Päivä 5 - Autoretkelle keski-Kreetalle

13.9.2019

Me varasimme auton kahdeksi päiväksi Gee-Pas:lta, eli käytännössä Maleme Imperialin omalta autonvuokraamolta. Kaksi päivää vapailla kilometreillä, täydellä vakuutuksella ja kahdella kuljettajalla maksoi 88 euroa. Autona meillä oli Suziki baleno. Aurinkomatkojen kautta saman auton hinta...

Outi

Tämän matkapäivän sisältö on tuotu vanhasta blogista. Joten tämä voi näyttää hieman hassulta verrattuna uusimpiin matkapäiviin verrattuna.

Me varasimme auton kahdeksi päiväksi Gee-Pas:lta, eli käytännössä Maleme Imperialin omalta autonvuokraamolta. Kaksi päivää vapailla kilometreillä, täydellä vakuutuksella ja kahdella kuljettajalla maksoi 88 euroa. Autona meillä oli Suziki baleno. Aurinkomatkojen kautta saman auton hinta kahdeksi päiväksi olisi ollut 164 euroa. Ei ihan tarvinnut kauhean kauaa miettiä, että kumpiko otetaan.

Ensin oli kuitenkin saatava aamupalaa. Heräsimme ihan samoihin aikoihin kuin muinakin aamuina, sillä meillä ei ollut kiire mihinkään, eikä minkäänlaista aikataulua. Kävimme rauhassa syömässä ja yhdeksän jälkeen menimme hakemaan autoa viereiseltä vuokraamolta.

Päivästä oli tulossa melko pilvinen ainakin täällä Malemessa, oikein hyvä päivä siis autoiluun!

Ensimmäisenä otimme kurssin kohti Soudan lahtea ja sieltä lähdimme nousemaan ylös vuoren rinnettä kohti lentokenttää. Google mapsin kanssa oli melko vaivatonta navigoida, joskin kuulemma kartturi ei ollut ihan tehtäviensä tasalla, kuten ei tunnistanut oikeaa ja vasenta, eikä osannut käyttää karttaohjelmaa…. Outo juttu.

Tie oli pääosin ihan asiallisessa kunnossa tuonne luostarille. Opasteet olivat myös aika hyvin näkyvillä, että jos edes suuntimat kentälle osaa, niin aika helposti luostarikin sieltä löytyy.

Agia Triandan luostariin oli 2,5 euron pääsymaksu. Käytännössä sillä rahalla pääsi sisään kirkkoon ja ikonikauppaan, sekä pieneen museoon. Pelkästään viinien vuoksi tuonne menevä pääsee ostamaan viininsä aivan ilman ylimääräisiä maksujakin.

Luostari aukion reunalla oli myös huoneita, jotka arvetenkin olivat munkkien dormia. Yhtään ainutta munkkia ei (tälläkään) kertaa nähty.

Kirkko oli sisältä todella upea! Siellä oli myös piispan tuoli. Kuvat on otettu vähän salaa, sillä kuvaaminen ei oikeasti ollut sallittua. Yleensä Kreikassa kielletään kuvaaminen sen takia, että salaman käyttäminen vaurioittaa vanhoja maalauksia. On vain helpompi kieltää kuvaaminen kokonaan, kuin selittää ja valvoa kuinka kuvia voi ottaa.

Kävimme myös kirkon yhteydessä olevassa museossa. Museossa oli näytillä munkkien vanhoja tekstejä mm. 1600-luvulta. Lisäksi oli useita upeita ikoneja.

Toinen huone museosta käsitti piispojen vanhoja vaatteita ja asusteita. Paikko oli mielestäni todella mielenkiintoinen, joskin aina kaipaan näissä museoissa opasta, joka voisi kertoa vielä enemmän tarinoita. Ikoni kaupasta tarttui myös mukaan hieman kotiinviemisiä.

Luostarin pihalla oli tietenkin kissoja ja yrttiviljelmä. Minua lämmitti kovasti kun näin valtavan pussin kissan ruokaa ja vesikuppeja ympäriinsä. Munkit pitävät kyllä huolen myös kattimatikaisista.

Luostarilta ajeltiin Marathiin. Tarkoitus oli käydä siellä uimassa, mutta paikka oli niin täynnä, että emme saaneet autoa parkkiin. Maksulliseen parkkiin olisi voinut jättää, mutta ei huvita maksaa koko päivän pysäköinnistä, kun aikomuksena on pitää vain pieni tauko.

Marathista ajelimme takaisin Soudan lahdelle, jossa on toisen maailman sodan aikuinen hautausmaa. Hautausmaalle on haudattu yli 1500 sotilasta Englannista, Uudesta-Seelannista ja Kandasta. Lisäksi on muutamia yksittäisiä muun maalaisia. Suurin osa haudoista on nimettömiä, koska vainajia ei pystytty tunnistamaan. Paikka on englantilaisten hoidossa ja siellä käydään tietyin ajoin tarkastamassa hautausmaan kunto. Täytyy sanoa, että kaikki oli kyllä tiptop. Käyntikohteena historiasta kiinnostuneille voi suositella. Paikka kuitenkin aiheutti ainakin itselle voimakasta ahdistusta. Kuolleet ovat kaikki nuoria miehiä.

Souda lahdelta lähdimme ajamaan kohti viimeistä pysähdystä, eli Georgioupolista. Matka taittui pääosin isolla päätiellä, joten kuvattavaa ei juurikaan ollut, saati paikkoja joihin pysähtyä ottamaan kuvia. Auton ikkunasta kuitenkin nappasin kuvan metsäpalon vaurioista. Niitä on täällä valitettavasti joka vuosi. Nyt en ole jutellut kenenkään paikallisen kanssa aiheesta, että millaiset tuhot tänä vuonna olivat.

Saimme heti huoneemme Labyrinth hotellista saavuttuamme perille. Huone oli perikreikkalainen hotelli huone. Todella pieni ja ehkä hieman piskuinenkin. Kuitenkin tuossa nyt yhden yön pystyi helposti viettämään.

Jätimme lähinnä vain kamat huoneeseen ja suuntasimme keskusaukiolle syömään lounasta. Tietenkin valitsimme paikaksi Tito’sin, koska siellä tuli kahdeksan vuotta sitten aika paljon istuskeltua. Aukio on kyllä muuttunut edukseen kovasti siitä. Se on siistiytynyt ja siihen on rakennettu kaksi isoa suihkulähdettä ja laitettu istutukset.

Lounaaksi valitsimme clubsandwichin ilman lihaa ja jaoimme sen keskenämme. Annos on sen verran suuri, että pieneen nälkään siitä syö helposti kaksi ihmistä. Marko oli onnellinen, kun edelleen sai Magnersia tuolta. Hintakin oli noussut vain 70 senttiä näiden vuosien aikana.

Lounaan jälkeen kävimme hotellilla viemässä sinne hieman juomista ja vaihtamassa vaatteita. Minulle mm oli päällä pitkät housut ja tunika, että pääsin sinne luostariin sisälle. Niinpä oli kiva saada hieman lyhyempää lahjetta kehiin. Sitten lähdimme kävelemään ja katselemaan paikkoja. Löysimme vanhan hotellimme ja havaitsimme, että päin vastoin kuin Malemessa, niin Georgioupolissa on kaupat, hotellit ja tavernat lisääntyneet. Kylä on kasvanut kovasti näiden vuosien aikana.

Lopulta päädyimme rannalle Kengät pois ja hietikolle! Kävelimme pitkin rantaa varmaan lähemmäs kilometrin verran. Georgioupolin molemmin puolin menevät joet, jotka virtaavat vuorilta. myös keskikesällä vesi on aivan jääkylmää. Merenrannassa se sekoittuu lämpimään meriveteen. Tuntui hauskalta, kun välillä varpaat uivat jääkylmässä vedessä ja välillä lämpöisessä vedessä.

Ylemmässä kuvassa on juurikin joki, joka yhtyy mereen.

Tässä on kylän toiselta puolelta joki, jossa on aina runsaasti noita lintuja. Minä kutsun niitä ankoiksi, mutta ne eivät kyllä taida olla ankkoja. Räpylät niillä kyllä on. Joenuomassa on parkissa myös paikallisten kalastusveneitä, sekä polkuveneitä, joilla voisi mennä edemmäs joen yläjuoksulle.

Kuljeskelimme pitkin kylää katselleen paikkoja ja ihastellen kylää. Viihtyisin oikein hyvin tuolla uudelleenkin ainakin viikon. Kahden viikon matkalle tuokin kylä on ehkä liian pieni. Tai sitten täytyy olla vannoutunut auringonpalvoja, sillä ranta on kyllä todella upea. Nyt oli vain niin kova aallokko, että me jätimme meressä uimisen rohkeammille. Kävimme kuitenkin rantaravintolassa kahvilla, jotta saatoimme nauttia ihanasta tuulesta ja katsella merelle. Georgiopolin edessä merellä on myös pieni kappeli, jonne pääsee kiviä pitkin. Nyt emme kuitenkaan menneet sinne, sillä aallot olisivat aivan varmasti kastelleet meidät.

Kävimme hotellille hieman lepäämässä ja päätimme sitten lähteä Tito’s juomaan jotakin ennen illallista. Tito’sissa oli oikein oiva valikoima kreetalaisia pienpanimotuotteita, joten tietenkin maistoin niitä. Ensimmäisenä join Saisonin ja toinen oli Cretan pale ale (vähän kuin APA maultaan). Olisin halunnut juoda Solon porterin, mutta niitä ei ollut sillä hetkellä lainkaan kylmässä.

Illalliselle menimme Valentinon tavernaan. Tuolla söimme edellisellä kerralla niin monta kertaa, että oli pakko käydä tarkistamassa, että onko ruoka edelleen yhtä hyvää. Ihmismäärästä päätellen oli. Olimme paikalla vaille kahdeksan ja vain muutama pöytä oli enää vapaana.

Alkuun talo toi meille pöytään tuoretta leipää ja tomaattitahnaa. Me tilasimme alkupaloiksu tirokafteria ja paistettuja kesäkurpitsa- ja munakoisoviipaleita. Ne tarjoillaan aina tuolla skordalian kanssa, joka on minun suurinta herkkuani. Harmillisesti sitä näkee harvoin tavernojen listalla ja Marko ei siitä juuri välitä.

Pääruuaksi Marko otti Stifadon ja minulle gigantes. Pikkutippa tuli kyllä linssiin, kun katselin sitä Markon stifadoa. Se oli minun herkkuani tuossa tavernassa. Gigantes oli kyllä myös aivan erinomainen, en valita yhtään. Mutta ei se stifadoa kuitenkaan ollut. Lihansyömisestä alkaa olla nyt kuitenkin niin kauan aikaa, että en yleensä kaipaa sitä. Nytkään en olisi niitä lihoja halunnut, vaan ne sipulit.

Jälkiruuaksi saimme tietenkin rakia (aivan järkyttävää ainetta) ja pienet vanukkaat. Lasku oli jotain 27 euroa. Senkin olemme nyt havainneet, että täällä on myös edullisempaa kuin länsi-Kreetalla. Täytynee pysytellä jatkossa tällä puolen saarta.

Kävimme vielä juomassa yhdet Aperol Spritzit, ennen kuin kävimme nukkumaan. Huomenna vielä auto vuokralla ja uudet kuviot! Mikäli haluat nähdä enemmän kuvia, niin suosittelen ottamaan seurantaan meidän tilin Instagramissa. Siellä on kohokohdissa katsovissa koko meidän loman story.

© Auringon alla 2022