Tämän matkapäivän sisältö on tuotu vanhasta blogista. Joten tämä voi näyttää hieman hassulta verrattuna uusimpiin matkapäiviin verrattuna.
Jatkoimme tänään eilen hyväksi havaittua linjaa, eli vietimme päivää rannalla. Jotenkin vielä tuntuu väsyttävän työt, joten mitään erityistä ei haluttu keksiä. Oikeastaan pää löi ihan tyhjääkin. Aamulla kipaisin ensitöinäni hakemassa meille sämpylöitä leipomosta. Samalla toimitin sämpylöitä myös Markon vanhemmillekin.
Aamiaisen jälkeen suunnattiin rannalle. Kaksi petiä ja varjo kustantaa yhteensä 7 euroa. Me kuitenkin olemme näköjään saaneet tukkualennusta, sillä saimme 5 petiä 14 eurolla. Tänään tuuli oli hieman laantunut eilisestä ja pienen houkuttelun jälkeen minäkin uskaltauduin mereen ilman pelkoa hukkumisesta. Edelleen aallot olivat melkoisia ja jos ei yhtään varautunut, niin varmasti oli selällään. Muutaman kerran tuli poskiontelot huuhdeltua Välimeren suolalla ja meinasi aalto viedä mennessään myös uimapukuni alaosan…
Lounaalle kipsuttelimme rantakadulle hyväksi havaittuun Lissukseen. Otimme Markon kanssa kreikkalaista salaattia, saganakia (eli paistettua juustoa) ja tsatsikia kera valkoisen viinin. Jälleen olimme tyytyväisiä saamaamme ruokaan ja eritoten palveluun.
Lounaan jälkeen selvittelimme retkitilannetta. Olimme päättäneet jo Suomessa, että Elafonissiin on päästävä. Apollomatkat tarjosivat retkeä sinne hintaan 48 euroa. Retki olisi kansainvälinen, eli suomen kielistä opastusta ei olisi ja järjestäjänä toimisi Apollon yhteistyökumppani. Kyselimme rantakadun retkiä tarjoavista liikkeistä hieman heidän tarjontaansa. Päädyimme Klados Travelin järjestämään Elafonissi retkeen. Aikaa perillä olisi neljä tuntia, mennessä olisi kahvitauko pienessä kylässä ja palatessa kierros viinitilalla. Hintaa retkelle normaalisti 30 euroa, mutta nyt saisimme retken hintaan 25 euroa. Kaupat syntyivät heti. Keskiviikkona pääsemme siis nauttimaan tuosta ihanasta vaaleanpunaisesta rannasta. Kävimme varaamassa myös perjantaille auton Apollomatkojen kanssa. Saapahan nähdä millaiseen kökkyrään meidän viiden on ahtauduttava…
Markon vanhemmat menivät vielä rannalle jatkamaan päivää ja me ”teinit” pyyhälsimme terassille nauttimaan näkymistä, viinistä ja korttien läiskimisestä.
Uunoa on tullut pelattua melkein joka päivä. Monet naurut on naurettu tuon pelin yhteydessä. Tällä porukalla pelatessa ei ole enää kyse mistään muusta kuin tuurista, että sattuu voittamaan. Minkäänlainen taktikointi ei tule kysymykseenkään. Se tekee pelistä vielä hitusen hauskempaa ja muutamat ärräpäätkin ovat tainneet lennellä. Joku taisi uhata myös olla toivottamatta hyvää yötä illalla… Pelaamsien lomassa maistelimme asyrtiko rypeleestä valmistettua paikallista valkoviiniä. Kuuden euron pulloksi oli erittäin hyvä elämys.
Päivälliselle suuntasimme Zisi’s tavernaan hieman kaupungin ulkopuolelle. Ajattelimme kävelle perille. Matkaan kului hitaasti vaappuen tunti. Tosin pysähdyimme hetkeksi kauppaan ja rannalle istuskelemaan ja katsomaan auringon laskua. Matkan varrelle sattui pieni koira, joka sai liikenteen sekaisin. Koira jolkotteli menemään keskellä autotietä, eikä ollut moksiskaan autoista, jotka turhaan yrittivät töötteilemällä saada koiran kulkemaan jalkakäytävällä.
Matkan varrella sattui myös muutama kissa. Jotkut olivat ostaneet pienille kissoille ruokaa ja ruokiivat niitä kadulla. Minäkin haluaisin niin auttaa näitä pieniä reppanoita. Joku saattaa muistaakkin viime vuotiset itkupotkuraivarini, kun pieni pentu jäi auton alle Santorinilla.
Kun vihdoin selvisimme tavernaan asti, oli meitä vastassa suuri ulkoilmaterassi, joka oli lähinnä kreikkalaisten kansoittama. Ruoka oli edullista ja lista oli todella laaja. Yritimme Markon kanssa tilata pastitsiota, mutta se oli siltä päivältä jo loppu. Niimpä Marko päätyi giouvetsiin ja minä moussakaan. Alkupaloiksi otimme tirokafteria (mausteista fetatahnaa) ja kesäkurpitsapyöryköitä. Ruoka oli todella ihanaa ja varsinkin minun moussakani suli suuhun. Litra talon viiniä maksoi alle 5 euroa.
Talo tarjosi jälkiruuaksi hedelmiä, jogurttia ja rakia. Meidän laskumme loppusumma oli 26,60. Eli kaikkein edullisin ruoka töhön mennessä. Palaamme varmasti takaisin uudelleen tähän ravintolaan. Otimme taksin takaisin hotellille, joka maksoi 7 euroa.
Zisi’s on taverna, joka ei ole turismin pyörittämä. Monet paikalliset kehuvat ravintolaa ja sen kyllä näki asiakaskunnastakin. Mikäli haluat maistaa autenttisia makuja, joita paikallisetkin ovat valmiita syömään, on Zisi’siin käveleminen kaiken vaivan arvoista. Tokihan voi napata myös taksin. Löysimme matkalta myös muutaman muun tavernan, joita voisimme harkita kokeilemiseksi. Näiden muutaman päivän aikan on tullut selväksi, että kalleimmat ravintolat ovat rantakadulla ja vanhassa kaupungissa. Toki seassa on helmiäkin, mutta melkeinpä on tiedettävä minne mennä.
Hotellilla pelasimme vielä muutaman erän Unoa ja maistelimme Ouzoa yömyssyiksi. Mukava päivä, vaikka mitään erityisempää ei tapahtunutkaan – ainakin meillä oli hauskaa!
Kiitos kommentistasi. Mukava, että meidän lomapäiväkirja on voinut olla sinulle avuksi. Juuri muisteltiin, kuinka ihanaa Pargassa ja Lefkaksella oli. Jospa joskus päästäisiin uudestaan tuo kombo tekemään.
Mainoksesi tähän?
Blogimme on aktiivimmillaan matkojen aikana ja tällöin myös kävijöitä on eniten. Monet selailevat myös kokonaiset matkat kerralla ahmien ja tietenkin tutkivat missä on käyty, mitä on syöty ja mitä on tehty. Mikäli mainospaikka voisi kiinnostaa niin lähetä sähköpostia [email protected] osoitteeseen!
Hei! Ihanaa lukea taas teidän matkajuttuja! Kahlasin keväällä läpi kaikki teidän vanhat matkapäiväkirjat ja sain sieltä paljon tietoa kesällä tekemäämme Lefkas+Parga -matkaa varten ja tietysti oli myös kiva fiilistellä Kreikkajuttuja :) Sain myös kipinän kirjoittaa omaa matkapäiväkirjaani blogin muotoon, joten suuri kiitos siitä! Nautinnollista lomaa!