Päivä 12 - Meteoran upeat maisemat

Tämän aamun herätys oli varmasti aikaisin koko loman aikana. Kello soi 5:45. Edes aurinko ei ollut noussut kun lähdimme taapertamaan bussiasemalle odottamaan meitä Meteroran kylään vievää retkibussia. Olimme varanneet retken ennakkoon Apollomatkoilta jo varauksen yhteydessä. Tiesimme päivän olevan pitkä, sillä lähdimme klo:6:30 Pargasta ja takaisin olisimme vasta seitsemän aikaan illalla.

Bussimatka taittui torkkuen Ionninnaan asti, jossa pysähdyimme paikalliselle ABC-huoltamolle nauttimaan aamiaista. Retki oli englannin kielisellä opastuksella, sillä Apollomatkat eivät olleet saaneet riittävästi suomalaisia osallistujia. Oppaamme oli paikallinen, jolla oli järkyttävän huono englanti. Hän luki suoraan paperista selostusta Epiruksen alueesta ja noin 75 prosenttia meni ohi korvien, silä kertakaikkiaan emme saaneet selvää hänen ääntämyksestään.

Matka jatkui kahvitauon jälkeen kohti Meteroraa. Tämä pätkä taittui varsin nopeasti, sillä koko matka oli uutta moottoritietä. Perillä olimme noin puoli yhdentoista aikaan. Vierailimme vain yhdessä alueella toimivista kuudesta luostarista – Grand Meteorasta. Se on alueen suurin ja vanhin luostari. Yhtään munkkia ei nähnyt retken aikana. Marko sanoi nähneensä yhden imurin kanssa. Alueella on aikoinaan ollut paljon enemmänkin luostareita.

Luostarit on rakennettu korkeiden vuoren huippujen päälle. Ennen vuotta 1922, sinne ei päässyt muuta kuin köysi hissillä tai köysitikkaita varten. Vuonna 1922 rakennettiin portaat. Portaita oli noin 200 kivuttavana ennen itse luostarin sisäänkäyntiä. Sisäänmennessä jaettiin naisille hameet, sillä ilman hametta ei ollut mitään asiaa luostariin. Minua se ”hame” ei hirveästi auttanut, sillä se oli auttamattomasti liian lyhyt. Ehkä se oli tarkoitettu jollekkin 160 senttiselle peittämään polvia. Onneksi oli jalassa pitkät legginssit.

Ensin meillä oli luostarissa opastettu kierros. Kävimme valtavan kauniissa luostarin kirkossa (kuvaaminen oli kielletty). Kirkko oli rakennettu 1600-luvulla ja freskot olivat lähestulkoon alkuperäiset. Kierroksemme jatkui munkkien ruokailutilaan. Tämän paikallisoppaan englanti oli hyvä, mutta ongelmana oli liian suuri ryhmä, Jos jouduit jäämään taka-alalle, että varmasti kuullut sanaakaan oppaan selityksestä. Tämä harmitti meitä todella paljon.

Lopuksi meillä oli aikaa tunnin verran kierrellä luostarissa omatoimisesti. Kävimme tutkimassa kahta museota, paikallishistoriallisessa museossa, sekä museossa, jossa oli esillä alkuperäisiä pergamenttejä, joille oli kirjoitettu saarnoja, sekä upeita käsin kaiverrettuja ristejä. Näimme myös luostarin perustajan pyhäinjäännökset – leukaluun ja sääriluun.

Tuimme luostaria ostamalla muutaman ikonin, sekä luostarista kertovan kirjan kotiin viemisiksi luostarin kaupasta. Seuraavaksi suuntasimme munkkien viinivarastoon, eli kellariin. Kellari on muuten lainasana kreikan kielestä.

Kellarin jälkeen menimme tutkailemaan kuolleiden munkkien luita. Munkit haudattiin lähelle luostaria ja muutaman vuoden jälkeen kuolemasta, heidän luunsa kaivettiin ylös ja siirrettiin erilliseen luuhuoneeseen säilytykseen.

Luostarissa olisimme voineet viettää pidemmänkin aikaa, mutta valitettavasti siihen ei nyt ollut tilaisuutta. Lähtiessämme luostarista, bussi pysähtyi muutamaan otteeseen, jotta saimme katsella upeita Meteoran maisemia ja ottaa niistä valokuvia. Kuvat eivät kyllä tee oikeutta tällä luonnon ihmeelle. Meteora onkin Unescon maailmanperintö listalla, eikä suotta. Oli suorastaan mykistävän kaunista, sekä vaikea uskoa olevansa Kreikassa.

Seuraava pysähdys oli Kalambakan kylässä. Bussi vei meidät pelkästään turisteille tarkoitettuun suuren ravintolaan, jossa oli tunnin pysähdys ja siellä oli mahdollisuus nauttia lounasta seisovasta pöydästä, joka tarkoitti, että voit valita lautasellesi kolmea ruokaa ja maksaa niistä yhteensä 9,5 euroa. Arvaatte varmaan, että ei syöty tuolla, niin kuin ei kovin moni muukaan meidän bussista. Teimme pienen kävelyretken lähistölle, mutta emme löytäneet edes pientä kauppaa, josta olisimme saaneet juotavaa. Olimme aivan syrjässä varsinaisesta kylästä. Tämä pysähdys oli mielestämme täysin turha ja tämän ajan olisimme mieluusti käyttäneet luostarissa tai seuraavan pysähdyksen kylässä.

Matkamme jatkui Metsovon kylään, joka sijaitsee 1200 metriä meren pinnan yläpuolella. Tuo kylä oli aivan ihana! Se oli kuin alppikylä kivisine taloineen ja kapeine kujineen vuorten ympäröidessä sitä, sekä mitkä näköalat! Ensimmäiseksi ryntäsimme pita gyroksille.

Ne olivat parhaat koko reissun aikana – valtavan kokoiset! Ruokalistaa ei muuten ollut missään paikassa englanniksi. Kylä ei ole mikään turistipaikka, vaan aito kreikkalainen kylä. Siellä asuu noin 3000 ihmistä.

Pitojen jälkeen läpsyttelimme leipomaan hakemaan jälkkäriä. En tiedä mitä tuo oli, mitä söin, mutta todella hyvää se oli. Leivoksen sisällä oli jotakin kreemin tapaista ihanaa moussea ja päällä oli hunajaa ja pähkinöitä. Hintaa 97 senttiä.

Kävimme kylän suurimmassa kirkossa, jossa oli myös todella upeat freskot ja ikonostaasi. Valitettavasti tuollakaan emme voineet ikuistaa noita upeita taideteoksia. Kirkon pihalla kasvoi valtavan kokoinen puu. Tokihan sitä oli turistikuva siitä(kin) saatava. Kylässä oli useita juustokauppoja ja kylä onkin erikoistunut savujuuston valmistukseen. Tällä kertaa me vain tyydyimme kuolamaan juustoja vitriinien läpi.

Metsovoon meillä oli aikaa tutustua noin tunnin verran, jonka jälkeen matka jatkui kohti Pargaa. Täytyy sanoa, Meteora on todella näkemisen arvoinen, samoin Metsovon kylä. Hieman kuitenkin jäi kaivelemaan huono opastus. Aurinkomatkoilla oli samaan aikaan iso seurue suomalaisia meidän kanssamme luostarissa. Miksei Apollomatkat voi tehdä heidän kanssaan yhteistyötä, jotta kaikilla olisi mahdollisuus laadukkaaseen retkeen? Retki on kuitenkin aika arvokas, niin olisi mukava saada rahoilleen vastinetta.

Pargassa olimme seitsemän jälkeen. Pikaisesti vaihdoimme vain vaatteet ja suuntasimme kukkulalle nauttimaan Sakiksen tavernan antimista. Alkuruuiksi otimme jälleen Sakis spesiaalia, sekä sen kanssa feta saganakia.

Talo tarjosi jälleen paahdettua leipää ja ouzoa alkuun. Vaikka olimmekin Sakiksessa vasta kahdeksan maissa, emme joutuneet jonottamaan lainkaan. Pian meidän jälkeen kuitenkin jonoa alkoi muodostua.

Pääruuaksi Marko otti pastitsion ja minä paikalliset makkaraperunat. En muista nyt lainkaan ruuan nimea, mutta se oli kreikkalaisesra mausteisesta makkarasta tehtyä pataa, jossa oli tomaattia ja paprikaa, sekä sipulia. Kerrassaan mainiota ruokaa molemmilla.

Ruokailujamma vahti suloinen harmaa kissi, joka olisi kernaasti halunnut palasen makkaraa. Ilmeisesti sen takia en saanut silittää herraa, kun en antanut ensin makupalaa.

Lopuksi nautimmee vielä talon tarjoamaan vesimelonia. Kokonaisuudessaan lasku oli 28 euroa sisältäen litran talon valkoviiniä, sekä ison pullon vettä.

Kävimme vielä ihailemassa Pargan valoja kukkulan päällä, jonka jälkeen haimme jäätelöä ja suuntasimme hotellin parvekkeelle nauttimaan lasilliset viiniä Kreikan lämpöisessä illassa pitkän ja osin uuvuttavankin päivän päätteeksi.