Päivä 11 - Ihana yllätys

19.9.2018

Aamulla hiihdeltiin rannalle koko porukalla. Oli aivan tyyntä ja jo kymmenen aikaan sulaminen auringossa alkoi olla käynnissä. Rannan emäntäkin kertoi, että on tulossa todella kuuma päivä, koska edellinen yö oli ollut niin hiostava. Sen...

Outi

Tämän matkapäivän sisältö on tuotu vanhasta blogista. Joten tämä voi näyttää hieman hassulta verrattuna uusimpiin matkapäiviin verrattuna.

Aamulla hiihdeltiin rannalle koko porukalla. Oli aivan tyyntä ja jo kymmenen aikaan sulaminen auringossa alkoi olla käynnissä. Rannan emäntäkin kertoi, että on tulossa todella kuuma päivä, koska edellinen yö oli ollut niin hiostava. Sen kyllä todella huomasi. Mittarit taisivat kivuta jo aamupäivän aikan +32 asteeseen. Arvelenpa, että iltapäivällä saattoi olla hieman enemmänkin lämmintä. Rannalla nautittiin tuttuun tapaan parit limut, jotta jotenkin saatiin korvattua ilmaisilla pedeillä makaaminen.

Strand rantabaarissa asustaa myös omistajan oma kissa. Hänen nimensä on Morriz. Emäntä kertoi, että hänellä on myös kaksi kissaa kotona, jotka eivät ulkoile ollenkaan. Minun mielestä tämänkään ei pitäisi, vaan sen pitäisi saada loikoilla sohvalla ja nauttia pehmeistä pedeistä. Reppana makaa rannalla vain kivilaatoituksella. Tosin on sillä oma pahvilaatikkokin, jossa kyllä yhtenä päivänä makasi joku toinen kissa sikiunessa.

Rannalta kipsuteltiin hotellille suihkuun. Oli tarkoitus käydä myös uima-altaalla pulahtamassa, mutta se oli niin täynnä väkeä, että sekaan ei olisi sopinut. Niinpä painuttiin suoraan suihkuun ja siitä lounaalle. Oltiin päätetty jo aikaisemmin, että tänään on saatava Gyros Squaren pitoja. Markokin maistoi halloumipitaa ja kehui sitä erinomaiseksi. Se onkin! Ihan erimakuista kuin mihin on tottunut aikaisemminkin. Tuleekohan Markostakin pikkuhiljaa vihreämpi ja kasvissyöjä? :D

Lounaan päälle oli tarkoitus mennä arkeologiseen museoon. Olimme varmistelleet Anna-oppaalta, että onhan se tänään auki kun on maanantai. Anna oli sitä mieltä, että on. Museot ovat täällä sitoutuneet olemaan sesonkiajalla auki joka päivä. Nyt on kuitenkin sesonki jo siinä vaiheessa, että ilmeisesti on siirrytty niin sanotusti talviaikatauluun, sillä museo oli kiinni. Yritämme siis uudestaan keskiviikkona sinne. Lohdutukseksi kävimme syömässä jäätelöä museon viereisessä jäätelöbaarissa. Olisi kyllä kannattanut mennä oman lähileipomon jätskitiskille, sillä pallot olivat puolet pienempiä ja 30 sntiä kalliimpia tuolla. Otin kuitenkin kookosta ja after eight -jäätelöä. Marko maisteli Kismet -jätskiä.

Palatessamme hotellille oli siivoaja juuri työnsä touhussa meidän huoneessamme. Menimme parvekkeelle odottamaan, jotta hän sai rauhassa tehdä työnsä loppuun. Meillä on aivan ihan siivoaja ja hän aina väkertelee pyyhkeitä milloin mihinkin asentoon. Tänään oli sydämessä kaksi joutsenta ja lakanat veneinä. Siivoaja sai hommansa valmiiksi ja kerkesimme juuri käydä suihkussa tai paremminkin kerkesin itse juuri ulos suihkusta ja puolipukeissa kuulin oven kolkutusta. Äkkiä suikkasin vessaan ja kummallista kolinaa alkoi kuulua huoneesta. Markolta oven raosta kyselemään, että kuka siellä on ja mitä tapahtuu. Marko totesi huvittuneena, että siivoaja tuli takaisin. Minä ihmettelemään, että mitä tässä nyt oikein tapahtuu. Äkkiä vain vaatteet niskaan ja töllistelemään kilinän ja kolinan lähdettä.

Tällaisen oli siivoaja askarrellut uudelleen meidän sängylle. Me molemmat ihan ihmeissään tuijoteltiin, että mitäs tämä tämmöinen oikein on ja mistä hyväsi ja ei olla kyllä mitään tilattu. Aika pian selvisi, että kuka se oli yllätyksen takana.

Voin kertoa, että pikkuisen meinasi itkettää, kun tätä lappua luin. Jos Anna satut tähän postaukseen törmäämään, niin kiitos itsellesi. Olet kultainen ja hyväsydäminen ihminen. Iso ilo on ollut olla täällä sinun hoivissasi. <3

Ihmettelyjen jälkeen mentiin Markon vanhempien luokse ja sunnistettiin siitä sitten juomaan drinkit XL-baariin tuohon ihan kulmille. Tämä on ihan kätevä paikka, hieman hidas palvelu, sillä koko baarissa on vain yksi työntekijä ja pöytiin tarjoilu. Hinta on kuitenkin kukkarolle edullinen, sillä kaikki juomat ovat vain neljä euroa.

Illalliselle menimme Casa della Pastaan, jossa olemme jo kerran käyneet lounaalla. Teki jotenkin mieli nyt syödä jotakin muuta kuin kreikkalaista ruokaa, vaikka sekin on aivan erinomaista ollut kaikista iltaruoka paikoissamme. Minä otin pizza primaveran, jossa oli reilusti erilaisia kasviksia ja Marko päätyi perinteiseen miilunpolttajan spagettiin. Molemmat olivat erinomaisia. Tämä on vähän hassu paikka, kun aina saa 20 prosenttia alennusta. Olen kyllä aika vakuuttunut, että se ilma on valmiiksi laitettu hintoihin, jos paikan hintatasoa vertaa muihin samankaltaisiin paikkoihin.

Illan päätteeksi mentiin vielä markon vanhempien luoksen pelaamaan korttia. Se on jännä mitenkä se tuo kortin pelaaminen niin kovin aina tunteita nostattaa ihan puolin ja toisin. Hauskaa oli kuitenkin joka tapauksessa, vaikka saatettiin siinä toinen toisiamme kirota aina milloin mihinkin, kun peli ei aivan kulkenut jokaisen omien suunnitelmien mukaan. Huomenna meillä onkin taas autoretki edessä – katsotaan jos vaikka uusia paikkoja löydettäisiin!

© Auringon alla 2022