Päivä 8 - Hippokrateen jalanjäljillä

10.9.2017

Tänä aamuna heräsin vahingossa jo seitsemältä. Se tietenkin tarkoitti sitä, että oltiin aika aikaisin liikkeellä. Tepastelimme ensimmäiseksi lähileipomoon hakemaan hieman särvintä aamiaiseksi. Mukaan tarttui muutamat sämpylät ja kolme pikkuruista leivosta. Aamiaisen jälkeen oli aika...

Outi

Tämän matkapäivän sisältö on tuotu vanhasta blogista. Joten tämä voi näyttää hieman hassulta verrattuna uusimpiin matkapäiviin verrattuna.

Tänä aamuna heräsin vahingossa jo seitsemältä. Se tietenkin tarkoitti sitä, että oltiin aika aikaisin liikkeellä. Tepastelimme ensimmäiseksi lähileipomoon hakemaan hieman särvintä aamiaiseksi. Mukaan tarttui muutamat sämpylät ja kolme pikkuruista leivosta.

Aamiaisen jälkeen oli aika taas hypätä fillareiden selkään. Meillä oli tällä kertaa suuntana sisämaa, sillä halusin käydä Asklepionin raunioilla. Asklepion on lääketieteen jumala kreikkalaisessa mytologiassa. Hän kunniakseen on rakennettu temppeleitä useaan paikkaan Kreikassa. Tämä Asklepionin temppeli on kuitenkin siitä erikoinen, että länsimaisen lääketieteen isän, Hippokrateen, on uskottu opettaneen ja hoitaneen sairaita tuolla alueella. Itse Rauniot ovat kuitenkin peräisin ajalta noin 100 vuotta HIppokrateen jälkeen. Asklepion sijaitsee noin neljän kilometrin päässä Kosin kaupungista ja sinne on ensimmäisen kilometrin jälkeen käytännössä pelkkää nousua. Viimeinen kilometri meni meillä 30 asteen helteessä talutushommiksi, mutta muuten nousu oli niin loivaa, että sen jaksoi kyllä hyvin tuollaisella mummomallisella pyörällä sotkea. Matkalla oli toki parit juomatauot ja samalla tuli napsittua valokuvia alhaalla olevasta Kosin kaupungista.

Asklepioniin oli kahdeksan euron suuruinen sisäänpääsy maksu. Mielestäni hinta oli melko korkea siihen nähden, että alueella oli vain muuta opaste taulu, joista pystyi lukemaan, mitä alueella oli aikoinaan sijainnut. Olisi ollut kätevää, jos olisi saanut lisäksi esimerkiksi kuulokkeet, joilla olisi voinut kuunnella opastusta nauhalta. Näimme nimittäin, että TUI:n ryhmällä oli tällaiset laitteet. Alueesta olisi saanut enemmän irti tällä tavoin. Nyt tyydyimme tutkimaan paikkoja omaan tahtiimme ja kipusimme Asklepionin päälle ihailemaan maisemia. Alue ei ole mitenkään erityisen hyvin säilynyt, ainoastaan yhdellä reunalla on pystyssä muutamasta seinästä palanen, mutta arvelen niiden olevan uudemmalta ajalta kuin 100 eaa.

Opastetauluissa oli kyllä hyvin selitetty aluetta, joka itse asiassa oli varsin laaja. Täytyy kyllä sanoa, että nykyaikaiset sairaalat ovat hurjasti kehittyneet tuolta ajalta.

Alueella oli myös Kosille tyyypilliseen tapaan hirmuisesti kissoja. Tietenkin minun oli otettava näistä pedoista kuvia. Ihmeen paljon näimme myös mehiläisiä, jolle löytyikin syy hieman myöhemmin, sillä aivan Asklepioniin johtavan tien vieressä oli mehiläisfarmi.

Asklepionista pyöräilimme Hippokrates foundationiin, joka oli tietenkin kiinni. Portissa oli iso lappu, että olemme avoinna joka päivä klo:9-18. Kuitenkaan paikalla ei ollut ketään, ei sen puoleen kyllä muita turistejakaan. Tuolla olisi ollut museo Hipporkateen elämästä ja työstä, sekä sen aikaisia lääketieteenjuttuja. Lisäksi olisi ollut puutarha, jossa viljellään samoja yrttejä, joita Hippokrates käytti lääkinnässään. Nyt jäi tuo paikka kokonaan näkemättä. Olin itseasiassa odottanut tätä museota jopa enemmän kuin noita raunioita. Harmitti ihan suunnattomasti.

Museolta pyöräilimme samaa reittiä takaisin päin Kosin kaupunkiin. Matkalla pysähdyimme Plataanin kylään. Kylä on saaren turkkilainen kylä, sillä saari on ennen vuotta 1912 kuulunut Turkille ja sen jälkeen hetken aikaa myös Italialle. Varsinkin turkkilainen kulttuuri näkyy ruuassa täällä päin monessakin ravintolassa. Osa turkkilaisista halusi jäädä asumaan Kosin saarelle saaren siirryttyä Kreikalle ja heille myönnettiin Kreikan kansalaisuus. Täällä on tehty asukkaiden vaihto turkkilaisista kreikkalaiseen noihin aikoihin (opas kertoi kyllä tarkan vuodenkin, mutta just nyt en muista sitä). Saaren historia on siis varsin monivaiheinen. Plataanin kylässä siis piipahdettiin sen verran, että juotiin limpparit pääaukiolla, ennen kuin huristeltiin takaisin Kosin keskustaan.

Ajelimme Plataanin kylästä suoraan Gyros squarelle syömään lounasta. Tilasimme yhdet pitat molemmille ja annoksen ranskalaisia jaettavaksi. Lisäksi tietenkin limua.

Veimme fillarit hotellille ja lävimme nopeasti uimassa, sillä alkoi olla jo todella kuuma. Päivä on varmaan ollut kaikkein kuumin täällä ollessamme – mittari näytti 36 astetta varjossa. Uimisen jälkeen oli aika hoitaa taas blogihommia ja samalla hieman elpyä. Saattoi olla, että nukuin reilun puolen tunnin päikkäritkin.

Viiden hujakoilla päätimme lähteä tallustelemaan rantakadulle. Osuimme paikalle Kreivin aikaan, kun päivän retkillä olleet alusket saapuivat satamaan. Mukava oli katsella ihmisten liikehdintää ja laivojen purkautumista.

Kiertelimme myös hieman kaupossa katselemassa, mutta mitään ei oikein sattunut silmään. Marko kaipaili uutta lompakkoa ja minä haluaisin kellon. Tällä menolla jäädään kyllä kumpikin ilman haluamiamme tavaroita, sillä näyttää olevan molempien standardit sen verran korkealla, ettei sopivaa löydy.

 

 

Rantakadulta menimme jo meidän vakiopaikaksi muodotuneeseen Kantouniin juomaan hieman viiniä. Ollaan aivan selvästi jo kantiksia, kun toisille hilataan juomien kanssa pöytään kipollinen pähkinöitä ja me saadaan hedelmä/leikkelelautanen. Saattoipa mukava tarjoilijamme huikata meidän lähtiessämme, että nähdäänkö huomenna. Definitely.

Meillä oli tarkoituksena mennä syömään illallista Broadway ravintolaan. Itse asiassa tämä oli jo toinen kerta, kun yritimme sinne. Tälläkin kertaa vesiperä. Ravintola on aina niin täynnä, ettei sinne sovi. Tarjoili tarjosi meille käyntikorttia ja ehdotti, että voisimme soittaa hänelle yhdeksän jälkeen, josko silloin olisi vapaata pöytää. Ei oikein sopinut tämä kuvio meidän kurniville vatsoillemme. Varasimme pöydän kuitenkin huomiseksi, että varmasti nyt ainakin kerran pääsemme kokeilemaan tuota ravintolaa. Päätimme lennosta vaihtaa illallispaikaksi Mummy’s cooking tavernan. HIeman meinasi kestää ravintolan löytäminen, sillä minun piti hieman kokeilla suunnitajan vaistojani. Täällä ei kuitenkaan tuo ruutukaava ole ihan niin selkeä – onneksi Google maps pelasti ja päästiin vihdoin oikeaan paikkaan.

Mummy’s cooking oli myös ääriään myöten täynnä. Ihmisiä jo odotteli pöytiä ennen meitä. Meitä oli kuitenkin vain kaksi ihmistä, jotenka saimma varmaan reilun viiden minuutin kuluttua pöydän. Tällä kertaa paikan omistaja Ilias oli selkeästi vaisumpi, eikä esimerkiksi tullut lainkaan suosittelemaan ruokia. Tämän kuitenkin tiesimme, sillä opas oli asiasta aikaisemmin maininnut. (Huomautuksena, että jos ikinä tulet tänne, niin mene syömään tähän ravintolaan, äläkä missään nimessä anna Iliaksen huonotuulisuuden vaikuttaa – ruoka on aivan mahtavaa!) Ilias kuitenkin sai ihan selvästi jostain lisää virtaa ja huono tuuli pyyhkiytyi pois, sillä illan edetessä hän heitti jo samaan malliin huulta kuin aikaisemmuin. Minun piti myös hieman leikkiä kamera efekteillä ruokaa odotellessa…

Tilasimme alkuun munakoisosaganakin ja tsatkia. Minä otin pääruuaksi Mama’s platen ja Marko tilasi moussakan.

Minun annoksessa oli täytetty paprika, kesäkurpitsa- ja kikhernepyörykkä, friteerattuja kesäkurpitsan kukkia, peruna-porkkana-kurkkusalaattia, sekä voipapuja. Ihan taivaallinen setti! Oikeastaan voisin elää noillä pavuilla ja paprikalla. En ole koskaan saanut niin hyvää täytettyä paprikaa kuin tuossa ravintolassa. Ruuan kylkeen tilasimme pullon retsinaa ja ison pullon vettä. Hintaa illalliselle tuli 31 euroa, joka on muutaman euron keskimääräistä illallista kalliimpi, mutta ruokakin on kyllä ollut parempaa.

Teputtelimme ruuan jälkeen vielä delfiiniaukiolle nauttimaan lasilliset G-plazan, ennen kuin painuimme pehkuihin hotellille.

 

 

Kiva seurata jälleen teidän blogia. Kuvista päätellen Kosin kaupunki ei vaikuta olevan turistirysä pahimmasta päästä, vai olenko väärässä? Olimme Kosilla v. 1984, muistaakseni hotellin nimi oli Koala.

Kiitos Sirpa! KIva, että joku lukee ja kommentoi tännekkin!

Onhan täällä paljon ihmisiä ja turisteja. Tämäkin paikka kuten moni muukin Kreikkalainen saari/kylä elää turisteista ja silloin painetaan kovasti töitä. On täällä kauppoja/hotelleja/ravintoloita jotka on auki ympäri vuodenkin.
Sekä on tiestysti kauppoja ja kaikkea turistikamaa kuten feikkilaukkuja, -hajuvesiä, -kelloja ja sen sellaista. Sekä perus kreikkalaista turistikamaa aina kipoista, olivipuu asioihin ja mitä kaikkea nyt yleensä löytyykään :)

En koe, että turisteja olisi haitaksi asti – ainakaan itseä määrät ei ole haitanneet. Paljon on ravintoloita rannalla kuten aina ja siellä hinnat on korkeampia kuin muualla – kuten muuallakin Kreikassa tuppaa olemaan se rantalisä.

Koala hotellia en ole nähnyt, mutta pikainen Googletus tuotti tuloksen: http://koalahotel.gr/ Lieköhän sama hotelli kyseessä? Huoneita on toivottavasti uusittu käyntisi jälkeen :)

Meidän kuvia jos katselee niin emme ihan paljon taida kuvailla ihmisiä ja sitä määrää :) Se voi antaa osittain väärääkin kuvaa ihmisten määristä. Samoin päivällä tuntuu ihmiset heräilevän rannalle kun me lähdemme 12-2 välillä pois rannalta :)
Illalla on enemmän ihmisiä liikenteessä.

Täällähän on ihan baarikatua ja biletysmeininkiä jos sitä hakee. Meillä hotelli on kuitenkin aika hyvällä sijainnilla ja kauempana tuosta menosta joten ei ole meitä häirinnyt. Kävimme kerran baarikadulla päiväsaikaan kun kaikki paikat oli kiinni. Ilta/yöaikaan ei olla siellä käyty, kun ei täältä tultu sellaista hakemaankaan.

Kiitos kommenteista ja kappas vain, näkyyhän tuo Koala olevan vielä hengissä! :) Ulkoapäin hotelli näyttää siltä kuin muistin mutta sisätilat on kokeneet muodonmuutoksen. Aika vaatimaton hotelli oli tuohon aikaan. Matkasta muistan vain hotellissa järjestetyn kreikkalaisen illan, josta lähdettiin kesken pois kun 2-vuotias tyttäremme ei enää jaksanut juhlahumua. Nyt tuo tytär on jo 35 v.
Reissulla käytiin myös katamaraanilla Rodoksella. Kivaa reissun jatkoa! 😎 🏖️

© Auringon alla 2022