Päivä 4 - Rantalomalla

27.8.2014

Tänään laiteltiin ensimmäistä kertaa kunnollista aamiaista hotellilla. Ainekset oltiin ostettu jo etukäteen, joten minun tehtävä oli aamulla noutaa leipomosta tuoreitä sämpylöitä aamiaispöytään. Perinteisesti aamiaisella on aina ollut kreikkalaista salaattia, kananmunia ja papuja. Lisäksi tietenkin...

Outi

Tämän matkapäivän sisältö on tuotu vanhasta blogista. Joten tämä voi näyttää hieman hassulta verrattuna uusimpiin matkapäiviin verrattuna.

Tänään laiteltiin ensimmäistä kertaa kunnollista aamiaista hotellilla. Ainekset oltiin ostettu jo etukäteen, joten minun tehtävä oli aamulla noutaa leipomosta tuoreitä sämpylöitä aamiaispöytään.

Perinteisesti aamiaisella on aina ollut kreikkalaista salaattia, kananmunia ja papuja. Lisäksi tietenkin tsatsikia ja minulle kahvia ja jogurttia.

Aamiaisen jälkeen suuntasimme kohti rantaviivaa. Tarkoituksena oli viettää päivää rannalla. Markon vanhemmat olivatkin meille jo paikat varanneet heidän vierestään. Kamarin ranta ei ole paras mahdollinen uimiseen. Veteen meneminen ilman uimakenkiä olisi ainakin minulle mahdoton tehtävä. Rantaviivassa on pikkukivipenger, jonka yli on ensin kavuttava. Tämän jälkeen tarjolla on isompia lohakareita ja laavan muokkaamaa pohjaa kaikkine kumpuineen ja kuoppineen. Ranta myös syvenee hyvin äkkiä ja vain muutamien metrien päässä rannassa on jo äkkisyvää. Lasten ranta tämä ei mielestäni ole, eikä rannalla kyllä heitä kovin paljon näkynytkään.

Markolla on jälleen lainassa Canonilta vedenalaiseen kuvaukseen sopiva kamera. Hän hääräilkin hyvän tovin snorkkelin ja kameran kanssa pinnan alla. Videotakin saatiin saaliiksi, mutta se tarvinnee hieman käsittelyä ennen julkaisua. Tuliperäisyyden vuoksi Santoriinilla on hyviä paikkoja sukeltamiseen ja snorklailuun. Nimittäin useat maanjäristykset ja tulivuoren purkaukset ovat muovanneet myös vedenalaista maailmaa.

Muutaman kalan minäkin bongasin uimalasien avulla pinnan alta. En kuitenkaan ole niin haka biologiassa, että olisin nuo pikkukalat voinu tunnistaa. Toinen kalalaji oli laiha ja toinen pullero. Ei varmaan näillä tuntomerkeillä aukene paremmallekaan kalastajalle…

Rannalla bongailtiin myös ylilentäviä lentokoneita. Santoriinin lentokenttä on aivan Kamarin vieressä, joten koneet menevät todella matalalla kylän yli. Lentoyhtiöt pystyy helposti tunnistamaan konene kyljestä.

Rannalla on aikaa kulutettu perinteisesti kirjojen kanssa. Ison osan matkalaukun sisällöstä viekin juuri lukeminen. Itselläni menee kirja kahteen päivään, mutta Markoa on minua huomattavasti nopeampi lukemaan, joten kirja saattaa mennä reilussä päivässäkin. Riippuu hieman päivän muista aktiviteeteistä.

Rannalta mentiin syömään Il Formo pizzeriaan. Söimme kreikkalaisen pizzan puoliksi, eli siis käytännössä kasvispizzan. En tiedä millaisia pizzat ovat Italiassa, mutta jos ne ovat jotakin tämän kaltaista, niin sinnekin on joskus päästävä pizzan syöntiin!

Syömästä viipotettiin omalle uima-altaalle jatkamaan auringonpalvontaa ja uimista. Tämän kaiken auringon kylkiäisenä, meillä on nyt yksi kappale palaneita selkiä. Eikä minun varmaan tarvitse kertoa, kumpiko meistä paloi. Onneksi kärsii olla selällään ja tilanne rauhoittuu oikeilla aineilla nopeasti.

Hotellilta lähdimme voltalle, eli suomalaisittain iltakävelylle. Kiertelimme rantakasun kauppoja ja pysähdyimme juomaan viiniä Love Boat nimiseen baariin. Hintaa taisi puolella litralla viiniä olla 5,50. Totesimme paikassa olevan myös edullisia drinkkejä, joten varmaan palaamme tuohon paikkaan jonakin iltana uudelleen.

Rantakadulla oli liikkeellä paljon kissoja ja koska Marko unohti eilisestä postauksesta kaikki eläinten kuvat, niin aion laittaa niitä nyt siitäkin edestä.

Illalliselle menimme Saliveros tavernaan rantakadulla. Minulla oli epämiellyttävä kokemus heidän kleftikonsa kanssa kaksi vuotta sitten, mutta koska kaikki muu ruoka oli niin hyvää, niin annoimme heidän yrittää uudestaan. Ovella meitä oli vastassa herttainen pikku-herra.

Tilasimme alkuruuiksi juustopiiraita ja tsatsikia. Pääruoaksi Marko otti youvetsin ja minä isoja valkoisia papuja. Talo tarjosi paahdettua leipää ja jogurtti-paprikatahnaa.

Alkuruuat olivat hyviä, samoin pääruoat. Annoskoot olivat kuitenkin meilestämme aivan liian suuria pääruokien kohdalla. Olisin myös itse kaivannut oman annokseni lisukkeeksi esimerkiksi riisiä. Nyt minulla oli vain lautasellinen papuja tomaattisessa kastikkeessa. Jälkiruuaksi saimme vesimelonia. Lasku olikin melko kummallinen asia. Se tuotiin pöytään ja laskulle oli lyöty 19,50. Me viittilöimme tarjoilijaa, että tämä ei ole oikein, tästä puuttuu viini ja toinen pääruoka. Tarjoilija osoittaa kuitin alareunaan käsin kirjoitettua summaa, 28 euroa, että tuo on oikea summa. Vieläkin se oli meilestämme liian vähän, mutta selkeästi he halusivat kiertää veroja tällä tavoin, niin en minäkään halunnut enää maksaa ruuasta enempää. Aikaisemmissä ravintoloissa on aina kuitit tulleet oikein…

Markon vanhemmat olivat illan retkellä, joten menimme heidän luokseen vielä nauttimaan yömyssyt ennen nukkumaan menoa. Huomenna onkin edessä aikainen herätys ja retki aktiivisella Nea Kamenin tulivuorella.

 

© Auringon alla 2022