Päivä 9 - Laiskottaa

16.9.2018

Tänään suunnattiin aamupalan jälkeen läheiselle Strandt rantabaarin rannalle, koska pitihän Markon vanhempienkin päästä nauttimaan auringosta ja Välimerestä. Nautittiin rannalla muutamat juomat ja lueskeltiin, sekä tietenkin uitiin. Vielä näinkään monen Kreikan reissun jälkeen en ole...

Outi

Tämän matkapäivän sisältö on tuotu vanhasta blogista. Joten tämä voi näyttää hieman hassulta verrattuna uusimpiin matkapäiviin verrattuna.

Tänään suunnattiin aamupalan jälkeen läheiselle Strandt rantabaarin rannalle, koska pitihän Markon vanhempienkin päästä nauttimaan auringosta ja Välimerestä. Nautittiin rannalla muutamat juomat ja lueskeltiin, sekä tietenkin uitiin. Vielä näinkään monen Kreikan reissun jälkeen en ole oppinut pitämään meressä uimisestä. Siellä on paljon vettä ja jotenkin minua se vesi elementtinä vähän pelottaa. Tuli on ehkä enemmän minun juttu, sitä en ole koskaan osannut pelätä. Joka tapauksessa siellä meressä on kuitenkin hieman pulahdettava, koska muuten sinne rannalle paahtuu. Ihme on suorastaan, että en ole palanut kertaakaan tällä reissulla. (Nyt kun näin kirjoitan, niin kohta saan varmaan raportoida palaneesta selästä….)

Minua alkaa tämä kuumuus jo vähän väsyttämään. Koin tätä samaa Suomessakin kun oli jatkuvasti hellettä ja ei päässyt mihinkään viileään. Nyt onneksi sentään hotellissa on ilmastointi, että siellä voi viilentyä. Tämä kuumuus aiheuttaa kuitenkin sen, että päivällä ei oikein jaksa tehdä mitään. Onneksi minun seuralaisenikin olivat niin uupuneita tänään, että emme jaksaneet toteuttaa alkuperäistä suunnitelmaa. Ajateltiin nimittäin mennä Gyros Squarelle pitoille. Menimme kuitenkin rannalta palatessa syömään lähes hotelliamme vastapäätä olevaan Wifaei tavernaan. Viime kesänä tämä oli meillä ”listalla”, mutta emme koskaan käyneet. Paikka on jostain syystä saanut erinomaisia arvosteluja Tripadvisorissa. Me ei kyllä valitettavasti voida niihin yhtyä.

Minä tilasin sienikeittoa ja perunoita neljällä juustolla. Perunat olivat kyllä oikein hyviä, mutta soppa oli ihan kamalaa. Väkisin söin siitä puolet. Se oli sellaista veloutée pohjaan tehtyä metsäsieni keittoa. Maistui ihan kamalalta ja ei miltään. Marko otti perinteisen pita gyroksen. Siinä olis runsaasti persiljaa, joka oli Markolle ihan ok, mutta ystävämme eivät tästä välittäneet. Ystävämme ottivat myös juustopalloja ja tsatsikia. Tsatsiki oli pelkkää jogurttia ja kurkkua, ei mitään makua. Juustopallerot olivat suolaisia ja täynnä myös tunnistamatonta yrttiä. Ei jatkoon. Eikä voida tätä kenelleen suositellakaan. Lohdutuksena saatiin palat kakkua jälkkäriksi.

Kävimme ruuan päälle vielä vähän uiskentelemassa hotellin altaalla ja sovimme treffit neljäksi ystäviemme kanssa hotellin aulaan. Olimme aikeissa mennä tyhjentämään isoa apteekkia Korresin ja Apivitan tuotteista. No eipä tarvinnut sitäkään tehdä, kun kenellään ei käynyt mielessä, että täällä ei ole tällaiset paikat ”yötäpäivää” auki kuten Suomessa. Ovessa oli vain lappu pikku apteekeista, jotka päivystävät. No yritetään maanantaina uudelleen. Kipsuteltiin takaisin hotellille, sillä Anna-opas oli tulossa ja meillä oli pikkuisen hänelle asiaa.

Anna ilmaantui viiden jälkeen ja vuokrasimme häneltä auton taas yhdeksi päiväksi. Meinaamme Markon vanhempia hieman ajeluttaa ympäriinsä, niin saavat hekin nähdä muuta kuin Kosin kaupunkia. Kysltiin vielä pikkuiset tipsit matkaa varten ja saatiin vinkki uudesta viinitilasta. (En todella tiedä, mitenkä jo ostetutkaan mahtuvat yhtään mihinkään. Kamala tilanne olla ihanalla viiniseudulla ja matkalaukun painoraja on rajallinen. Pitäisköhän katsoa, paljonko yksi laukku lisää maksaa?

Lähdettiin hotellilta kävelemään kohti delfiiniaukiota. Matkalla sattui eteen XL-Drinks niminen juottola. Kaikki drinkit 4 euroa. No ihan kamalasti ei tarvinnut puhua, että mennäänkö vähän maistelemaan.

Marko maisteli aika perinteisiä makuja ja minä keskityin juomaan ginillä terästettyjä juomia. Jännä mitenkä se makuaistikin muuttuu, kun tulee ikää. Nyt kaiken pitää olla kuivaa ja hapanta ja jopa karvaat maut tekevät kauppansa paremmin kuin imellykset. Istuskeltiin tovi ja joristiin niitä näitä, kunnes arvelimme olevan oikea aika siirtyä illallisella. Oltiin päätetty mennä Gia Mezeen syömään. Tällä kertaa suunnistettiin sinne jo heti seitsemän jälkeen, sillä emme halunneet tilannetta, että ei taas sovita sisään. Lisäksi meitä kuitenkin on kuusi ihmistä. Saatiin pöytä ja saatiin nopeasti ruokaakin.

Tällä kertaa meillä oli tsatsikia, juustopalloja, fetaa taikinakuoressa, tirokafteria, melinosalataa, punajuurisalaattia, perunasalaattia, mustekalaa vinegrette kastikkeella, maalaismakkaraa, paistettua lihamixiä, sieniä valkosipulikastikkeessa, smyrnieka tsousukakia, saganakia sekä kesäkurpitsa- ja munakoisotikkuja. Juomaksi kolme Malamatinaa ja isoa vettä. Koko setti 87 euroa. Laskua maksaessa melkein itketti – kamala kasa ruokaa ja näin edullista. Paikka on todella suosittu ja siellä käy runsaasti paikallisiakin. Se on avoinna myös ympäri vuoden. Suosittelen tätä ravintolaa ihan kaikille, jotka tänne matkustavat. Tämä ja Ilia ovat minun lemppareitani. Ilia ehkä vielä pikkuisen enemmän, koska se ukkeli on niin mahti persoona ja saan aina yllätyksiä keittiöstä.

Jälkiruuaksi saimme vielä palaset herkullista kakkua. Tässä kohtaa jakauduimme omille hotelleillemme ja me mentiin Markon vanhempien huoneistoon ottamaan mittaa ristiseiskan herruudesta. Ja nimenomaan herruudesta, kyllä ei taas naisilla oikein peli kulkenut. Samalla nautittiin hieman ouzoa yömyssyiksi.

© Auringon alla 2022