Mainoksesi tähän?
Blogimme on aktiivimmillaan matkojen aikana ja tällöin myös kävijöitä on eniten. Monet selailevat myös kokonaiset matkat kerralla ahmien ja tietenkin tutkivat missä on käyty, mitä on syöty ja mitä on tehty. Mikäli mainospaikka voisi kiinnostaa niin lähetä sähköpostia [email protected] osoitteeseen!
Tänään auton nokka osoitti kohti Paradise Beachia.
Tämä on hyvä hiekkaranta ja täällä kyllä viettää mielellään päivän. Tänne tosin taitaa päästä vain autolla tai muulla kulkupelillä. Ilmeisesti pari kertaa tulee paikallisbussi.
Rannalla aika menee maatessa, snorklatessa, meressä tai vaikka frappea juoden.
Paradise beachiltä lähdettiin ajamaan Kefaloksen kylään lounaalle. Kylä on todella pieni ja sijaitsee kukkulalla. Ajoreitti sinne on varsin jännittävä.
Lounasta kuitenkin saatiin. Marko soi kanapitan ja minä clubsandwichin ilman lihaa höystettynä fetalla.
Vierailimme myös paikallisella hautausmaalla. Kreikassahan ihmiset haudataan maan päälle, josta viiden vuoden jälkeen kerätään luut ja viedään ne erilliseen luutaloon. Sen takia haudat ovat tällaisia korkeita laatikoita. Ortodoksisessa uskonnosta tuhkausta ei tunneta.
Kefaloksesta kotiin päin ajellessa päädyttiin vielä hunajatilalle ostoksille ja moikkaamaan aasia. Ajattelin adoptoida pari aasia ja vuohta ja ystäväni lupasikin majoittaa ne leikkimökkiinsä. Voisi opettaa Nestorin paimentamaan. Jännästi ei tuo isäntä ihan nähnyt samanlaisena mahdollisuutena kuin minä....
Päivällispaikaksi olimme varanneet Plataanim kylästä Arap tavernan. Tännekin pöytävaraus on suotava, sillä kaikki pöydät olivat varattuja mennessämme sinne.
Ensin oli kuitenkin päästävä perille. Ensin auto alle ja menoksi. Kaikkihan meni hyvin siihen asti kun päästiin kylään. Kylän ainoa parkkipaikka oli suljettu. Siinä sitten vartin verran ajettiin korttelirallia ja se on paljon se tuon kokoisessa kylässä. Lopulta saatiin auto kunnialla tien varteen parkkiin.
Kävimme nauttimassa juomat Cinas cafeessa ja sen jälkeen menimme syömään Arapiin. Tilasimme alkuun täytettyjä kesäkurpitsan kukkia. Talo toi pyytämättä pitaleipää ja vettä (nämä kyllä laskutettiin). Pääruuaksi nautin aubergine imamia ja Marko söi Iskender kebabin. Ruoka oli hyvää, mutta annokset olivat valtavan kokoisia. Talo tarjosi jälkiruuaksi uunijäätelöä ja vaniljavanukasta. Oikein hyviä molemmat.
Syömästä ajoimme suoraan hotellille nauttimaan vielä hetken Välimeren kesäyön lämmöstä.