Päivä 6 - Petterin viimeinen ilta

29.8.2014

Tässä päivässä ei ole oikeastaan mitään jännittävää. Nautimme rentouttavaa lomapäivää nauttien Välimerestä ja auringosta. Aamiaista nautimme jälleen omaan tapaamme parvekkeella. Markon vanhemmat olivat varanneet meille pedit rannalta. Matkalla rannalle kävimme hakemassa hieman juotavaa ja...

Outi

Tämän matkapäivän sisältö on tuotu vanhasta blogista. Joten tämä voi näyttää hieman hassulta verrattuna uusimpiin matkapäiviin verrattuna.

Tässä päivässä ei ole oikeastaan mitään jännittävää. Nautimme rentouttavaa lomapäivää nauttien Välimerestä ja auringosta. Aamiaista nautimme jälleen omaan tapaamme parvekkeella. Markon vanhemmat olivat varanneet meille pedit rannalta. Matkalla rannalle kävimme hakemassa hieman juotavaa ja syötävää rantaelämää varten. Rantapetien hinnat vaihtelevat täällä 5-7 euroon. Hinta sisältää kaksi petiä ja varjon. Yhdessä paikassa näimme jopa ilmaiset pedit ravintolan asiakkaille. Tosin he eivät varmaan kovin hyvällä katselisi omien eväiden syömistä.

Rannalla oli melko tyyntä. Marko snorklaili ja yritti saada minuakin kokeilemaan snorkkelointia. Lopulta suostuin virittelemään tuon naamarin päähäni. Pakkohan se oli kokeilla, sillä olin hankkinut piilolinssejäkin juuri tätä varten. Se snorkkelointi oli aivan hirvittävän vaikeaa. En millään meinnannut muistaa, että nenän kautta ei voi hengittää. Hengittäminen tapahtuu mukana olevan putken kautta. Ensimmäinen ongelma. Nenä oli täynnä suolavettä. Kun lopulta muistin hengittää putken kautta, panikoin. Ihan kuin olisi pillin kautta yrittänyt hengittää. Lopulta se alkoi sujua ja kärsin olla muutaman minuutin putkeen veden alla. Tätä ennen olin kuitenkin ehtinyt vetää merivettä henkeen, huuhdella poskiontelot suolevedellä ja saada silmät kirvelemään. Kannattaa kokeilla piilareiden ja suoleveden yhdistelmää. Tekee todella eetvarttia. Ehkä sitä laitesukellusta on parasta minun kohdalla harkita vielä muutaman kerran… Kun opin hengittämään ja pysymään pinnalla, yritti Marko kiskoa minua syvemmälle katsomaan kaloja ja nopeasti vaihtelevaa meren pohjaa. Seuraava paniikki. En voi mennä mihinkään, missä jalat ei yllä pohjaan. Ei ehkä siis kannata millekkään snorkkelisafarillekaan mennä. Parasta olisi varmaan snorklata lasten altaassa…

Lopulta vaihdoin snorkkelin aurinkolaseihin ja keskityin lillumaan meressä ja vahtimaan, että Markon snorkkeleineen pysyy näköetäisyydellä.

Bongasimme rannan pohjoispäästä Mesa Vuonon juurelta pienen luolan ja kappelin. Arvelimme käydä kävelyllä jonakin päivänä katselemassa näitä. Santorinillahan kirkkoja riittää. Lähteiden mukaan 300-1000 kirkkoa. Riippuen hieman siitä, mitkä lasketaan kirkoiksi. Tässäkin kylässä olen bongannut jo neljä kirkkoa, enkä usko, että ne ovat kaikki siinä.

Olimme päättäneet viettää työpäivän rannalla. Puoli kahden aikaan kävimme nauttimassa lounasta Markon vanhempien hotelilla. Lounas koostui jogurtista, hedelmistä ja pinaatti- ja juustopiirakasta, jotka jaoimme keskenämme. Lounaan jälkeen jatkoimma auringon palvontaa. Olen jopa hieman onnistunut saamaan väriä, vaikka tätä ei ehkä voi vielä rusketukseksi kutsua.

Lopulta päätimme rantapäivämme puoli neljän maissa. Emme ole varmaan koskaan viettäneet näin pitkää aikaa rannalla. Pakko oli lähteä, sillä minun puolen petiä ei saanut enää lainkaan varjoon ja auringossa oli tukahduttavan kuuma. Kävimmä kaupan kautta hakemassa illaksi juotavaa ja pulahdimme vielä hotellin uima-altaaseen hetkeksi vilvoittelemaan.

Iltaan valmistautumisen jälkeen maleksimme hitaasti takaisin Markon vanhempien hotellille. Matkalla bongasin suloisen pikkukoiran talon varjosta nukkumasta. Koiria en niin uskalla mennä nykimään ja silittelemään kuin kissoja, sillä ne tuppaavat uhattuna puremaan. Kissat tyytyvät juoksemaan pakoon.

Koska Markon vanhemmilla alkaa loma olla jo loppusuoralla, olimme ajatelleet mennä nauttimaan drinkit ennen illallista. Kävelimme rantakadulla Love boat nimiseen baariin, jossa olimme kerran Markon kanssa aikaisemminkin hengähtäneet lasillisten verra. Tällä kertaa ei kuitenkaan tilattu viiniä tai olutta vaan oikeat cocktailit.

Drinkkie

Drinkkien hinnat vaihtelivat 5-7 euron välillä. Ihan ilmaisia eivät siis tämänkaltaiset juomat tässä maassa ole. Aikaisempien kokemusten perusteella kreikkalaiset työntävät paukkuihin kyllä koko rahan edestä alkoholia. Mielestäni näissäkin oli liikaa viinaa ja se pilasi makua.

Tervehdin tietysti myös kissaystävääni, joka muistuttaa hieman erään ystäväni Maisa kissaa. Tämä kissa ei tosin halunnut kiivetä olkapäälleni, ei nuoleskella minua nenästä, enkä kyllä olissi tämän antanut niin toimiakkaan. Silitykset sille kyllä kelpasivat.

Illalliselle menimme Iriniin. Otimme Markon kanssa alkuun paistettua munakoisoa ja tsatsikia. Pääruuaksi minä otin giouvetsin ja Marko stamnasin. Viiniä ja vettä nautimme ruokajuomaksi. Jälleen kerran oli karnevaalit suussa. Tämä taverna ei petä koskaan ruuan suhteen. Valitettavasti ovat lopettaneet kakkupalojen tarjoilemisen jälkiruuaksi, jota vielä kaksi vuotta sitten sai joka aterian päätteeksi. Lysti kustansi tällä kertaa 33,80. Jälkiruuaksi hain Verkasista jäätelöä. Tällä kertaa purkan ja jogurtin makuista. Purkkajääteelö maistui aivan hammastahnalle.

Kävimme vielä nauttimassa yömyssyt Markon vanhempien terassilla. Monena iltana meillä on ollut ulkopuolista seuraa tuolla parvekkeella istuessamme.

Nimesimme otuksen Petteriksi. Petteri koki kuitenkin kovan kohtalon tänä iltana. Petteri oli iltalenkillä kiipeämässä kohti toisen kerroksen parveketta, kunnes se havaitsi meidät istumassa alakerran terrassilla. Petteri muutti suuntaa ja halusi tulla tutustumaan meihin paremmin. Tässä vaiheessa Markon isä tarjoili sille kenkää. Naurekelimme, että Petterin serkut tulevat kostoretkelle ja eipä aikaakaan kun Pertti saapui paikalle. Pertti ehti kuitenkin kenkää karkuun. Hieman siinä Markon äidin kanssa seiniä tutkailtiin, sillä kovin lähelle ei näitä ystäviä tehnyt mieli päästää. Pertti ei kuitenkaan enää näyttäytynyt, eivätkä muutkaan Petterin sukulaiset. Lopulta siirryimme oman hotellin terassille pelaamaan erän Skipboa.

 

© Auringon alla 2022