Tänään meillä oli auto vuokralla. Vuokrattiin auto Apollon Annan kautta Autobankilta. Toinen vaihtoehto olisi ollut Sixt, jolla olisi tosin saanut varmasti melko uuden menopelin, sillä heillä kaikki autot ovat korkeintaa kaksi vuotta vanhoja. Arvelimme...
Tämän matkapäivän sisältö on tuotu vanhasta blogista. Joten tämä voi näyttää hieman hassulta verrattuna uusimpiin matkapäiviin verrattuna.
Tänään meillä oli auto vuokralla. Vuokrattiin auto Apollon Annan kautta Autobankilta. Toinen vaihtoehto olisi ollut Sixt, jolla olisi tosin saanut varmasti melko uuden menopelin, sillä heillä kaikki autot ovat korkeintaa kaksi vuotta vanhoja. Arvelimme kuitenkin hieman säästää ja otimme Autobankilta vähän vanhemman auton. Olimme sopineet auton tulevan hotellilemme klo 9 aamulla. Olimme juuri lopettelemassa aamiaista hieman ennen puolta yhdeksään, kun näin autofirman jampan kävelen hotellin aulaan. Arvelin, että ei se nyt varmaan tuo vielä ole. Onneksi kuitenkin käytiin tarkastamassa, nimittäin epätyypilliseen kreikkalaiseen tapaan auto oli etuajassa. Eihän siinä sitten kuin nimet paperiin ja rahat kouraan ja autoa tutkimaan. Auto oli varmaan noin 10 vuotta vanha Kia Rio. Kyllä siihen neljä ihmistä sai ahdettua, eikä se nyt kovin paljoa maksanutkaan, mutta ei tämä mikään hieno menopelikään ollut. Ilmastointi sentään löytyi.
Huristelimme autolla ihan ensimmäiseksi Hatziemmanoulin viinitilalle. Siellä meitä oli vastassa hieman yrmeähkö nainen. Saimme kuitenkin maistiaiset viineistä ja ostimme pari pulloa mukaan.
Aika lähellä tätä viinitilaa on myös toinen viinitila Triantafyllopoulus – ajoimme siis sinne. Nyt jos joku on siellä huolissaan kuskin maisteluista, niin ekalla tilalla kuski ei maistanut mitään ja seuraavallakin hyvin maltillisesti. Täällä meitä oli vastassa ihanan iloinen nainen, joka heti pyysi meitä tulemaan maistelamaan heidän viinejään. Samalla saimme tietoa siitä, mihin erilaisia viinejä voi yhdistää ja mitä niiden kanssa kannattaa tarjota. Valitettavasti heillä oli tarjolla vain yhtä valkoviiniä, sillä heidän chardonnay ja pinot grigio olivat myyty loppuu. Minua vähän kaiveli, sillä pinot grigio on yksi lempirypäleistäni. Viininmaistatuksen jälkeen saimme vielä kierroksen viini tilan tuotantotiloissa ja viinikellarissa.
Triantafyllopouloksella kaikki rypälett kerätään käsin viineihin. Heillä oli myös lukuisia kansainvälisiä kunniamainintoja viineille, aivan kuten Hatziemmanouliksellakin on. Kummatkaan näistä viineistä eivät ole mitään bulkkipäytäviinejä vaan ihan arvostettuja laatuviinejä. Viinipullon hinta oli suoraan tilalta ostettu 8-12 euron välillä, riippuen vähän viinistä ja lajikkeesta. Meille tarttui mukaan yhteensä viisi pullos viiniä, joista yksi on makea jälkiruokaviini. Yleensä vihaan niitä, mutta Triantafyllopouloksen jälkiruokaviini oli aivan taivaallista. Rypäleitä oli ensin kuivatettu 20 päivää auringossa ja sen jälkeen niistä on valmistettu viiniä. Vähän niinkuin Vinsantossakin, mutta onneksi maku ei kuitenkaan ollut sellainen kammotus.
Viinitilalta ajeltiin pientä mutkaista vuoristo tietä Pylin kylän kautta kohti Kefalosta. Matkalle sattui ihania maisemia, sekä tietenkin ihana kattimatikainen.
Kelafoksella pysähdyimme nauttimaan lounasta. Ajoimme auton parkkiin hautausmaan viereen ja lähdimme katselemaan paikkoja. Päädyimme yhteen tavernaan aivan kylän suun viereen. En nyt pysty muistaaman paikan nimeä, mutta tarjoilija puhui hirmuisen huonoa englantia. Melkein emme tulleet joka asiassa ymmärretyksi. Saimme kuitenkin tilattua pita gyrokset ja juomat. Minulla oli pitassa lihan tilalla fetaa. Ihan kelpoa ruokaa, mutta ei vieläkään yhtä hyvää kuin Gyros Squarella. Pitat olivat sitapaitsi hassuja, sillä ne olivat avonaisia.
Lounaan jälkeen otimme vielä hieman valokuvia ihanasta näkymästä, joka avautui Kefalokselta merelle ja alla olevaan toiseen kylään. Bongasin myös vieren vuoren seinämässä isoja luolia.
Kefalokselta matka jatkui kohta Paradise beachia. Sitä ennen kuitenkin pysähdyttiin yhdellä levikkeellä ottamassa kuvia. Harmillisesti valokuvia pilasi ison hotellikompleksi rakennustyömaa ja valtavan kokoinen nosturi. Aivan rannan tuntumassa oli pieni saari ja siellä oli pikkuruinen kirkko.
Paradise beachilla meillä oli tarkoitus tehdä vähän pidempi pysähdys, mutta emme kuitenkaan jääneet uimataukoa pidemmäksi aikaa. Ensinnäkin pedit olisivat maksaneet 8 euroa pari. Emme halunneet maksaa tätä hintaa vain muutaman tunnin olosta. Tuolle rannalla pitäisi tulla koko päiväksi, että kehtaisi tuollaisen summan pedistä maksaa. Niinpä leiriydyimme hiekalla ja kävimme uimassa, emmeä maksaneet yhtään mitään. Käytettiin kyllä vaihtokoppeja vaatteiden vaihtoon, lienee ollut sallittua, koska kukaan ei ainakaan siitä mitään meille sanonut.
Ranta on ihanaa hienoa hiekkaa, mutta siellä saa kahlata kymmenien metrien päähän rannasta, että pystyy edes vähän uimaa. Lisäksi ilmeisesti uimarit houkuttelevat pikkukaloja samalle alueella, sillä siinä kohtaa kun minua oli kaksi kalaa purrut, niin olin saanut tarpeekseni uimisesta. Päädyin lääräämään rantavedessä ja pysymään kaukana kaloista.
Matka jatkui takaisinpäin melkein samaa reittiä. Menessä Kefalokseen bongasin hunajatilan ja tietenkin siellä oli päästävä käymään. Hunajatilan ympärillä oli myös runsaasti vuohia. En kuitenkaan saanut vuohia kuvatuksi, sillä autosta käsin se oli vähän hankalaa ja pysähtymään ei päässyt. Hunajatilalla oli kuitenkin kaksi aasia lohdutuspalkintoja, joita sain syöttää.
Hunajatilalla oli myynnissä kolmea erilaista hunjaa. Yksi oli pinjahunajaa ja toinen oli timjamihunajaa. Lisäksi oli jotakin kukkaishunajaa, jota en ostanut sillä nuo kaksi edellä mainittua ovat ihan minun suosikkejani. Meillä oli siis reilu kilo hunjaa kotiin viemisiksi. En todella tiedä mihinkä nämä kaikki tavarat laitetaan tai riittää meillä edes laukuissa painorajat. Varmaan voi aina kerrospukeutua….
Hunajatilalta ajeltiin Zian vuoristokylään. Siellä päätimme ensimmäiseksi nauttia hieman jotain syötävää ja juotavaa. Menimme ihanan persoonalliseen tyylimyllykahvilaan juomaan perinteistä sitruunajuomaa. Se on muuten ihan hitti ollut täällä. En ole muualla kuin Kosin saarella siihen törmännyt. Mikä on harmi, sillä sitruuna on yksi lempiasioistani.
Juoma- ja ruokatauon jälkeen vaeltelimme pitkin kauppoja. Kävimme vanhan papan taidemyymälässä, josta ostin käsinmaalattuja kortteja ja magneetin. Yritin ostaan myös papalta taulun, mutta hän ei halunnut myydä sitä minulle. Kyseessä saattoi olla myös kielimuuri. Tarjolla olisi ollut vaikka millaisia taide-esineitä ja maalauksia. Seuraavaksi suuntasimma yrttikaupoille. Zia on kuulu yrttienkerääjistään, mutta valitettavan moni on joutunut lopettamaan Kreikan tiukentuneen verotuksen takia. Nykyisin vaaditaan 4000 euron ennakkovero kaikilta yrittääjilta ja yrttien kerääjät eivät välttämättä tienaa yrttien keruusta edes noin paljoa. Ostin kuitenkin muutamaa erilaista sekoitusta meille kotiin, sillä tungen kuivattuja yrtteja ihan jokaiseen ruokaan. Myös Markon ruokiin, vaikka hän onkin välillä sitä mieltä, että ei kaipaa tikkuja ruokiinsa. Mukaan tarttui myös luonnonkosmetiikan tuoksu ja säilöttyä tomaattia mantelisiirapissa.
Zian kylään ei pääse autolla paljon parkkialuetta pidemmälle. Niinpä on koko kylän postilaatikot laitettu pysäköintialueen vierelle, että ei postipojan tarvitse yksitellen taloja juoksennella. Kylä on siis melko pieni ja kujat ovat kapeita. Mopoillahan nuo paikalliset tuntuivat siellä lähinnä päristelevän.
Ziasta on mahtavat näkymät suoraan Tigagiin sekä Tigagin suolajärvelle, joka on siis tuo valkoinen lammikko tuossa kuvassa. Suolajärvellä elää myös falmingoja, jotka mekin vilaukselta viime kesänä nähtiin.
Zian kylästä lähdettiin laskettelemaan kohta päätietä. Meillä oli tarkoituksena pysähtyä vielä oliiviöljytilalla ja isolla marketilla. Oliiviöljytila ehti vilahtaa auton ikkunasta ja piti käydä tekemässä uukkari. (Niitä tehtiin kyllä pari päivän aikana, kun meni välillä pitkäksi.) Oliiviöltilalla haluttiin käydä sen takia, että saamme edullista öljyä mukaan kotiin. Tällä kertaan mukaan tarttui neljä litraa äljyä ja toivon todella, että sitä saisin vielä lisää lentokentältä, sillä tuo ei tule riittämään koko vuodeksi.
Viimein olimme viimeisellä etapilla, eli isossa marketissa. Tarkoitus oli hieman täydäntää juomavarastoja ja ostaa hedelmiä. Tietenkin autokin oli vielä tankattava ja sen jälkeen edessä oli vielä parkkipaikan etsiminen. Täällä on surkea tilanne parkkipaikkojen suhteen ja niitä ei todellakaan ole joka nurkalla. Onneksi saimme auton parkkiin melko lähelle hotellia, sillä meillä oli ihan jokunen nyssäkkä kannettavana hotelille.
Kävimme pikaisesti siistiytymässä ja suihkussa ja suunnistimme sen jälkeen G-plazaan nauttimaan yhdet juomat ennen illallista. Olen iha rakastunut Hatziemmanouliksen roseeviiniin ja olenkin tässä monena päivänä litkinyt sitä lasillisen. Aivan mahtavan raikasta! Olimme tehneet jo aikaisemmin pöytävarauksen Broadwayhin. Mikäli tätä ravintolaa haluaa kokeilla, niin kanattaa pöytä varata ajoissa. Samalle päivälle ei ole toivoakaan, eikä välttämättä edes seuraavalle, kuten meillekin selvisi. Alkuun tilasimme Markon kanssa tahnalajitelman, eli munakoisostahnaa (melinosalata), tsatsikia ja favaa (keltaisista herneen puolikkaista tehty) lisänä oli lämmintä paahdettua pita leipää. Minä otin pääruuaksi kasvispasta ja Marko söi Pita Gyros revisited. Se todellakin oli erilainen ja aikalailla myös tekniikoilla kikkailua. Nimittäin annokseen kuului tsatsiki kupla ja kreikkalaiselta salaatilta maistuvaa lunta.
Pakko oli ottaa vielä jälkiruokaa, sillä tässä ravintolassa nekin ovat upeita. Yleensä kreikkalaiset eivät syö jälkiruokaa samassa paikassa, vaan menevät erikseen leipomoihin. Tässä paikassa on kuitenkin myös oiva valikoima jälkkäreitä. Tilasimme puoliksi valkosuklaa pallon. Onneksi tilasimme vainyhden, sillä tätä imellystä ei olisi pystynyt yksin lusikoimaan. Kuvaa ei ole, sillä vain video tekee tälle annokselle oikeutta.
A post shared by Outi Heino (@outiiih) on Sep 13, 2018 at 11:20am PDT
Lopuksi vielä piipahdimme juomassa yhdet juomat Kantounissa ennen nukkumaan menemistä. Aivan täydellinen päivä, hyvää seuraa, ihanaa viiniä, kauniita maisemia ja mikä parasta, hyvää ruokaa!
Mainoksesi tähän?
Blogimme on aktiivimmillaan matkojen aikana ja tällöin myös kävijöitä on eniten. Monet selailevat myös kokonaiset matkat kerralla ahmien ja tietenkin tutkivat missä on käyty, mitä on syöty ja mitä on tehty. Mikäli mainospaikka voisi kiinnostaa niin lähetä sähköpostia [email protected] osoitteeseen!