

Edessä oli vielä melkoinen ylämäki pyörän kanssa ja monta kilometriä ennen Kosin kaupunkia. Ylämäen selätettyämme ajattelimme, että loppumatkahan käy leikiten. Väärin. Nimittäin oli aivan järkyttävä vastatuuli ja polkea sai ihan tosiaan, että pääsi eteenpäin tasaista tietä pitkin. Aika monta juomataukoa myöhemmin pääsimme kuitenkin takaisin Kosin kaupunkiin.

Kello oli huomaamatta hiipinyt jo aika pitkälle iltapäivään ja suuntasimme samalla reissulla lounaalle. Menimme Gyros Squarelle syömään gyros pitat – Markolle kanalla ja minulle halloumilla.

Syötyämme hurautimme vielä keskustan ulkopuolelle isoon markettiin tekemään hieman ostoksia, sillä hinnat ovat siellä niin paljon edullisemmat ja pyörällä vielä pääsi niin reippaasti liikkumaankin. Kokonaisuudessaan pyöräretkemme oli noin 26 kilometriä pitkä.

Hotellilla nakkasimme pyörät parkkiin ja suorimme suihkuun. Suihkun jälkeen oli mukava elpyä ilmastoidussa huoneessa muutama tunti lukien ja bloggaillen. Valmistauduimme myös lähtemään katselemaan kaupungin menoa. Pohdimme, että minnekkä olisi mukava mennä istuksimaan. Hylkäsimme rannan tuntuman, sillä tuuli oli edelleen melko navakkaa. Menimme vanhalle agoralla siihen samaan naisten pyörittämään paikkaan, jossa vierailimme ensimmäisenä päivänä. Marko päätti nauttia lasillisen ouzoa ja minä tilasin kotitekoista kanelimehua.

Siinä istuskellessamme huomasin, että vanha mies, joka ruokki kissoja oli taas tullut kissojen luokse. Hänellä on aukion penkkien vieressä olevan pensaikon päällä keräyslipas, johon voi käydä laittamassa rahaa osallistuakseen kissojen kuluihin. Olin jutellut aiheesta oppaan kanssa ja hän kertoi tämän lippaan olevan luotettava. Kaivelinkin omaani (ja Markonkin) kukkaroa ja lähdin viemään rahoja miehelle. Jäin hetkeksi juttelemaan tämän miehen kanssa (vanhat papat ja kissat – suuret heikkouteni). Mies puhui todella hyvää englantia. Hän kertoi 20 vuotta ruokkineensa kissoja ja hänellä on 28 eri ruokintapaikkaa ja arviolta 400-500 kissaa, joita hän hoitaa. Hän maksaa ruuat omasta pienestä eläkkeestään ja rahoista joita saa lahjoituksena. Mies kertoi työskennelleensä insinöörikoulussa opettajana, joka selittikin hänen erinomaisen kielitaitonsa. Mies kertoi, että kreikkalaiset eivät juuri välitä näistä katukissoista ja hän välittää ja haluaa niitä auttaa. Hän kertoi kuinka viime talvi oli ollut vaikea – kahdella kissalla oli ollut keuhkokuume ja hän oli hoitanut ne eläinlääkäriin saamaan apua. Mies ehti sivussa haukkua myös Kreikan hallituksen ja erilaiset leikkaukset mm. koskien eläkkeitä. Mies kertoi, että hän yrittää itse tulla toimeen mahdollisimman pienellä, että jää enemmän rahaa kissojen hoitamiseen. En kertakaikkiaan voinut jäädä kuuntelemaan kovin pitkäksi aikaa, sillä itku meinasi olla monta kertaa hyvin lähellä. Mies toivoi vielä kun olin lähdössä, että joku jatkaisi hänen työtään, kun hänestä joskus ei enää ole sitä hoitamaan. Aion kyllä käydä toisenkin kerran antamassa rahaa tähän keräykseen, se ei ole minulta niin paljon pois. Olen nähnyt kaupungilla myös muutamia muita eläinten avuksi olevia keräyslippaita ja keskustelin niistäkin oppaan kanssa. Hän hertoi, että ne ovat myös oikeita järjestöjä ja rahat oikeasti käytetään eläinten hoitamiseen. Eniten minua kuitenkin kosketti tämä yksinäinen pappa, kuin kasvoton järjestö.

Agoralla kävimme myös uudelleen kauppahallissa katselemassa vähän virkeämmillä silmillä. Sieltä löytyikin monta asiaa, joita voi harkita kotiin tuliaisiksi.  Jatkoimme matkaamme kohti Kantounia, sillä tiesimme, että sinne ei niin kävisi tuuli. Istuimme alas muutamien juomien ajaksi, ennen kuin oli aika siirtyä illalliselle.

Illallistavernaksi olimme valinneet Olympiadan, koska siellä soitetaan keskiviikkoisin elävää musiikkia. Anna-opas kertoi, että omistajan kaverit tulevat aina keskiviikkoisin soittamaan kreikkalaista musiikkia ja laulamaan. Niin oli nytkin. Taverna oli jo melko täysi meidän sinne mennessämme, mutta pian huomasimme sen olevan ääriään myöten täynnä. Paikalla oli melko paljon myös paikallisia ihmisiä. Ongelmana oli vain se, että ravintolalla oli vain yksi tarjoilija, joka säntäile edestakaisin kuin kumipallo. Välillä keittöstä tuli toinen mies hänen avukseen. Ruoka tuli kuitenkin nopeasti tästä huolimatta. Otimme alkuun tsatsikia ja paistettua kesäkurpitsaa, joka tarjoiltiin skordalian (valkosipuli-perunatahna) kanssa. Marko söi pääruuaksi pastitsiota ja minä otin voipapuja tomaattikastikkeessa. Pyysin saada lisäkkeeksi hieman riisiä, sillä perinteisesti pavut tarjoillaan pelkiltään. Jälkiruuaksi talo tarjosi meille vielä lasilliset ouzoa. Laskun saaminen täpötäydessä ravintolassa oli haaste, varsinkin yhdeltä tarjoilijalta, mutta siitäkin selvittiin ja kuunneltiin samalla kreikkalaisia lauluja.

Iltapalaksi haimme vielä jätskipallon minulle hotellin lähileipomosta. Päivä alkoi olla pulkassa ja istuskelimme hetken vielä terassilla nauttien lämpimästä yöilmasta.

© Auringon alla 2022