Päivä 13 - Stephanos Outzeria

Poikkeuksellisesti postaan nyt kaksi kertaa peräkkäin. Lukiessasi tätä pidemmälle todennäköisesti minut tuntevat ymmärtävät syyn. Tänään herättiin melko aikaisen aamulla. Istuskeltiin ensin rauhassa omalla terassilla kahvia ja jogurttia hunajalla nautiskellen (lue: minä nautiskelin näistä herkuista). Tämän jälkeen suuntasimme kohti Green Bakerya, josta ostimme aamiaista mukaan rannalle. Tällä kertaa mukaan tarttui tiropitoja, eli isoja juustopiiraita, sekä persikka-jogurttitäytteisiä piiraita. Nappasimme taksin Valtos beachille taksitolpalta.

Rannalla aika kului normaaliin tapaan lukien ja merivedestä nauttien. Tänään tuntui olevan jotenkin erityisen kuuma päivä. Hetki auringossa ja hiki virtasi valtoimeen. Toki minkäänlaista tuulen virettäkään ei ollut havaittavissa. Viihdyimme rannalla yhteen asti iltapäivällä.

Rannalta kapusimme takasin Pargan keskustaan, tai paremminkin sen toiselle laidalle nauttimaan ihanista Philippa's gyron gyro pitoista. Tilasimme pitojen lisäksi myös annoksen ranskalaisia.

Pitojen jälkeen päätimme suunnata hotellin uima-altaalle uimaan, sillä oli aivan todella kuuma. Matkalla hotelille nappasin jälkiruuaksi pehmiksen vakiodonitsipaikastani.

Altaalla hetken oleskeltuamme siirryimme huoneistomme terassille tuhoamaan viiniä, sekä vihdoin kirjoittamaan kortteja. Mikä siinä on, että aina ne jäävät viime tinkaan? Nyt sentään olimme sen verran ajoissa, että ostimme kortit jo(!) maanantaina. Kirjoitus näköjään vain aina siirtyi ja siirtyi… Ehkä kuitenkin parempi näin, kuin postittaa niitä kortteja Suomesta… Kortteja kirjoitellessamme kuuklailin myös mahdollisuuksia illallispaikan suhteen. Mietimme pitkään, josko testaisimme joitakin rannan ravintoloista, mutta tulimme kuitenkin siihen tulokseen, että parempaa ruokaa saamme varmemmin kauempana tästä sataman turistirysästä.

Istuskellessamme terassillamme olemme useaan otteeseen saaneet väistellä valtavan kokoisia ampiaisia. ja kun sanon valtavia, en valehtele lainkaan. Nämä yksilöt ovat valehtelematta viisisenttisiä ällötyksiä. Yksi eksyi tänään minun viinilasini pohjalle. Minä pakenen terassilta sisälle, mutta marko pyydysti Aku Ankan taskukirjan avulla tämän yhden yksikön lasiin.

Valitettavasti tämä yksilö koko loppunsa tänään Markon murhatessa sen teelusikalla. Sillä oli niin kova panssari, ettei ihan pienestä liiskauksesta voinut edes puhua. Olemme siis olleet osallisina murhaankin tänään. Tosin mielestäni tämä yksilö ansaitsi sen.

Olen metsästänyt yhtä tiettyä ouzeriaa koko täällä oloaikamme. Ahkerasti katselin tätä myös nyt netistä, josko löytäisin sen paikan sijainnin. Lopulta tripadvisor antoi hieman osviittaa, mutta ei kuitenkaan suoraa sijaintia. Lähdimme hotellilta kohti satamaan ja kuin sattuman kaupalla osuimme sille pikkukujalle, josta tämä ihana papan pitämä paikka löytyi. Osut oikealle kujalle, kun lähdet kävelemään laiturilta katsoen suoraan eteenpäin. Outzerian edessä on keltainen Helleniko kyltti ja ouzerian yläpuolella lukee Stefano's Outzeria. Älä kävele aivan kujan perälle, sillä se on jo toista tavernaa. Tämän paikan tunnistaa kyllä kreikkalaisesta papasta. En voinut sivuuttaa tätä helmeä löytäessäni sen. Tilasimme lasin ouzoa ja pari lasillista talon valkoviiniä. Saimmekin juomat pöytää ja pian pöytään ilmestyi myös lautanen.

Lautasella oli perikreikkalainen meze, eli pieni suulapalanen, joka tarjoillaan ouzeriassa juoman kanssa tavallaan kuin alkupalaksi. Olen pienen ikäni halunnut tälläiseen ouzeriaan – en mihin tahansa ouzeriaan, vaan juuri sellaiseen aitoon piskuiseen kreikkalaiseen paikkaan, josta äiti ja isi aina puhuivat. Paikka toi jotenkin elävästi mieleen äidin kanssa tehdyt Kreikan matkat ja äidin kertomukset Kreikasta ja sen ihanuudesta. Olin melkoisissa fiiliksissä tuossa paikassa, tunsin todella olevani oikeasti Kreikassa ja ehkä ahdistuinkin hieman kaikkien muistojen tulviessa mieleen. Pääasia oli kuitenkin, että vihdoinkin, tässäkin turistien kansoittamassa, paikassa löysin palasen sitä aitoa Kreikkaa, jota jokaisella matkallani haluan kokea. Lautaselle herra Stefanos oli kasannut vaaleaa leipää täytetyn mustekalan kanssa. Itse tunnistin tuon herkun heti, mutta en kertonut sitä Markolle, sillä arvasin, etten saisi häntä maistamaan ruokaa, jos kertoisin mitä se sisälsi.

Tilasimme istuskellessamme lisää viiniä. Emme todellakaan olettaneet, että saisimme lisää ruokaa. Niin kuitenkin kävi.

Saimme voipapuja tomaattikastikkeessa, jotka suorastaan sulivat suuhun. Stefanos kertoi ruokien olevan hänen vaimonsa käsialaa ja hän vain katselee, kun vaimo laittaa ruokaa. Nämä mezeet sulivat suuhun ja olivat varmasti aitoa kreikkalaista ruokaa, eivätkä mitään purkkikamaa.

Kiitimme herraa vieraanvaraisuudesta ja lupasimme palata huomenna uudestaan hänen ihanaan pikkupaikkaansa. Tosin Stefanos kertoi laajentaneensa paikkaansa kujan toiselle puolelle juuri tänä vuonna. Täytyy sanoa, että turhaan ei ole tämä paikka Tripadvisorissa kolmantena. Laskua pyytäessämme sain Stefanokselta pussillisen luomu oreganoa kotiin vietäväksi. Olin aivan rakastanut tähän vanhaan herraan. Jos ikinä palaan Pargaan, palaan myös hänen luokseen.

Tässä vielä hieman suuntimia oikean ouzerian löytämiseksi. Eli suunnista näiden kahden ravintolan välistä – Caravel cafeen ja Hellenic gyro paikan välistä ja löydät varmasti perille. Me palaamme sinne vielä huomenna.

Käveliksimme vielä rannalla ja kävimme nauttimassa lasilliset yhdessä rannan kuppiloista. Emme voineet jäädä Stefanokseen, sillä pelkäsimme pöytään tulevan vielä lisää ruokaa, ja silloin emme olisi jaksaneet enää päivällistä syödä.

Päivälliselle suuntasimme Anreaksean tavernaan kukkulan laelle. Matkalla tavernaan löysimme pikkuisen kappelin, kirkon nimi jäi hieman hämärän peittoon, vaikka tavailinkin sen nimeä oven päältä.

Alkuruuaksi talo tarjosi leipää ja maustettua voita – ainakin siinä oli paprikaa ja valkosipulia.

Me tilasimme alkuruuiksi kesäkurpitsapyöryköitä, olivat oma tekoisia, sekä tsatsikia. Molemmat maistuivat todella ihanille. Pääruuiksi tilasimme pastitsiota (Marko) ja itse otin naudan lihaa voipapujen kanssa. Jessus, kun molemmat olivat hyviä. Pastitsio oli parasta, mitä olemme tällä reissulla maistaneet.

Paikka oli aivan tupaten täynnä, joten johtuneeko siitä, että emme saaneet mitään jälkiruokaa talon puolesta. Jälkiruokaa varten tallustelimme jo perinteeksi muodostuneelle donitsikuppilalle, josta nappasin terassilla nautittavaksi kreikkalaisia minidonitseja hunajan ja kanelin kera. Terasilla saimme nauttia hotellin tarjoamasta livemusiikista, sillä hotellillamme oli tänään kreikkalainen ilta. Emme halunneet osallistua näihin bbq juhliin, sillä ruokailu olisi maksanut 18 euroa per henkilö. Mielestämme saimme parempaa vastinetta rahoillemme Andreaksen tavernassa ja musiikin kuulimme ilmaiseksi terassille. Nyt on kuitenkin aika toivottaa kalinihta! Huomenna on viimeinen kokonainen päivä ja se tulee pitämään sisällä rantaelämää, sekä ihanaa ruokaa. Voisiko lomaansa paremmin viettää?