Päivä 7 - Golfin päivä

Tänään meillä oli auto vuokralla Sixtiltä. Viime kerrasta poiketen auto tuli ajallaan ja vuokraamon heppu torotti aika tarkalleen vartin yli yhdeksän hotellimme aulassa. Tehtiin paperityöt alta pois ja eikun matkaan. Meille oli varattu Peugeot 308, mutta saimme Volkswagon Golfin turbodieselillä. Kyllä sinne ahtaen sopi viisi ihmistä kyytiin. Onneksi oli ilmastointi.

Saimme vuokraamolta kartan, jolla olisi voinut heittää vesilintua. Onneksi minä olin ostanut yhden paremman aikaisemmin viikolla. Lisäksi meillä oli mukana meidän oma Tomppa, eli TomTom. Tomppa osoittautui noin kymmenen minuutin ajelun jälkeen varsin hyödyttömäksi. Milloinkahan lie päivitetty karttoja viimeksi, sillä ramppi jota pitkin olimme jo kaasuttamassa valtatielle olikin aidattu umpeen. Ilmaan varoitustauluja tietenkin. Ensimmäinen jarrutesti. Lopulta haahuilimme pikkuteille navigaattorin avulla yrittäen löytää tietä Spilin kylään. Ajoimme Missirian kylään vahingossa, koska navigaattori – sen enempää kuin minäkään – ei enää tiennyt missä oltiin. Hyvä kartanlukija meillä siis… Sitten oli jarrutesti numero kaksi. Vuohi hyppäsi keskellä kaupunkia edessä ajavan auton eteen. Puskasta tietenkin. Ensin pelotti ja sitten nauratti ihan rutosti. Suomessa varotaan peuroja ja hirviä, täällä vuohia ja lampaita. Näimme aika monta varo lehmiä kylttiä myös….

Lopulta 45 minuuttia myöhemmin selvisimme ulos Rethymnonista oikealle tielle lukemalla karttaa ja kuuntelemalla kun navigaattori kehoitti tekemään U-käännöksen heti kun mahdollista. Lopulta sekin älysi, että mille tielle olimme haluamassa. Manittakoon, että täällä lyhyenkin matkan tekoon tuhlaantuu aikaa, sillä tiet ovat kurjassa kunnossa, paikalliset kaahaavat ihan miten sattuu ja tiet ovat niin ahtaita, että usein joutuu pysähtymään ja väistämään vastaantulijaa. Autoja on aivan liikaa suhteessa teiden kokoon. Suomalaisilla liikennesäännöillä kaikki olisivat koko ajan jumissa ja kukaan ei liikkuisi minnekkään. Täällä menee ensin se joka kerkiää (ja uskaltaa).

Ensimmäinen pysähdyspaikkamme oli Spilin kylä, jossa ensimmäinen ongelma oli parkkipaikan löytäminen. Ihan ei kehdattu käyttää tätä paikallisten tapaa, eli auto parkkiin ihan mihin tahansa ja hätävilkut päälle. Spili on tunnettu mausteistaan ja muista paikallisista tuotteistaan. Tutkailimme kauppoja ja teimme vähän löytöjäkin.

Ostin kotiin viemisiksi savesta ja salviasta valmistettua saippuaa, sekä aasin maidosta valmistettua saippuuaa. Varsinkin aasinmaito saippuan kehuttiin olevan erityisen ihoystävällistä ja kosteuttavaa. Minusta ajatus oli lähinnä kiinnostava ja salvia saippua valikoitui puhtaasti tuoksunsa puolesta. Toki se on myös hyvää rasvaiselle iholle. Molempia saippuoita voi käyttää myös kasvojen pesuun. Joku tainnut ehkä joskus kuullakin tästä minun palasaippua innostuksestani.

Pysähdyimmme Spilissä nauttimaan virvokkeita ja vastapäisessä kahvilassa kylän papat nauttivat kahvejaan ja kovaan ääneen keskustelivat (varmaankin päivän polttavista puheeaiheista).

Spili oli meidän mieleemme kylänä. Se on vuoristossa noin puolessa välissä Kreetaa mennessä pohjois rannikolta etelään Rethymnonin kohdalta. Suosittelen tuota ihanaa pikkuruista kylää kaikille, jotka haluavat palasen aitoa Kreikkaa ja nähdä paikallisten elämää. Spilissä oli perjantaina markkinapäivä, mutta emme vierailleet markkinoilla.

Spilin jälkeen matka jatkui etelärannikolle kohti Plakian kylää. kylä on kuuluisa hyvästä rannastaan ja sinne tehdään myös lomamatkoja, mutta tietääksenä tällä hetkellä ainkaan Suomesta ei sinne pääse. Kylään päästäkseen ajoimme Kourtalitio kanjonin läpi. Vuoret kohosivat pystysuoraan paikoin auton vieressä ja jopa siten, että niitä oli verkoin tuettu, etteivät kiven murikat putoaisi autotielle. Pysähdyimme levikkeelle nauttimaan noista karuista, mutta kuitenkin todella upeista maisemista.

Plakiassa oli alunpitäen tarkoitus nauttia lounasta. Kuitenkin tuo kylä on täysin vuorten saartama, eikä siellä käynyt tuulen henkäyskään. Olo oli kuin kattilassa. Kävelimme hetken rantakadulla ja päätimme lähteä kohti seuraavaa määränpäätä ja etsiä lounaspaikkaa mahdollisesti jostakin matkan varrelta.

Pysähdyimme Armenioi kylään yhteen tavernaan, jossa henkilökunta katosi keittiöön kun istuimme alas. Tutkailimme ruokalistaa ja totesimme, että eiköhän etsitä evästä jostakin muualta. Päätimme lähteä porhaltamaan kohti Kourna järveä, sekä Georgioupolia.

Georgioupoli valikoitui käyntikohteeksi lähinnä sen takia, että vietimme siellä viikon neljä vuotta sitten elokuussa. Pidimme erityisesti tuosta ihanasta pienestä kalastajakylästä. Palasimme nyt nauttimaan lounasta samaan paikkaan, jossa silloin istuskelimme lähes päivittäin. Edelleen oli sama mies töissä tarjoilemassa. Jaoimme lounaaksi club sandwichin.

Georgioupoli oli muutunut kovasti siitä, kun viimeksi siellä kävimme. Osa tavernoista oli ennallaan, mutta osa oli kadonnut ja uusia oli tullut tilalle. Kylän aukiolle oli myös ilmaantunut iso suihkulähde ja se oli muutettu kokonaan kävelyalueeksi. Aikaisemmin pikkuruinen suihkulähde toimitti liikenneympyrän virkaa.

Kävimme Annanmarketista ostamassa pullollisen tynnyriviiniä ja jäätelöä. Tuossa samaisessa kaupassa tuli silloin käytyä useasti, sillä siellä oli aina aamuisin tuoretta leipää ja vastapuristettua appelsiinimehua. Nyt sieltä sai myös kotitekoisia leivonnaisia. Annan puodissa on myös runsaasti paikallisia herkkuja myytävänä, kuten heidän oman tilan oliiviöljyä.

Georgioupolin molemmin puolin laskevat joet välimereen, joka tekee rannan vedestä todella kylmää. Varsinkin kylän Rethymnonin puoleisessa joessa vesi on jäätävää. Uimassa emme kuitenkin Georgioupolissa nyt käyneet, vaan jatkoimme matkaa Kournajärvelle (vai sanoisinko Karda järvelle, kuten se uudestaan tuli ristityksi…).

Jouduimme jättämään auton muutaman sadan metrin päähän järvestä, sillä emme tajunneet, että lähempänäkin olisi ollut parkkipaikkoja. Matkalla järvelle oli puutarha, jossa viljeltiin mm. munakoisoja, kurpitsoja ja tomaatteja. Voi kuinka kutsuvilta nuo vihannekset näyttivätkään.

Kournajärvi on Kreetan suurin makean veden järvi. Järvellä olisi ollut mahdollista vuokrata erilaisia kulkepelejä vedessä kulkemista varten. Mutta kuten kuvasta voitti havaita, oli nähtävyydet nähty ihan siitä rannaltakin seisomalla, sillä kyseessä ei todellakaan ole mikään valtava Kallamereen verrattavissa oleva jorpakko. Kournajärvellä osa porukasta kävi uimassa ja osa tyytyi hikoilemaan varjon alla. Suihkumahdollisuutta ei ollut, joten uiminen jäi itseltä tällä kertaa.

Kournajärveltä suunnattiin takaisin kohti Rethymnonia. Olimme päättäneet vierailla kaupungin laidalla sijaitsevassa Lidlissä matkan varrella. Täydensimme hieman ruokavarastoja hotellille ja ostimme marmelaadia kotiin viemisiksi. Ongelmat alkoivat kassalla seisoimme vartin kassajonossa, koska meidän edessä oleva pariskunta oli onnistunut maksamaan liikaa ostoksistaan ja yrittivät nyt selvittää asiaa. Lopulta kassaneiti keräsi kaikki rahansa kassalta ja hävisi sanomatta sanaakaan. Toinen kassa käski menemään kassalle numero yksi, jossa ei ollut myyjää. Ihan olin riemuissani tässä vaiheessa. Lopulta selvittiin ulos kaupasta ostosten kanssa.

Viimeinen ja matkan haastavin osuus oli vielä edessä. Meidän tuli löytää parkkipaikka Golfille hotellimme luota. Tämä saattoi tarkoittaa taskuparkkia, josta kuljettajamme kieltäytyi jo ensimmäisen kerran kuullessaan edes sanan taskuparkki. Kieltämättä on itselläkin aika monta vuotta aikaa edellisestä taskuparkkeerauksesta (lue: viimeksi autokoulussa). Onneksi löytyi helppo paikka ja auto saatiin onnellisesti parkkiin. Jätimme avaimet respaan, josta Sixtin porukka ne jossain vaiheessa noutaisi.

Menimme istuskelemaan Markon vanhempien terassille ja nauttimaan päivän kääntymisestä iltaan. Tietenkin Unoa pelaillen. Kahdeksan maissa suunnitimme kohti Le Dome tavernaa, joka oli valikoitunut illan ruokapaikaksi. Alkuun saimme valkosipulileipäsiä ja tilasimme alkuruuiksi paistettua kesäkurpitsaa ja saganakia. Marko otti pääruuaksi giouvetsin ja minä söin soutsukakiaa. Kaikkien ruuat olivat erinomaisia, eikä eilisen verrattavaa karmeutta.

Hotellille mennessä kolusimme vielä muutaman kaupan. Kävimme Olive Garden kaupassa, joka oli pullollaan ihania luonnonkosmetiikka purtiloita. Hinnat olivat myös ihania. Niin ihania, että en ostanut mitään. Taidanpa marssia apteekkiin hakemaan lisää Korresin purtiloita, sillä ne ovat täällä erittäin edullisia. Ostin jo kaksi suihkusaippuaa, jotka maksoivat yhteensä 5 euroa. Suomessa yski suihkusaippua maksaa 11 euroa. löysin myös vihdoin Korressin tuoksuja ja saattaapa olla, että niistäkin joudun yhden kotiuttamaan.

Huomenna tarjoilemme teille vain rantaelämää ja ruokaa. Lomallehan tänne ollaan kuitenkin tultu!