Päivä 7 - Lepopäivä

Koska kaksi päivää ollaan suhailtua ympäriinsä polkupyörillä, oli tänään vuorossa rantapäivä. Otimme kuitenkin pyörät allemme hotellin aamiaisen jälkeen ja suuntasimme hieman kauemmaksi muutaman kilometrin päähän rannalle. Menimme 4 Roses nimiseen rantabaariin, sillä se tarjosi asiakkailleen ilmaiset rantapedit. Aika monessa paikassa täällä näyttää olevan sama systeemi, varsinaisia maksullisia petejä ei ole näkynyt vielä juurikaan.

Asetuimme ihan rannan tuntumaan pedeillemme ja tilasimme hieman juotavaa. Minulle kanelilla ja inkiväärillä maustettua jääteetä ja Markolle tuorepuristettua appelsiinimehua.

Ranta oli baarin kohdalta melko kivikkoinen, että jos halusi hieman jalkojaan säästellä, kannatta kävellä muutama kymmenmetrinen sivummalle, josta pääsi hienoa hiekkaa pitkin mereen. Arvetenkin merivesi tuntui jäiseltä, kun ilman lämpötila oli noin 30 astetta.

Marko puuhasteli Meressä GoPron kanssa ja minä tyydyin viihdyttämään itseäni kirjan parissa. Marko kertoi nähneensä jonkin verran kaloja, ilmeisesti jotakin vähän isompaakin kalaa. Siinä kohtaa minua ei enää huvittanut mennä kalojen syötiksi mereen, vaan pysyttelin mieluusti rannan tuntumassa.

Päätimme lounastaa 4 Roses:ssa. Tilasimme salaatit ja minä halusin vielä toisen mukillisen tuota ihanaa jääteetä, tosin vadelman makuisena. Marko otti kreikkalaisen salaatin ja minulle pinaattisalaattia kreikkalaisen tuorejuuston kera. Salaattia syödessäni, löysin lautaseltani ison kaistaleen leivinpaperia. Huomautin asiasta tarjoilijalle, joka kiidatti astian heti keittöön ja pahoitteli tilannetta. Sain tilalle samanlaisen salaatin ja vielä omistajakin kävi pahoittelemassa. Kertoi kokilla olevan opissa nuoren miehen, joka oli salaatit tehnyt ja nyt kokki vihaisena hääräsi keittiössä. Kielsin olemasta vihainen, se oli vain pala paperia ja kaikille sattuu virheitä. Omistaja totesi, että taidetaan olla Suomesta, kun ollaan niin kilttejä.

Talo tarjosi meille vielä jäätelöä pahoitteluna tilanteesta. Juotiin vielä kahvit siinä jätskin kaverina. Ensin oltiin ajateltu, että jäätäisiin vielä joksikin aikaa rannalle, jotenkin ei kuitenkaan enää makaaminen huvittanut, niin lähdimme pyöräilemään takaisin kohti hotellia. Matkalla olisi ollut marina, jossa oli parkissa upeita veneitä, olisimme halunneet käydä katselemassa veneitä, mutta oli niin visusti aidattu alue, että tyydyimme vain kurkistelemaan aidan raoista.

Hotelilla oli edessä pyykinpesua. En koskaan kehtaa kantaa niin paljon vaatteita kahden viikon ajaksi mukana, että ei tarvitsisi välillä pestä pyykkiä. Nyt tosin kävi kyllä mielessä, että hotellia vastapäätä olisi ollut pesula, joka olisi veloittanut vitosen koneellisen pesemisestä… Olisi aika paljon helpommalla päässyt. Ainakaan ei olisi tarvinnut hikoilla pyykkinarun virittämisen kanssa ihan niin paljoa.

Lähdimme viiden maissa katselemaan kauppoja ja ihmisiä vanhaan kaupunkiin. Aika pian saimme seuraa, sillä tämä kyseinen koira jolkotteli kanssamme varmaan reilut puoli kilometriä. Matka olisi voinut jatkua pidempään yhdessä, mutta me poikkesimme kauppaan sisälle ja tämä fiksu otus ymmärsi, ettei hänen ole soveliasta työntyä kauppaan.

Kaupoilta menimme Kantouniin istumaan lasillisille ennen päivälliistä. Tarjoilija toi meille ison lautasellinen pientä purtavaa kiitoksena useista käynneistämme. Eipä ole tuosta paikasta mitään valittamista. Kohtuulliset hinnat, hyvä valikoima ja mukava palvelu. Kaiken lisäksi rauhallisella paikalla, mutta kuitenkin siten, että voi katsella ohi kulkevia ihmisiä.

Kantounista menimme Thaliaan syömään illallista. Tilasimme lajitelman erilaisia mezeitä. Heillä oli edelleenkin voimassa tarjous, että mikäli otamme kuusi meze-annos, talo tarjoaa seuraavat neljä annosta. No ihan kymmentä ei kyllä tilattu. Tilasimme kahdeksan annosta ja arvelimme, että tilaamme lisää, mikäli sattuu käymään niin, että jäisi vielä nälkä.

Otimme perunasalaattia, tsatsikia, kikhernepyöryköitä, kesäkurpitsapyöryköitä, juustopiiraita, Markolle lihapullia ja minulle voipapuja tomaattikastikkeessa, sekä uunissa paistettua fetaa.

Juomaksi valitsimme talon valkoviiniä puolilitraa ja ison pullon vettä. Tämä kahdeksan annosta oli meill eoikein sopiva määrä. Annokset olivat mukavan pieniä ja ei kyllä laskun loppusummakaan päätä huimannut, 26 euroa koko lysti.  Talo tarjosi vielä lasilliset ouzoa laskua odotellessa. Jos jotakin valittamista pitää sanoa, niin en ole koksaan juonut niin kamalan makuista ouzoa. Vaikkakin se kivasti meille tarjoiltiin – saatiin itse kaataa minikarahvista lasiin ja laittaa jäät.

Hotellilla istuimme vielä hetken aikaa terassilla. Muutaman minuutin jälkeen sanoin Markolle, että onkohan tuo pilvi vai mikä tuossa talon nurkalta kurkistaa. Marko totesi heti, että eivät pilvet näin matalalla liiku. Talon kulmalta alkoi työntyä valtava savupatsas, joka meni meidän takapihan puiston yli. Aika kauan meni, ennen kuin varsinainen savun haju tuli. Savun tuleminen loppui myös yhtä nopeasti kuin alkoikin, eikä meillä ole aavistustakaan mistä se oikein johtui.

Huomenna on luvassa vähän enemmän ohjelmaa – pysykäähän mukana!