Päivä 14 - Lorvailua

5.5.2015

Meillä oli käsillä viimeinen kokonainen lomapäivä, eikä enää ollut kiire mihinkään. Lähinnä tarkoituksena oli vain nauttia elämästä ja lämmöstä, sekä hankkia viimeiset tulijaiset. Emme vaivautuneet enää edes rannalle, sillä niin kuin on käynyt selväksi,...

Outi

Tämän matkapäivän sisältö on tuotu vanhasta blogista. Joten tämä voi näyttää hieman hassulta verrattuna uusimpiin matkapäiviin verrattuna.

Meillä oli käsillä viimeinen kokonainen lomapäivä, eikä enää ollut kiire mihinkään. Lähinnä tarkoituksena oli vain nauttia elämästä ja lämmöstä, sekä hankkia viimeiset tulijaiset. Emme vaivautuneet enää edes rannalle, sillä niin kuin on käynyt selväksi, niin mikään erityisen hyvä ei tämä Kamarin ranta ole. Niinpä valloitimme heti aamiaisen jälkeen kaksi paikkaa uima-altaalta ja vatuloimme siinä iltapäivään saakka.

Uima-altaalla

Uimisesta ja auringonpalvonnasta seuraa aina eittämättä nälkä. Lounaspaikaksi valitsimme kahvila Dolcen. Minä söin pizzaa ja Marko otti club sandwichin. Molemmat olivat jälleen mainioita. Pizza ei ollut mikään pakasteversio, vaan itse tehty. (Aina on olemassa se riski kreikkalaisissa (turisti)kahviloissa, että saa pakastepizzaa. Tämän takia kannattaa tähyillä naapuripöytiin ennen tilauksen tekemistä.)

Club sandwich

Dolcen pizza

Lounaan jälkeen marnittiin takaisin hotellille. Menimme rantakatua pitkin, jotta saatoimme samalla vilkuilla kauppojen tarjontaa. Mitäåän erityistä meillä ei ollut mielessä, mutta ainahan sitä pitää kotiin jotakin tuliaisia olla. Lisäksi tuliaisia oli hankittava vielä läheisillekin.

Vietimme siestaa hotellilla ja päätimme lähteä kävelemään rantakadulle ennen illalliselle menemistä. Ajoitimme kävelymme melkolailla auringon laskun aikaan. Vaikka Kamarin puolelle auringonlasku ei näykkään, värjää se sielläkin suunnalla taivaan rantaa. Rantakdulle löytävät myös kaikkia ihmiset illan tullen. Päivällä se on melkein autio, mutta mitä myöhäisempi ajankohta, sitä enemmän ihmisiä.

Oliivipuu

Viiniviljelmät

Matkalle sattui myös oliivipuita, sekä viiniviljelmiä. Tuntui, että jokainen mahdollinen avara ja tyhjä tontti oli valjastettu viinin viljelyyn. Kamarin läheisyydessä toimiikin useita pieniä viinitaloja. Rypäleet oli kerätty jo näistäkin köynnöksistä pois. Jaksan vieläkin ihmetellä, kuinka viinirypäleet edes kasvavat näin karuissa olosuhteissa.

Rantaa illansuussa

Naapurisaari

Päivälliselle suuntasimme viimeisen illan kunniaksi Iriniin. Olihan se pakko saada vielä kerran heidän taivaallista pastisiota.

Alkupalat

Pastitsiot

Alkuun otimme juustopalleroita, tsatsikia ja pitaleipää. Pääruuaksi sitten molemmille valikoitui pastitsio. Ruoka huuhdeltiin alas talon valkoviinillä ja vedellä. Irini on ollut lomamme kalleimpia ravintoloita. Kuitenkin ruoka ja palvelu ovat olleet niin hyviä, joten olemme aina palanneet tähän tavernaan. Lasku on ollut joka kerta yli 40 euroa, kun muualla on selvitty edullisemminkin. Mutta, jos vielä palaan Santoriinille, niin palaan kyllä vielä Iriniinkin. Nyt tosin tuntuu, että Santoriini on vähäksi aikaa koluttu.

Jäätelöä

Tottahan se oli vielä jälkiruuaksi noudettava jäätelöä vakituisesta jäätelökojusta.

Ihmisvilinää

Viimeinen päivä lomasta oli ohi. Haikein mielin oli vaaputtava hotellille pakkamaan loppuja tavaroita. Huoneet tuli luovuttaa klo: 12 ja bussikuljetus ei saapuisi kuin vasta viiden maissa meitä noutamaan kentälle. Edessä olisi siis päivä odottelua.

(Pahoittelut viimeisen postauksen ilmestymisestä vasta nyt. Kuitenkin parempi myöhään, kuin ei milloinkaan…)

© Auringon alla 2022