Päivä 2 - Vihdoin Välimeressä

9.9.2018

Aamulla Marko heräsi perinteiseen tapaan ennen minua. Kai meillä joku herätyskellokin oli soimassa, mutta jopa minä heräsin ennen sitä. Marko viettää aamunsa yleensä parvekkeella lukien ja odotellen minun heräämistä. Kuvatodisteiden valossa niin on käynyt...

Outi

Tämän matkapäivän sisältö on tuotu vanhasta blogista. Joten tämä voi näyttää hieman hassulta verrattuna uusimpiin matkapäiviin verrattuna.

Aamulla Marko heräsi perinteiseen tapaan ennen minua. Kai meillä joku herätyskellokin oli soimassa, mutta jopa minä heräsin ennen sitä. Marko viettää aamunsa yleensä parvekkeella lukien ja odotellen minun heräämistä. Kuvatodisteiden valossa niin on käynyt tänäkin aamuna.

Pikaisten aamutoimien jälkeen mentiin hotellin aamiaiselle. Aamupala on tarjolla tässä hotellissa klo 7:30-10:00. Sopii siis mainiosti meidän aikatauluun. Olimme aamiaisella hieman ennen yhdeksää ja kaikki terassin pöydät olivat varattuja. Siispä tyydyimme syömään sisätiloissa. Aamiainen oli aika perinteinen hotellin aamupalaksi. Tarjolla oli kasviksia, leikkeleitä, kananmuna-asioita ja vissiin jotakin nakkiloisia. Lisäksi oli erilaisia makeita leivonnaisia ja jogurttia. Muroja ja mysliäkin olisi ollut tarjolla. Kahvia sai automaatista ja se oli kyllä mielestäni oikein mainiota, keksin nimittäin välittömästi, että vekottimesta saa Nescafeeta, joka jostain syystä täällä Kreikassa maistuu suuhuni ihanalta. Marko nautiskeli cappuccinoa. Mehu oli ihan kamalaa ja joku oli syönyt hedelmäkorista kaikki muuta hedelmät paitsi omenat. Minä niin toivoin persikoita ja päärynöitä. Vegaanille ei pöydässä ollut kyllä kuin kasviksia ja leipää ja margariinia, joten siitä näkökulmasta ei täysiä pisteitä tälle aamiaiselle. Olen kuitenkin päättänyt täällä joustaa maitotaloustuotteiden kohdalla, sillä muuten jäisi aika köyhäksi ravinto. (Sitä paitsi kreikkalaiset kuvittelee kasvissöjien syövän kalaa tai jopa kanaa.)

Aamupalalla kävi myös meidän uusi ystävä – hotellin pikkukatti. Tietenkin piti pikkuista vähän ihastella. Todella vapaasti sai pyöriä, sillä näin sen piipahtavan hotellin vastaanotossa ja keittiössä. Ehkäpä sille pikkuiset herkkupalat sieltä liikeni. Hyvävointisen oloinen kaveri oli, että varmasti joku sitä hoitaa. Tai ainakin minun mielenterveyden kannalta on parasta ajatella niin.

Aamupalan jälkeen odoteltiin meidän ihmisystäviä, jotta voidaan mennä yhdessä rannalle. Suunnitelmissa ei ollut mitään suurempaa, kunhan vain vietettäisiin rentouttavaa päivää auringossa. Menimme Strand beach barin rannalle. Tuolla samalla rannalla olimme viime vuonnakin ja havaitsimme sen oikein toimivaksi. Rantapedeistä ei tarvitse makssa mitään, kunhan vain tilaa jotakin syötävää tai juotavaa. Yleensä muutamalla limulla ollaan kuitattu aamupäivän makoilut.

Rannalta käveltiin satama-altaan reunaa pitkin vanhan torin laidalla sijaitsevaan Gyros square pitapaikkaan. Minulle tietenkin haloumipita ja Marko taisi ottaa possuversion. Vielä oli pitat yhtä hyviä kuin viime vuonnakin.

 

Pitojen jälkeen käveltiin kaupungin laidalla olevaan isoon AB Markettiin ostamaan juomista hotellille. Täällähän on pikkuisia supermarketteja melkein joka kulmalla, mutta niissä on oikeasti jopa puolet kalliimpaa kuin tuossa isossa kaupassa. Ostettiin samalla myös niitä päärynöitä, joista olin aamulla jäänyt paitsi. Kaksi repullista erilaisia juomia maksoivat yhteensä 25 euroa. Ehkä ei olisi ihan Suomessa samaan pystytty. Tässä kohtaa jokainen meistä oli melko uupunut päivän kuumuudesta, vaikka nyt on oikeasti ollut viileämpää kuin viime vuonna. Tänäänkin vain 31 astetta. Kipsuteltiin tavaroinemme hotelleihimme elpymään. Meidän kohdalla tämä tarkoittaa myös bloggaamista. Melkein homma oli kuvien siirtämisessä, sillä yllättäin ei ole hotellin WiFi ihan sitä laatua, mihin on kotona tottunut. Onneksi on kuitenkin kännykässä EU-liittymä, joka toimii ihan moitteetta. Tervehdimme myös pikku kattia, joka oli siirtynyt meidän kerroksen aulatilaan nukkumaan.

Kellon lähennellessä viittä päätimme lähteä hieman katselemaan ihmisiä kaupungille. Kävelimme pitkin kujia ja katselimme samalla kauppoja. Menimme torin laidalla olevaan naisten pyörittämään kahvilaan juomaan lasilliset viiniä. Toiset olivat rohkeampia ja tilasivat mm Tsipuroa ja mastikalikööriä. Pikkuisen näytti irvistyttävän.

Minä valitisin lasiini Kosilaista punaviiniä suoraan Hatziemanouliksen tilalta aivan muutaman kilometrin päästä. Marko olisi halunnut saman viinitilan valkkaria, mutta sitä ei ollut saatavilla. Hänelle tuotiin toisen Kosilaisen viinitilan chardonnayta. Ihan jees, oli vaan niin vähähappoista, että viini oli jopa hitusen liian makean makuista tästä syystä. Ei siis välttämättä jatkoon. Punkku oli kyllä oiva valinta, mutta sen nyt tiesin jo valmiiksi. Palanpainikkeeksi saatiin lautasellinen pikkuherkkuja.

Hetken aikaa istuskeltuamme bongasin viime vuotisen kissamiehen. Kyllä oli avattava kukkaronnyörejä ja vietävä rahaa hänen pieneen keräyslippaaseen. Setä oli selkeästi huonommassa kunnossa kuin viime vuonna. Käveli huonosti ja piteli selkäänsä, eikä kuullut enää kovin hyvin. Edelleen kertoi kuitenkin uhraavan suuren osan ajastaan näiden kissojen hyväksi. Kertoi juuri käyttäneensä kymmenen kattia leikattavana, että edes vähän pennut vähenisivät. Kissat olivat hyvin tietoisia miehen liikkeistä, sillä pian kissoja alkoi kipsutella joka suunnalta sedän luokse hakemaan omaa osuuttaan ruuasta. Olipa mukana yksi pentukin, joku yritti päästä emänsä nisälle. Emä ei kyllä enää ollut kovin samaa mieltä tästä imetyksen tarpeesta…. Sydäntä särki taas. En kertakaikkiaan kestä näiden pienten karvapalleroiden kohtaloita. Auttaisin enemmän jos vaan jotenkin voisin. Ongelma on lähinnä se, että paikalliset eivät välitä kissoista. Joka taloon niitä hankitaan, mutta kukaan ei vaivaudu leikkauttamaan niitä kissoja ja sitten ne sikiävät kuin Vilkkilässä.

Kissojen, poliittisen puheen ja viinin jälkeen siirryttiin katselemaan kauppahallin tarjontaa. (Huomaan muuten tässä kirjoittaessani, että olen ollut laiska ottamaan kuvia näiden kahden päivän aikana. Täytyy yrittää terästäytyä, jotta ette joudu lukemaan pelkästään minun jorinoita, vaan näette jonkun kuvankin.)  Kauppahallista mukaan tarttui pullollinen Ouzoa. Yleensä ostamme kahtatoista, mutta nyt tarjolla oli erästä toista merkkiä, joka on mielestäni vielä parempaa. Marko halusi ottaa kokeeksi tämän, josko löytyi kilpailija kahdelletoista. Olin myös ostamassa jo pinjahunajaa, mutta jätin sen vielä odottamaan kauppahalliin. Löysin myös aivan mahtavat kissojen kuvilla koristellut oluttuopit, jotka aion kotiuttaa tuolta. Onneksi on kuitenkin aikaa tässä vielä suunnitella ja tehdä ostoksia.

Kauppahallista mentiin juomaan parit lasilliset Kantouniin. Ollaan varmaan tosi tylsiä, kun aina kuljetaan samoissa paikoissa, mutta mitä sitä nyt hyviä paikkoja vaihtamaan. Juomat ovat ehkä hintsun kalliimpia tuolla kuin sataman bulkkipaikoissa, mutta jotenkin viihdyn paremmin tuossa ympäristössä. Mikä parasta, heiltä saa Alfa Weissiä hanasta. Ehkä paras vehnäolut Hoegaardenin jälkeen.

Päivälliseksi valikoitui tänään Gia meze. Aika kiva, kun mukana on neljä tyyppiä, niin voi tilata paljon enemmän maisteltavaa. Lisäksi minä pystyn ottamaan sellaisia asioita, mitä Marko ei syö (lue: sieniä) ja Marko saa tilattua useampia lihavaihtoehtoja. Ihan kaikista ruuista meillä ei ole kuvaa,  koska ruuat tulevat tipottain pöytään ja meitä oli neljä kamalan nälkäistä otusta haarukat tanassa odottamassa syötävää. Alkuun saimme lämmitetty ja maustettua punaviiniä, joka siis edelleen maistui aivan glögiltä. Minulle olisi tuota herkkua maistunut enemmänkin kuin vain snapsilasillinen.

Kylminä mezeinä meillä oli tsatsikia, punajuurisalaattia ja tirokafteria. Lämipimiksi tilattiin, fetaa taikinakuoressa, saganakia, kesäkurpitsa- ja munakoisotikkuja, juustopalloja, herkkusieniä valkosipulin kera, maalaismakkaraa, pikkuruisia lihapullia ja munakoisokääryleitä. Tässä kohtaa neidot olivat saanut vatsansa täyteen, mutta ukoilla oli vielä tilaa navan vieressä. Niinpä tilattiin lisäksi lihakääryleitä ja toinen kuppi tsatsikia. Ruuat huuhdeltiin alas litralla Retsina Malamatinaa ja  vedellä. Talo tarjosi meille vielä kakkupalat jälkkäriksi. Tämä neljän hengen kattaus maksoi 64,50 euroa. Oltiin aika tyytyväisiä.

Ruuan päälle käveltiin vielä delfiiniaukiolle G-Plazaan juomaan lasilliset. Jokaiselle alkoi kuitenkin tässä kohtaa jo jalka ja silmäluomi painamaan siinä määrin, että nukkumatti (tällä keksittiin myös uusi nimi, mutta koska blogilla ei ole ikärajaa, niin jätän ehkä kertomatta, millä nimellä kaveria voi myös kutsua) kutsui meitä jokaista. Huomenna taas uusi lomapäivä!

 

© Auringon alla 2022