Päivä 12 - On the road again

20.9.2019

Tänään meillä oli autoilupäivä. Vuokrattiin sama auto kuin viimeksi Gee-Pas’lta. Aamupalan jälkeen vain kamat kasaan ja auton nokka kohti Falasarnaa. Tähän väliin on mainittava, että Suzuki Palenosta kuoriutui ihan tilaihme! Neljä aikuista matkusti autossa...

Outi

Tämän matkapäivän sisältö on tuotu vanhasta blogista. Joten tämä voi näyttää hieman hassulta verrattuna uusimpiin matkapäiviin verrattuna.

Tänään meillä oli autoilupäivä. Vuokrattiin sama auto kuin viimeksi Gee-Pas’lta. Aamupalan jälkeen vain kamat kasaan ja auton nokka kohti Falasarnaa. Tähän väliin on mainittava, että Suzuki Palenosta kuoriutui ihan tilaihme! Neljä aikuista matkusti autossa ihan mukavasti.

Matka kesti noin 40 minuuttia ja perillä meitä odotti ihana hiekkaranta. Rannalla oli täydet palvelut ja vaihdoimmekin heti uikkarit päälle. Merivesi oli ihanan lämmintä, joskin hieman oli aaltoja, mutta ei sellaisia, että veteen ei olisi voinut mennä. Ranta on todella matala. Sai mennä aika pitkälle ja silti ylsi jalat pohjaan. Oli itselle ensimmäinen kerta tällä reissulla, kun pääsin mereen. Harmiteltiin vähän, kun ei älytty vuokrata autoa viikoksi, sillä täällä olisi mielellään viettänyt koko päivän, nyt ei kuitenkaan viitsitty jäädä rannalle makoilemaan, sillä meillä oli vielä niin monta paikkaa nähtävänä.

Uinnin jälkeen päätimme vielä nauttia rantabaarissa frappet ennen matkan jatkumista.

Seuraavana kohteena meillä oli Gonian luostari Kolymbarin kylän liepeillä. Sisäänpääsy luostariin oli 3 euroa. Kirkko oli tässä luostarissa vielä upeampi kuin Agia Triandassa. Kuvia ei valitettavasti ole sisätiloista, sillä kaikenlaisten tallenteiden ottaminen oli kiellettyä. Luostari on aloittanut toimintansa jo 800-luvulla ja se on edelleen toiminnassa. Nykyiselle paikalleen luostari muutti 1618 ja se valmistui 1634. Luostari on kärsinyt kovia mm. ottomaanien aikaan, jolloin sitä pommitettiin mereltä käsin. Nämä kysyiset kanuunan kuulat ovat edelleen nähtävillä luostarin parvekkeella, josta aukeaa upeat näkymät merelle. Suosittelen kyllä tätä luostaria ihan kaikille nähtävyytenä. Esillä on todella upeita esineitä, sekä paloja historiaa.

Luostarissa oli myös iso museo, jossa oli esillä mm. ikoneja 1400-luvulta, vanhoja munkkien kirjoituksia ja kirjoja, sekä pappien vaatteita ja koruja.

Luostarin myymälästä tarttui mukaan vielä yksi ikoni (en ymmärrä, mihinkä ne kaikki laitetaan).

Seuraavaksi matka jatkui kohti Terra Cretaa, eli oliiviöljymyymälää. Matkalla pysähdyimme myös isoon markettiin, joka olikin lopulta pienempi kuin meidän oman kylän Zynca.

Oliiviöljyostosten jälkeen suuntasimme Karavitakiksen viinitilalle. Tasting jäi tälle kertaa kokematta, sillä en raaskinut maksaa siitä yhdeksään euroa. Hassua, kun Kosilla tastingit olivat ilmaisia, mutta täällä on täytynyt maksaa kaikista muista paitsi luostariin viineistä. Täällä olisi myös ollut tietyt kellonajat, kun tastingit järjestetään. Myyjä ei ole tarjonnut meille mahdollisuutta tastingiin, sillä satuimme juuri sellaiseen aikaan, kun niitä ei järjestetty.

Viinitilan pihalla oli myös pieni kappeli, jossa kävimme pikaisesti.

Viinitilalta ajoimme Cretan Brewerylle syömään lounasta. Söimme saman kattauksen kuin viime viikollakin, sillä se oli hyväksi havaittu. Lisäksi ostin vielä pari pulloa olutta hotellille.

Viimeinen pysähdys oli Malemen saksalaisten sotilaiden hautausmaa. Google maps yritti neuvoa meitä ajamaan sotilastukikohdan läpi. Onneksi oli omaa järkeä sen verran, että ajettiin toista kautta.

Haustausmaalle on haudattu yli 4400 sotilasta, jotka kuolivat Kreetan valtauksen yhteydessä toisessa maailman sodassa. Yli 300 sotilasta jäi kadoksiin, mutta heidän nimensä on kaiverrettu hautausmaan muuriin. Vaikuttava paikka, mutta ei kuitenkaan niin vaikuttava kuin englantilaisten hautausmaa Soudan lahdella. Lie vaikuttaa natsi-Saksan tekemiset tähän….

Hautausmaalta ajoimme vielä isoon kauppaan täydentämään vesivarastoja, jotta ei tarvitse kantaa kaikkea käsissään, kun kerran on auto alla.

Suihkun jälkeen pelailimme vielä Markon vanhempien kanssa korttia, kunnes menimme illalliselle hotellin ravintolaan. Marko söi pastitsion ja minulle briam. Jälkiruokabuffet kuuluu siis täällä Imperialissa ruokailijoille ilmaiseksi, joten tietenkin sieltä oli haettava jotakin pientä hyvää. Jälkiruuan jälkiruuaksi tietenkin vielä drinkit baarissa. Päivä oli jälleen pitkä, joten uni kutsui tässä vaiheessa.

Huomenna tiedossa lepoa ja viimeisiä ostoksia. Enää kaksi päivää jäljellä ja sitten kutsuu jälleen kotimaa. Onneksi seuraakin reissu on jo tiedossa, niin ei tarvitse kärvistellä, mutta siihen palaamme sitten kotoa käsin. Kannattaa siis edelleen pysyä kanavalla!

Kalinihta!

© Auringon alla 2022